maanantai 7. maaliskuuta 2011

~Tove Jansson & Per-Olov Jansson: Outo vieras muumitalossa~

Eräänä yönä syksyn liepeillä oli täysikuu. Laakso oli äänetön, eikä tuulenhenkäyskään saanut merta väreilemään. Kaikki jotka asuivat tai yöpyivät muumiperheen talossa olivat sitä mieltä että oli sopiva aika mennä nukkumaan, mutta yksikään heistä ei sammuttanut lamppua. Heillä oli näet vahva tunne, että tämä yö oli epätavallinen. Aivan ehdottomasti ilmassa oli jotain salaperäistä.

Tove Janssonin ja Per-Olov Janssonin kirja Outo vieras muumitalossa (WSOY 1980, uusi painos 2010) on synkän syksyillan kirja. Se sopisi parhaiten jonnekin loka-marraskuulle, jolloin tuuli ujeltaa nurkissa ja pimeys kietoo meidät tiukasti viittansa sisälle. Mutta kyllä tämä sopii luettavaksi maaliskuisena iltanakin!

Outo vieras muumitalossa on kirja, jonka minä tilasin lapsilleni (ja ennen kaikkea itselleni) jo viime syksynä, mutta ostin silloin niin paljon lastenkirjoja, että päätin jättää tämän odottamaan parempaa aikaa. Vasta eilen illalla ihan sattumalta lakanakaappia penkoessani löysin Oudon vieraan muumitalossa sekä muutaman muunkin kirjan. Luin kirjan lapsilleni miltei siltä seisomalta ja lakanakaappi sai jäädä elämään omaa suloista sotkuaan. Kirja tempaisi meidät mukaansa siihen syksyiseen yöhön, jolloin vieraanvaraisten muumien luona majaili koko joukko ystäviä aina Pikku Myystä Ruttuvaariin ja tähtitieteilijään sekä Nyytistä ja Tuitusta Homssuun, Miskaan ja Tuu-tikkiin.

Tuona samaisena yönä muumitalon rauha rikkoutuu, kun taloon tunkeutuu joku eriskummallinen vieras, joka ei ole tavallista väkeä. Tuo vieras mellastaa talossa, jyrsii kaiken rikki ja haisee pahemmalle kuin mädäntynyt kananmuna. Tie yölliseen seikkailuun läpi kiehtovan muumitalon kaikkien huoneiden - kellaria ja ullakkoa unohtamatta - on valmis.


Pikku Myy jatkoi matkaansa talon läpi yhä ylemmäksi, eikä hänellä ollut pitkiin aikoihin ollut näin hauskaa. Portaat ja seinät natisivat ja narahtelivat, joka taholla näkymättömät ovet avautuivat ja sulkeutuivat jälleen hiljaa, talo päästi huokauksen ja pidätti henkeään.

Outo vieras muumitalossa on upea kirja! Sen uudelleenjulkaiseminen on oikea kulttuuriteko, koska se esittelee Tampereen taidemuseon Muumilaaksossa sijaitsevan talon kaikkine huoneineen luontevana osana jännittävää ja ehjää muumisatua. Kirjassa kuvattu muumitalo on Tuulikki Pietilän ja Pentti Eistolan rakentama ja Tove Jansson itse oli mukana työssä, jonka kirjan pieni esipuhe luonnehti olleen valtavan hauskaa. Kirjan kuvista näkee, kuinka upeasti koko talo on rakennettu. Talo itse on ilmeikäs ja jännittävä. Oma suosikkini on yllä olevassa kuvassa näkyvä kellari, jossa niin täydellisen näköisiä hillopurkkeja ja makkaratankoja, että lukiessa tuli nälkä. Kuvissa piilee myös ainoa moitteeni kirjaa kohtaan. Kuvat ovat hivenen rakeisia ja olisin toivonut niihin terävyyttä. Toisaalta uusintapainoksen viehättävyyden yksi osa on juuri tuo rakeisuus, joka antaa kirjalle tunnun siitä aikakaudesta, jolloin se tehtiin.

