lauantai 20. elokuuta 2011

Katja Krekelä: Romisko

Katja Krekelä: Romisko
Kustantaja: Gummerus 2011
Kuvitus: Sanna Sipi
Kotimainen lastenromaani
Sivuja: 127

Orpana löi paputölkin pöytään.
"Tarjoa mitä haluat. Mikään rahamäärä ei saa meitä muuttamaan mieltämme. Romisko ei ole myytävänä."
Pampun hymy hyytyi hitaasti. Hän kohotti kävelykeppiään Orpanan silmien eteen. Riepu kurkisti Orpanan selän takaa ja näki kauhukseen, kuinka messinkisen käärmeen suu avautui. Esiin pisti pitkä, ohut kieli. Käärmeen silmät välähtivät.
"Shh", se sanoi.
"Täällä sinun on turha esitellä näppäriä taikatemppujasi", Orpana sanoi ja tönäisi kepin pois silmiltään. "Meihin ne eivät tehoa".

Vanha ränsistynyt kurpitsankeltainen talo sijaitsee Lehmuskujan päässä. Sen rappusilla kukkivat petuniat ja sen sieltä täältä särkyneitä ikkunoita on paikattu värikkäillä lasinpaloilla. Talo on nimeltään Romisko, joka toimii sekä vanhan tavaran puotina että on ennen kaikkea ystävysten, aran Rievun ja hieman rohkeamman Orpanan koti. Taloon mahtuvat myös kiiluvasilmäinen kummituskissa sekä Mustatakiksi nimetty nokivaris. Eräänä päivänä taloon vyöryy jättimäinen patruuna Polonius Pamppu, joka munkkisokerit suunpielissään ilmoittaa aikovansa jyrätä Romiskon maan tasalle ja rakentavansa talon tilalle munkkipossutehtaan. Ilmoitus on särkeä Rievun ja Orpanan sydämen, sillä eihän omaa kotia rakkaampaa paikkaa voi olla koko maailmassa. Alkaa kamppailu oikeudesta omaan kotiin.

Katja Krekelän saturomaani Romisko (2011) tutustuttaa lukijansa Konikummun pikkukaupungin asukkaisiin aina kaupungin kermasta pienimpiin ja näennäisesti mitättömimpiin, joita Romiskon asukkaat edustavat. Romisko on tarinaltaan klassinen satu oikean ja väärän kamppailusta, pienten oikeudesta omaan kotiinsa. Kun munkkipossu- ja henkselipatruunan puskutraktorit ovat jo Romiskon tontilla, saa pieni Riepu ajatuksen. Mikä se on ja onko Romiskon pelastaminen vielä mahdollista?

Krekelän kirjassa jokaisella hahmolla on perusteltu paikkansa. Tarinan sankarit, Romiskon asukkaat ja kauppiaat, ovat itsestäänselvästi pääroolissa, mutta metkoja ovat myös oikeamielinen Napasika sekä varis Mustatakki. Oma roolinsa on myös esineillä, etenkin Rudolf Rautakoiveksi nimetyllä haarniskalla. Ja vaikka vuoren kokoinen patruuna on parhaiden lastenkirjaklassikoiden veroinen turmelus, on hän samalla kuin suuri surullinen lapsi. Krekelä myös luo hauskoja tunnelmia Polonius Pampun aiheuttaman huolen rinnalle. Kuppi teetä auttaa moneen murheeseen, vanhat hopealusikat kalkattelevat syystuulten ilona ja oikeista sitruunoista tehty kiisseli täyttää maailman parhaimmat sitruunastruudelit. Hullumpaa ei ole jammailu Nokkapokkarokin tahdissakaan, vai mitä:

Mustatakkikin heräsi. Se istahti harmonin kannelle ja alkoi esittää raakkuvalla äänellä lempilauluansa Nokkapokkarokkia. Varisparan sävelkorva ei ollut aivan kohdallaan, mutta siitä ei piitannut kukaan.
Riepu tanssi ja loikki tuolilta toiselle, väliin pöydänkin päällä. He sytyttivät hämärän puodin katonrajaan pieniä, värikkäitä lamppuja ja söivät mansikkahilloa suoraan lasipurkista.



