lauantai 3. joulukuuta 2011

Valokeilassa Maisa-kirjat


Missä Maisan panda on? (Wsoy 2009)
Maisa käy museossa (Wsoy 2008)
Maisan koti (Wsoy 2004)

Maisan kanssa on aina hauskaa!

Michael Cunninghamin hienon Illan tullen sekä nyt luvun alla olevan romaanin ja tietokirjan välissä haluan nostaa Lucy Counsinsin ihastuttavan Maisa-hiiren kunniansa kukkuloille - ainakin yhden pienen blogin hetkelliseen valokeilaan. Kävin nimittäin jokunen aika sitten läpi lasteni kirjahyllyä ja mietin, että mitä voisin laittaa kierrätykseen. Neljä- ja pian kuusivuotiaat ovat ohittaneet jo Pupet, Disneyn (muttei onneksi Milnen) Nalle Puhit sekä harmikseni myös Maisat. Esikoinen auliisti tarjosikin Maisa-kirjojaan  kierrätykseen, mutta sen ehdotuksen tämä kirjabloggaava äiti stoppasi tykkänään.

Taitaa nimittäin olla, että meidän perheemme innokkain Maisa-fani olen minä itse. Ihastuin Maisaan jo kauan ennen lasteni syntymää, kun ostin sarjan yhden kirjan tuliaisiksi tuttavaperheemme pienokaiselle. Englantilainen Lucy Cousins kirjoitti ja kuvitti ensimmäisen Maisa-kirjansa vuonna 1990 hänen omien lastensa ollessa pieniä. Maisaa tuntemattomille kerron, että kirjoissa Maisa seikkailee ystäviensä Keke-krokotiilin, Tellu-tipun, Nipa-norsun, Arttu-oravan sekä Osku-strutsin kera. Maisa voi olla yhtä hyvin kotona leipomassa kakkua, mennä nukkumaan, tarkkailla säätä, ottaa valokuvia kuin opetella sanojakin. Kirjat jakaantuvat katselu-, tieto- sekä kuvasatukirjoihin. Maisa on niin suosittu, että sen ympärille on rakentunut kokonainen tuoteperhe aina leluista (meilläkin on Maisa-pallo) peleihin (kuten meillä nuppipalapeli), astioihin ja edelleen animaatioelokuviin sekä hienoihin puuhapainotteisiin nettisivuihin.

Lucy Cousinsin selkeät, näennäiset yksinkertaiset kuvat tuntuivat pitävän sisällään niin arkea, kulttuuria, leikkiä kuin tietoakin. Päätin jo silloin, että jos saan joskus lapsia, tulevat he tuntemaan Maisan. Ja niin kävi. Meillä on luettu Maisoja vuodesta 2006 saakka, jolloin esikoiseni täytti vuoden. Nyt Maisa-innostus on hiipumaan päin, mikä tuntuu haikealta, kuten lasten kasvaminen yleensäkin, mutta tilalla on tietenkin paljon muuta.


Ihan kokonaan maisatonta ei meillä lasten arki onneksi ole. Maisan taloksi (Maisy's House) nimetty, kirjan asuun naamioitu kolmiulotteinen paperinukkekoti on mukana leikeissä aina ajoittain, viimeksi eilen. Ja koska kyse on leikistä, voi Maisan taloon ajaa hurauttaa Hot Wheels-autolla tai pikkuponitkin saattavat vierailla siellä. Talo on mielestäni niin hurmaava, että voisin melkein hankkia itselleni sen parannetun version Maisan koti ja puutarha, mutta ihan niin suuri Maisa-fani en kuitenkaan ole; nostalgiaelementti puuttuu. Mutta jos joskus keksitään tehdä (paperi)nukketalo Lindgrenin Kesäkummun mukaan, niin sitten marssin oitis ostoksille.

