maanantai 30. tammikuuta 2012

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Kustantaja: Teos 2012
Kansi: Ville Tiihonen
Kotimainen romaani, dystopia
Sivuja: 266


Kuolema on veden liittolainen. Niitä ei voi erottaa toisistaan, eikä niistä kumpaakaan voi erottaa meistä, sillä niistä meidät on lopulta tehty: veden muuttuvaisuudesta ja kuoleman läheisyydestä. Vedellä ei ole alkua tai loppua, mutta kuolemalla on molemmat. Kuolema on molemmat. Toisinaan kuolema kulkee kätkettynä veteen, ja toisinaan vesi karkottaa kuoleman, mutta ne kulkevat aina yhdessä, maailmassa ja meissä.

Suomen Koillismaa jossain kaukana tulevaisuudessa. Tunturiluonto kätkee salaisuuksia, roihukärpäslyhdyt tuovat maailmaan valoa, kuukekriä valmistellaan ja juuri aikuisuuteen astunut Noria Kaitio on valmis astumaan uudeksi teemestariksi isänsä jälkeen, sukupolvien takaista traditiota vaaliakseen. Vesi on tärkeintä, mitä olla voi, se on elämän ja kuoleman liittolainen. Maapallo ja tietenkin koko ihmiskunta ovat käyneet läpi luonnonkatastrofin, jonka seurauksena myrskyt ovat moukaroineet mantereita ja siirtäneet rantaviivaa, öljy on kulunut loppuun ja ihmiset paenneet niille seuduille, jotka ovat vielä asuttavia. Koska vesivarannot ovat huvenneet, säännöstellään vettä Skandinavian Unionin diktatuurin ikeen alla. Teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat kuitenkin kertovat menneistä ajoista ja niistä Noria haluaa kaiken vaarankin uhalla saada selvää.

Teoksen scifi- ja fantasiaromaanikilpailun voittanut Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja (2012) kiinnitti huomioni heti Teoksen kevätkuvastoa selaillessani. Häpeäkseni ja omaksi kirjalliseksi häviökseni tunnustan, etten ole suuri scifin tai fantasian ystävä, mutta pidän dystopioista jonkin verran ja nykyisen Kuusamon alueelle ilmeisesti sijoittuvana teoksena Teemestarin kirja tuntui heti alkusivuilaan lähtien raikkaalta ja sopivalla tavalla älykkäältä.

Itärannan luoma kuva tulevaisuuden maailmasta hämmentää ja tuntuu kuitenkin uskottavalta. Muovihaudalta löytyneet vanhat TDK-nauhat ovat miltei pyhän kaltaisia ihmeitä, matkanteko Kiinaan kestää viikkoja ja naisten rooli on osin kuin paluuta vanhaan aikaan; esimerkiksi sotilaat ovat hyvin miehisiä, kun taas kylän itkijänaiset kantavat mukanaan samaa tärkeää roolia kuin vanhassa Karjalassa kantaen kasvoillaan surun vuorovettä. Toisaalta ehkä näin kuuluukin olla. Norian tarinassa maailma on monessa suhteessa meidän nykytodellisuutta arkaaisempi ja pelokkaampi. Ja juuri Noria on se, joka ensimmäisenä naispuolisena teemestarina on ikivanhan tradition ja vesioikeuksien puolustaja, uranuurtajanainen. Hän kantaa mukanaan pelkoja ja rohkeutta, elää sekä mennyttä että tulevaa: Sillä muistoilla on oma muotonsa, eikä se ole aina sama kuin elämän:

Mutta tuo elämäni päivä on asettunut muiston muotoon, ja se on ainoa muoto, jossa voin sitä katsoa. Sen tosi, muuttumaton olemus ei ole enää ulottuvillani.
Muistan, miten puin teemestarin asun päälleni. Se tuntui uutuudenjäykältä ylläni.
Muistan, miten kiinnitin hiukseni taakse suurella neulalla. Ne olivat pitkien suortuvien väliin tarttuneesta kosteudesta raskaat.
En muista, miten kävelin teemajalle, mutta minun on täytynyt tehdä niin. Ei ollut mitään muuta paikkaa, minne olisin voinut mennä.