Sanna Sipin mainio mustavalkokuvitus on erottamaton osa Romiskoa. Sipin kuvissa arka Riepu, peloton Orpana, iljettävä Polonius Pamppu sekä tietenkin Rudolf Rautakoipi heräävät eloon ilmeikkäinä ja visuaalisesti ainutlaatuisina. Kuvista löytää paljon pieniä yksityiskohtia, joista voi tehdä riemastuttavia havaintoja. Kuvia olisi saanut olla kirjassa vieläkin enemmän, niin mainioita ne ovat.

Vaikka tarina hyvän ja pahan (tai ainakin keljun) vastakkainasettelusta on tuttu ja ikuinen, on Krekelän esikoiskirja harvinaisen ehjä, viisas ja puhutteleva lastenkirja. Se ei sorru lässytykseen, ei aliarvioi lukioitaan, ei tuo liikaa toimintaa, muttei myöskään pitkästytä missään vaiheessa. Romisko viehättää kaikkien 127 sivunsa ajan. Olisin ehkä kaivannut pientä lisäsyvyyttä Rievun ja Orpanan hahmojen ympärille, mutta näin hyvän kirjan kohdalla uskallan esittää toiveeni siitä, että Krekelä jatkaisi Lehmuskujan väen parissa mahdollisissa tulevissa kirjoissaankin. Silloin Rievun löytynyt rohkeus, Orpanan toimeikkuus, Napasian lojaalisuus ja monet, monet muut luonteenpiirteet pääsisivät vielä paremmin esiin, nythän vasta saimme tutustua heihin kaikkiin. Myös itse taloa voisi hyödyntää enemmän, lempeä kummitustalomaisuus kiehtoo minua kovasti. En ole kirjasarjojen ystävä, mutta lastenkirjojen kohdalla ne toimivat ja Romisko on lastenkirjauutuutena teos parhaasta päästä.

Romiskon otollisinta yleisöä ovat varmasti 6-10-vuotiaat lapset, jotka osaavat lukea itse. Romisko kuitenkin toimii mainiosti myös ääneen luettuna. Se sopii pienillekin kuulijoille, sillä Krekelän kieli on yksinkertaista, muttei tylsää ja itse tarina on jännittävä, muttei aiheuta painajaisia. Luvut ovat lyhyitä, joten esimerkiksi iltasatuna niitä jaksaa lukea pari kolmekin kerrallaan. Oma tyttäreni halusi kuulla Romiskoa sekä ilta- että aamusatuna ja kuunteli Rievun ja Orpanan taistelua kotinsa puolesta täysin hievahtamatta.

Krekelä onnistuu luomaan uniikin satumaailman, jossa on jotain tuttua ja paljon uutta. Kaikki on hieman vinksin vonksin, mutta sydän sykkii lujana paikallaan. Romiskon opetus on löytää ratkaisu pelottaviin asioihin oman itseluottamuksen ja ystävien avun keinoin. Siinä on elämänohjetta meille aikuisillekin.

Esikoulunsa juuri aloittaneen joulutyttöni kommentit Romiskosta: Tää oli hyvä. Ihan paras. Tai ei paras, kun paras kirja on öö-öö, en mä tiedä, mutta oli tääkin. Eikä se kummituskissakaan ollut pelottava, se vaan esitti pelottavaa. Kaikki oli hyviä paitsi Polonius Pamppu. Minä tökkään sitä haarukalla, jos se tulee tänne!

**** (äiti ja tytär samaa mieltä. Tytär vielä vahvisti, että oli se kyllä "tositosi hyvä")

Romiskosta on kirjoittanut myös Kirjamielen Marjis.

17 kommenttia:

  1. Kiinnostavan oloinen lastenkirja, kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
  2. Maria: Tätä lukiessani ajattelin itse asiassa sinua, sillä tässä tapahtumien keskiössä on Romisko, vanha talo. :)

    VastaaPoista
  3. Tämän voisi aikuinenkin lukea;D

    VastaaPoista
  4. Kyllä mieleellään tätä luki lapselle, Jäi harmittavasti kesken.
    Hyviä kommentteja kuuntelijalla

    VastaaPoista
  5. Allu: Kiitos. Oikeanlainen valo. :)

    Yaelian: Totta! Romiskoa voisi oikeastaan suositella kaikille.