Itselleni rakkain Maisa-kirja on Maisa käy museossa (Maisy Goes to the Museum). Kirja on mieluinen osin siksi, että Maisan ja ystävien matka museoon tuntuu sisältävän vierailun moniin itselleni rakkaisiin Lontoon Kensingtonin alueen museoihin. Maisahan ihailee dinosauruksia selvästi Natural History-museossa, kummastelee rakettia Science-museossa sekä sovittelee asuja Victoria & Albert-museossa. Kun luin kirjaa lapsilleni, aloin potea matkakuumetta ja kaipuuta suosikkikaupunkiini. Lapsistani etenkin esikoiseni otti Maisan museoretken omakseen. Hän osasi "lukea" kirjan ulkoa kaksivuotiaana ja suuttui aina, kun kerroin Lucy Cousinsin kirjoittaneen kirjan. Hän itse kun oli sitä mieltä, että kirja oli hänen kirjoittamansa. Nyt kun hiljattain luimme mainiota kotimaista Evoluutiota, lasten tietokirjaa, etsimme käsiimme myös Maisan ja pohdimme lajien syntyä kivettynyttä dinosauruksen munaa katsoen.

Maisa-kirjoja onkin selvästi suunnattu eri ikäisille pikkulapsille, ikähaarukaksi arvoisin 1-4-vuotiaat lapset. Nelivuotiaskin nauttii Maisoista, jos kyse on Maisan tietokirjoista, mutta yksivuotias taas on - ainakin meillä aikoinaan - onnesta soikeana saadessaan kurkistaa pahvikantisen Maisa-kirjan luukkujen taakse. Esimerkiksi Missä Maisan Panda on? (Where is Maisy's Panda?) on kaavamainen läppäkirja. Idea on yksinkertainen: Maisa on kadottanut Pandan. Auta Maisaa löytämään se. Jokaisella sivulla on luukku, jonka lapsi voi avata ja ihmetellä, että onko Panda vaikkapa pyykkikoneessa tai vessanpöntössä.

No, kyllä se Maisa on vielä ihan kiva, vaikka se onkin pienimmille niin kuin M:lle tai I:lle., tuumasi eskarilaiseni muistaen serkkuaan ja pikkuserkkuaan, että terveisiä vaan!

Onko kirjabloggaajien joukossa muita Maisa-faneja? Joko ihan aikuisia tai sitten bloggaajien lapsia?

14 kommenttia:

  1. Olipa hauska aloittaa aamu lukien Maisasta, joka on siis ainakin minulle melko tuntematon tapaus. Täytyykin työpaikalla katsella hieman tarkemmin koko tuoteperhettä:)

    VastaaPoista
  2. Sonja: Hih, varmasti löydät Maisoja aika paljonkin. :)

    VastaaPoista
  3. Voi, Maisa on ihana!
    Meilläkin on Maisat varmasti tallessa, vaikka nuorempikin tytär täyttää kohta 15 v.
    Ihanko totta on olemassa parannettu versio Maisan kodista? Mä voisin hankkia, ihan vain varalle!

    VastaaPoista
  4. Ollaan ohimennen luettu Maisoja, mutta eivät ole sen ihmeemmin ihastuttaneet. Ehkä jossain vaiheessa, mutta nyt taitavat lapset jo muutenkin kasvaneen ohi Maisa-iän.

    Kuulostaa kyllä kiinnostavalta tuo vierailu Lontoossa!

    VastaaPoista
  5. Maisa on ihana niin kesänlapsen mielestä kuin mummankin.
    "Issä aissa ?" on kysymys joka kaikuu aika usein kirjakorin ääressä vaativastikin.Mukavaa päivää sinulle♥

    VastaaPoista
  6. Meillä vielä silloin tällöin lueskellaan Maisa-kirjoja ja katsotaan ohjelmia. Varsinkin nuo "toiminnalliset" kirjat, joissa voi vedellä vivuista ja availla luukkuja ovat olleet ahkerasti käytössä. Oma suosikkini on sellainen A4 kokoinen kirja, olisikohan sen nimi Maisan uni?