Kaikkihan me tiedämme, että muumit ovat neroja elämänasenteen suhteen. Lapseni rakastivat jännittävää tarinaa ja nauroivat kaikille yllättäville käänteille ja sanonnoille. Itse kiinnityin erityisesti Muumipapan toimintaan, joka kertoo siitä, kuinka omassa arjessaan voi yrittää rikkoa monotonisten kotitöiden tekemistä (kuten lakanakaapin siivoamista tai ikkunanpesua): Makuusäkistä pääseminen oli aika hankalaa (mutta mitä sitä ei tekisi välttääkseen vuoteen sijaamista). Ihan totta, koetankin muistaa muumipappaa seuraavan kerran, kun aamulla tulee kiire päiväkotiin ja petaamaton sänky jää kummittelemaan syyttäväsi mielessäni.

Outo vieras muumitalossa pitää sisällään kaiken sen, mikä muumeissa ihastuttaa. Se on sopivasti anarkistinen eikä ota asioita turhan pikkutarkasti. Se kuvastaa sitä yhteisöllisyyttä ja boheemia lämpöä, joka muumeissa ja heidän ystävissään elää. Erilaisuutta ymmärretään, pelottavat asiat kohdataan yhdessä ja siitä, mitä öisin tapahtui, ei puhuta enää lainkaan.


Oudosta vieraasta muumitalossa on kirjoittanut itseni lisäksi ainakin Leena Lumi.

16 kommenttia:

  1. Tove jansson ja muumit on niin ihania! :D mä olen lueskellut tätä kirjaa juurikin aina talvisin.. ja syksyisin..sopii siihen maisemaan :)

    VastaaPoista
  2. Pidän tästä kirjasta aivan valtavasti! Teki mieli käpertyä sinne makuuhuoneen peiton alle, mennä kellariin ja syödä kaikki hillot, ryhtyä osaksi muumiperhettä.

    Tämä kirja takuulla tuntuu lapsesta ihanalta, koska aikuinenkin kokee kirjan viehätyksen ja saa 'pimeä talo yöllä -väristyksiä'.


    Kiitos linkityksestä! Muistit siis tai sait ehkä jopa blogistani silloin joululahjavinkin.

    (Voivatko gadgetit loppua kesken? Toisin palkkiin myös lastenkirjoja muulloinkin kuin joulun alla, jos vain gadgetteja riittää.)

    VastaaPoista
  3. Mikä ihanuus,rakastan Muumeja! En ole tainnutkaan tätä kirjaa lukea,mutta se täytyy kyllä joskus tehdä.Joku aika sitten ostin täällä juuri uudestaan hepreaksi ilmestyneen Taikurinhattu-kirjan ,jota luin iltapäiväkerhon lapsille,ja siitäkin tykättiin paljon!

    VastaaPoista
  4. Itse muistan hieman pelänneeni tätä pienenä :D Hieman myös vierastin nukkehahmoja, kun olin tottunut piirrettyihin, mutta nyt olisi suloista lukea tämä uudelleen. Osaisi varmasti nyt arvostaa enemmän.

    VastaaPoista
  5. Aikuinen ja tieteellinen kommenttini: Kuulostaa ihanalta, mä haluun ton kirjan HETI!

    Kiitos siis kirjahimon nostattavasta esittelystä. :)

    VastaaPoista
  6. Kyllä aina yksi vastarannankiiski porukkaan mahtuu:) Nähdessäni kirjan ensimmäistä kertaa (milloin se nyt julkaistiinkaan uudelleen, viime vuoden lopulla?) totesin työkavereille, että tämä kirja olisi pienenä mennyt ehdottomasti pelottavimpien kirjojen listalle, koska se meni sinne myös nyt aikuisvuosina:D Pelottelin jo kummityttöni äitiäkin, että lapsi saa tämän joululahjaksi, koska pitäähän lapsella yksi kirja olla, joka on pitää ennen nukkumaanmenoa piilottaa keittiönkaappiin, ettei muumit tule ja puraise nenästä yöllä.

    VastaaPoista
  7. Ihanasta kirjasta niin suloisen kirpeän merentuoksuinen postaus-kiitos ♥

    VastaaPoista
  8. Luo kirja oli minulle lapsena valtavan tärkeä. Rakensin silloinmökillä laudoista ja kaikesta mahdollista itselleni samanlaista taloa. Ei siitä ihan identtinen tullut!

    Hienoa, että kirjasta on otettu uusi painos.

    VastaaPoista
  9. Ihanat, ihanat Muumit. Tämä menee mielestäni samaan kastiin Kuinkas sitten kävikään?-kirjan kanssa. Ihana, vähän pelottava. Kiitos tästä nostalgiamatkasta, Katja.