    Minttuli: Tämä on tosiaankin kertomuksena aika vetävä, omaperäinen ja viisas <3

    VastaaPoista
  6. Minua viehättäisi tämä vallan kovasti, mutten tiedä, jaksaisiko tuo esikoinen vielä tästä innostua. Toisaalta tuo kun mainitsit, että luvut ovat lyhyitä, voisi siten mennäkin iltasatuna!

    VastaaPoista
  7. Susa: Esikoisesi voisi hyvinkin kuunnella tätä. Kieli on tarpeeksi yksinkertaista ja luvut napakoita. Toisaalta kirjassa voi olla nelivuotiaalle pelottaviakin asioita, kuten se kummituskissa (joa ei tietenkään oikeasti ole pelottava :)). Romisko on kyllä sellainen kirja, että aikuinenkin viihtyy sen parissa. Ehkä voisit lukea itse ja jättää jemmaan lapsille? ;)

    VastaaPoista
  8. Huomenta, ihan eri asiaa eli mene www.toriamos.com sivulle, oikealla carry videon kuva klikkaa ja jaa se facebooksissa niin videon lukitus aukeaa sama pätee sen toisen biisin kohdalla, toki sen kuuntelemiseen piti jakaa koko ajan omalla sivulla samaa linkkiä uusiksi että lukko aukes:) menihän se ilta siinä mukavasti. videot ohjataan youtuben puolelle mutta ovat piilotettuja videoita, mitä lie tarkoittaakin:) kerro pääsitkö kuunteleen, aamuni alkoi carry kappaleella, niin kaunis!

    VastaaPoista
  9. Mirka: Kiitos vinkistä. :) Klikkailen tuota videota iltapäivällä, kunhan perhe hetkeksi rauhoittuu (meillä lapset lepäilevät iltapäivisin tuokion ja saan itselleni nk. omaa aikaa). Laitan sinulle vaikka sähköpostia tuosta videosta. :)

    VastaaPoista
  10. kiva, oon tässä koko aamun julkaissut omalla sivulla uudestaan ja uudestaan linkkiä et sen toisen biisin voin kuunnella:) nyt keski-aikamerkkinoille, palataan, kivaa:)

    VastaaPoista
  11. Kivalta vaikuttaa! Ihan vieras kuvittaja tuo Sanna Sipi, mukavaa, että aina putkahtaa esille uusia taitajia. Täytyypä harkita meidänkin eskarilaiselle!

    VastaaPoista
  12. Ihan vieras. Kiitos vinkistä, lainaan meidän ekaluokkalaiselle :)

    VastaaPoista
  13. ...nyt carrie mun puolella kunneltavana...:)veikkanpa että on joku pari sataa vuotta vanha irlantilainen kansanlaulu...

    VastaaPoista
  14. Mirka: Minäkin ehdin tänään kuuntelemaan monenmoista, mutta en vielä kirjoittamaan sinulle. Koetan tehdä sen pian, koska olisi ihanaa jatkaa juttua Torista. Olen tästä levystä ihan täpinöissäni. :)

    Joana: Krekelä ja Sipi olivat minullekin ennestään tuntemattomia, mutta heidän yhteistyönsä sujuu ainakin Romiskon perusteella hyvin. Lue ihmeessä eskarilaisellesi! Meillä ainakin upposi hyvin. Nyt palasimme hetkeksi Disneyn prinsessatarinoihin ja voin sanoa, että niiden lukeminen tuntuu tavattoman laimealta etenkin, kun ensin meni Melukylän lapset ja sitten tämä Romisko. :)

    Satu: Ole hyvä! Ekaluokkaisillekin tämä sopii - ja vanhemmille. Lämpimiä ajatuksia sinne.

    VastaaPoista
  15. Olipa kiva kuulla, että ajattelit minua tätä lukiessasi, Katja! :) Tosiaan tykkään tällaisista kirjoista ihan nykyisen asuinpaikkammekin vuoksi. Meilläkin tästä tykättiin (lähinnä esikoinen kuunteli), joskin jokin, ehkä kummitusmaisuus, lasta vähän vieraannuttikin kirjasta.

    VastaaPoista
  16. Maria: Joo, ajattelin että sinä ja vanhat talot kuulutte yhteen. :) Meillä esikoinen tykkäsi kirjasta ihan hurjasti. Polonius Pamppu vaan oli hivenen hurja.

    VastaaPoista