Turhaan en Itärannan kirjaan tarttunut eivätkä jo Teoksen kevätkatalogista mieleeni singahtaneet ennakko-odotukset olleet vääriä. Teemestarin kirja on hyvä romaani. Esikoiseksi se on suorastaan huikean hyvä. Dramaturginakin toiminut Itäranta on kokenut kirjoittaja, mikä näkyy niin hänen romaaninsa ehyytenä kuin siinä, että hänen tekstinsä on sekä puhuttelevaa että nautittavaa. Ennen kaikkea se on kaunista. Itäranta osaa viipyillä ja luoda rauhallisuuden ilmapiirin, mutta hän osaa kuvata myös pelottavia ja surullisia asioita siten, että ainakin minä aloin myötäelää Norian kanssa voimakkaasti ja paikoin henkeäni pidätellen. Pientä tyhjäkäyntiä tai liiallista viipyilyä on paikoin niin luontoon veteen, muistoihin kuin kuolemaankin liittyvissä kuvailuissa, mutta toisaalta juuri tuo viipyilevyys luo osaltaan sitä rauhallisuuden ilmapiiriä, joka tekee Teemestarin kirjasta niin miellyttävän lukea.

Teemestarin kirja on monin osin virkistävää luettavaa. Jos haen kirjasta jotain heikkoa, niin henkilöhahmoista osa jää ehkä turhankin vieraaksi tai tyyppeinä ennalta-arvattaviksi ja jotkut luonnontieteelliset seikat ihmetyttävät, mutta kokonaisuudessaan Itärannan romaani on niin vahva, etten tällä kertaa halua takertua pikkuseikkoihin, sillä pidin kirjasta tavattomasti. Pidin muun muassa siitä, ettei dystopia tarkoita kyborgien valtakuntaa tai minkäänlaista teknologian ylivaltaa -  saati sitten intergalaksista matkustelua sinne sun tänne. Ruoka ei tule pillereistä, vaan torilta tai omista marjapensaista. Maailma ei ole välttämättä kehittynyt teknologisesti tai jos onkin, niin ekologisempaan suuntaan, osin toki ympäristökatastrofin saneleman pakon edessä. Ympäristötuho tekee kirjasta myös tärkeän. Sitä lukiessa muistaa olla kiitollinen siitä, että voin esimerkiksi itse keittää teeni puhtaaseen veteen, tuhlatava vettä lämpimässä suihkussa tai pyörittää jopa puolityhjää pesukoneellista pyykkiä.

Tulevaisuudenkuvitelmat kohtaavat ikiaikaisen teetradition ja ympäristötuhon kokenut maailma luottaa junaliikenteeseen, ihmiset vain eivät voi luotta toisiinsa samalla tavalla kuin ehkä entismaailmassa oli tehty. Lumi on pelkkää historiaa ja Kuusamon korkeudella kasvaa kirsikkapuita, mutta tunturiluonto on edelleen raikas ja ehkä tärkeämpi voimavarojen paikka kuin koskaan aikaisemmin. Tämän menneen ja tulevan, ikiaikaisen ja kovin vieraan, Itäranta taitavana kertoja sitoo onnistuneesti yhteen.

Kirjavuoden ollessa vasta alussa on vaikeaa ja suorastaan vaarallista alkaa povata palkintoehdokkuuksia tai julistaa kirjavuoden parhaita teoksia. Sen voin kuitenkin sanoa, että en olisi lainkaan ihmeissäni, jos Teemestarin kirja mainittaisiin vuoden lopulla useissakin ehdokkuusveikkauksissa. Itärannan romaani on kaunis ja vahva. Se luo pelottavan, mutta täysin mahdollisen vision tulevaisuudesta kantaen kuitenkin mukanaan ikiaikaisuuden sävyjä. Tästä syntyy ehjä romaani, joka ajatteluttaa sekä kertoo tärkeää viestiä siitä, ettei kaiken elämän perusedellytyksenä oleva vesi ole välttämättä itsestäänselvyys edes täällä tuhansien järvien maassa.