    VastaaPoista
  10. akissfromthepast: Samaa mieltä, muumit ovat ihania. Ja niin ovat Tove Janssonin muutkin kirjat. Outo vieras muumitalossa, Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Kuinkas sitten kävikään menevät tunnelmaltaan kaikki samaan sarjaan. Pidän siitä, että mukana on monenlaisia mielenmaisemia.

    Leena: Ihan samat ajatukset! Päästäpä joskus nukkumaan tuonne muumitaloon, syödä ihania hilloja (paitsi sitä, joka on säästetty juhannukseksi) ja tuntea olonsa aina niin tervetulleeksi.

    Totta sekin, että myös aikuinen saa kokea tämän kanssa jännitystä. Meillä lapset arvasivat sen oudon vieraan henkilöllisyyden heti, mutta se ei silti haitannut eläytymistä.

    Tiedätkö, minä muistan tämän kirjan lapsuudestani, mutta sinun bloggauksesi viime marraskuussa palautti kirjan mieleeni ja sen perusteella tilasin tämän lapsilleni (siis itselleni). :)

    Gadgettien loppumisesta en valitettavasti osaa sanoa mitään.

    Yaelian: Muumeja on helppo rakastaa, ne ovat niin ihanan omalaatuisia ja kuitenkin hyväsydämisiä. Ihana kuulla, että muumikirjoja on käännetty hepreaksikin. Italian ajoilta muistan italiankielisiä muumikirjoja, joista yhden ostimme mieheni kollegoille lahjaksi ja kiitokseksi uunilainasta (asunnossa ei ollut uunia, mutta yhdet tutut toivat sellaisen lainaan kahdeksi vuodeksi :)).

    Jenni: Just hyvä kommentti! Tämä kirja on ihana omistaa ja olen iloinen, jos kirjoitukseni herätti sinussa kirjahimon tätä kohtaan.

    Sonja: Vastarannankiiskihän sopii mitä parhaiten muumifilosofiaan, ihan kuin muumipappa sängyn petaamisen suhteen! Ymmärrän hyvin, että tämä kirja voi pelottaa. Siinä hiippaillaan sokkeloisessa talossa keskellä yötä. Ihmettelinkin, etteivät omat lapset tätä pelänneet, koska pelkäävät vaikkapa Rölliä ja Marikki-kirjoissa Nilssonin setää. Ehkä television muumiohjelmat ovat tehneet hahmoista niin tuttuja? Mutta se on totta, että lapsen pitää saada pelätä jotain ja kirjojen kautta avautuva pelkojen maailma on kuitenkin aika turvallinen.

    Maria: Tämä sopisi varmasti tosi hyvin teille sinne meren rannalle. Jotenkin juureva kirja - ja ikumuistoinen.

    Joana: Sinulla on ihana muisto tästä kirjasta, vaikka talosta hieman erilainen tulikin. ;) Minäkin muistan tämän omasta lapsuudestani. Olin kirjan ilmestymisvuonna (1980) juuri aloittamassa ekaluokkaa ja lainasimme tämän kirjastosta. Olin niin iloinen, että uusi painos tuli ulos viime syksynä.

    Linnea: Kuinkas sitten kävikään on ihana! Ja Kuka lohduttaisi Nyytiä myös, sekin on paikoin pelottava, mutta silti niin ihana.

    VastaaPoista
  11. Ja nuo Tampereen Muumilaakso-museon kuvat! :-)

    VastaaPoista
  12. Linnea: Tuo Tampereen muumilaakso on ihana paikka ♥

    VastaaPoista
  13. Lainaan Jenniä sanasta sanaan:

    "Aikuinen ja tieteellinen kommenttini: Kuulostaa ihanalta, mä haluun ton kirjan HETI!

    Kiitos siis kirjahimon nostattavasta esittelystä. :)"

    Ja lisään vielä, että tiedän varmasti myös Stellan huumaantuvan tuosta jännittävästä tunnelmasta kuvineen. Ja että Tampereen Muumilaakso on tosiaan ihana paikka. Olin siellä joskus jo aikuisena mutta vielä lapsettomana.

    VastaaPoista
  14. Karoliina: Tämä tieteelliset ja aikuiset kommentit ovat ihan parhaita ♥ Meillä tyttäreni A rakastui tähän kirjaan ja hän on muistaakseni aika lähellä teidän Stellan ikää, joten suosittelen tämän kirjan hankkimista. Äiti ainakin hurmaantuu!

    VastaaPoista