    VastaaPoista
  7. Nyt olet asioiden ytimessä, Katja! <3! Kuten tiedät, meilläkin Maisa on maailman rakkain - tai on ollut, nyt alkavat Muumit ja muukin kiinnostaa. Viimeksi aamulla luimme museo-Maisan lakanoita vaihtaessa. :)

    Mutta kuules, mistä Maisa-leluja saa? Esim. vaikka palapelejä (ei enää nuppi- mutta muita). Ei ollut Toys R Usissa (voi että raivostuttava kaupan nimi), en löytänyt länsinaapurin puoleltakaan lelukaupasta. En kyllä usko, ettei Maisaa olisi tuotteistettu samalla tavalla kuin kaikkea muutakin tässä maailmassa, mutta ilmeisesti tavaraa ei tuoda Suomeen?

    Ja tuo talo, voi! Sillä leikkisin itsekin. :)

    VastaaPoista
  8. Erja: Ihana kuulla, ettette ole luopuneet Maisoista, vaikka teillä lapset ovat jo niin isoja. Maisan kodista on tosiaankin ilmestynyt uusi versio, Maisan talo ja puutarha. Sitä on kai vielä hyvin saatavana kirjakaupoista, että ei muuta kuin ostoksille. ;)

    Mari A.: Meilläkin Maisa-ikä on totta kai ohi, mutta välillä Maisa viehättää edelleen. Eniten varmaan minua itseäni.

    Maria: Ihana pieni siellä. Maisoja onkin mukava lukea ääneen, niiden äärellä voi tehdä kaikenlaisia oivalluksia. <3

    Maija: Maisat ovat mielestäni tv-ohjelminakin varsin onnistuneita. Toiminnalliset kirjat ovat kivoja, mutta meillä esim. mainio Maisan sääkirja meni rikki, kun niitä vipuja vedettiin niin suurella innolla. Yhden Maisa-hahmonkin taisi kuopus repäistä irti. Se asuu nyt Maisan talossa alkuperäisen Maisan kaksoskaverina.

    Minna: Kyllä, tämä on ehdottomasti kirjarakkauden ydinaluetta. ;) Kun lapsi rakastuu Maisaan (tai johonkin muuhun hahmoon, mutta mielellään Maisaan) pienenä, on hänellä hyvät valmiudet ihastua muihinkin kirjallisiin hahmoihin sitten isompana.

    Maisa-leluja saa Suomessa ainakin pienistä, ketjuttomista lelukaupoista. Minä olen bongaillut pehmoja, palapelejä, palloja, astioita, salkkuja jne. Olen löytänyt Maisaa myyviä kauppoja ainakin Helsingistä, Porvoosta, Keravalta ja Jyväskylästä (sellainen pieni kauppa lähellä Harjua).

    <3

    VastaaPoista
  9. Maisa on mahtava, sanoo äiti täällä ja äitin Maisa-tytär myös :)

    VastaaPoista
  10. Meillä Maisa on ollut aina kova juttu. Neiti luetteli kirjojen hahmojen nimiä ensimmäisinä sanoinaan. Ja Maisa-lotto on suosituin peli kautta aikojen.

    Ollaan Maisa-faneja koko suku!

    VastaaPoista
  11. Tytti: Maisa-lotto! Oi, se kuulostaa ihanalta. :) Meillä myös Maisan hahmot olivat (juuri) tytön ensimmäisten sanojen joukossa. Hän sain ensimmäisen Maisa-kirjansa kahdeksankuisena.

    VastaaPoista
  12. Voi kyllä, Maisa -faneja löytyy :)

    Meillä Maisa viihdyttää koko perhettä, niin tyttöjä kuin meitä vanhempiakin. Varsinkin Maisa dvd:t naurattavat minua ja Miestä, Keke ja Nipa ovat ehdottomat suosikit hulvattomine äänineen :D Meiltä löytyy Maisan koti samoin kuin päiväkotiin sijoittuva kirja (Maisa menee päiväkotiin?), lisäksi kirjastosta kannetaan Maisaa kylään harva se kerta :) Ainakaan vielä ei Maisa-suosio osoita laantumistaan, onneksi...

    VastaaPoista
  13. Villasukka kirjahyllyssä: Sielläkin! Hienoa. :) Maisa-dvd:t oivat oikein onnistuneita. Vaikka meillä eskarilainen sanoi, että Maisat ovat pienenmmille, haluaa hän joskus iltasaduksi "oikean" iltasadun jälkeen kuulla Kauniia unia, Maisan.

    VastaaPoista