****½

Teemestarin kirjan on lukenut myös Johnny. Helsingin Sanomissa ilmestyi tänään Toni Jerrmanin arvio kirjasta.

31 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kiinnostavalta, vaikka minuunkaan yleensä eivät scifi ja fantasia uppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin, että olisiko pitänyt kirjoittaa tähän juttuun, ettei kirja sisällä kyborgeja tai örkkejä. ;) Mielestäni Itärannan kirja ei ole kaikkein perinteisintä fantasiaa, vaan pikemminkin dystopia tai eräänlainen tulevaisuuten sijoittuva historiallinen romaani. Hieno kirja, minä tykkäsin!

      Poista
  2. Kirjoititpas kauniisti, tämän tyyppinen kirjallisuus ei yleensä ole kyllä minua varten, mutta nyt uteliaisuuteni heräsi. Pidän silmät auki, ehkä vastaani tulee Teemestari.

    Katselin muuten tuota kansikuvaa aika pitkään, yksinkertainen mutta jollain lailla kiehtova kansi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Teemestarin kirja on kaunis romaani. Ja viisas. Se ei ole tosiaankaan sellaista perinteista scifiä, jota minä syystä tai toisesta kartan oikeastaan kokonaan. Teeseremoniaakin tässä kuvataan hienosti, vanhoja tapoja yms.

      Kannattaa siis pitää silmät auki! :)

      Poista
  3. Voi Katja, tiedät, mitä olen mieltä scifistä ja fantasiasta...Kauniisti kirjoitat ja olen ällistynyt, että kykenit tähän, minä en olisi kyennyt;-) Toisaalta, minä aloitin tänään jotain, josta en vielä tiedä muuta kuin, että suomalaienn nainen, joka osaa kirjoittaa mieelttömän hyvin, mutta onko kyseessä minun juttuni niin...aika näyttää.

    Tästä Teemestarista oli juuri jossain lehdessä juttua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän. :) Samaa mieltä kuin minä osin dekkareista. Mutta onneksi kirjallisuuden genret ovat laajempia kuin niitä määrittelevät mielikuvat. Vaikka Itärannan kirja voitti scifi- ja fantasiakilpailun, ei se ole ollenkaan tyypillinen lajityypin kirja. Pikemminkin Margaret Atwoodia, Ursula Le Guinia, historiallisia romaaneja sekä kaunista, lyyrista kuvausta yhdistelevä vahva ja ehjä romaani. Minä pidin kovasti.

      Mitähän kirjaa sinä olet aloitellut? Heti kiinnostaa. :)

      Poista
  4. Olen samalla tavalla "genrerajoittunut" kuin sinäkin, mutta tämä kuulostaa kyllä kiehtovalta kirjalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkeinpä on nyt pakko lukea tämä, heräsi kiinnostus. Hyvää viikkoa sinulle!

      Poista
    2. Maria: Hih, joskus on hyvä ylittää omat rajansa. :) Tästä olin kiinnostunut jo heti, kun kirjasta kuulin. Ja tämä kyllä oli ehdottomasti lukemisen arvoinen.

      Satu: Kiva kuulla! Hieno ja ajatuksia antava kirja, joka poikkeaa valtavirrasta edukseen.

      Poista
  5. Voi, "kaunis ja vahva" kuulostaa tosi hyvältä. Odotan tätä kyllä innolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielestäni tämä on sellainen, jota kannattaa odottaa. En ole tottunut lukemaan tämän lajityypin kirjoja (dystopioista Atwood on kyllä mieleeni) ja ehkä siksikin koin tämän niin hyvänä. Mutta kaunokirjallisena teoksenakin tämä on hieno, koska Itäranta kirjoittaa taitavasti. :)

      Poista
  6. Olen tosi iloinen, että tämä kirja on selvästi oikein hyvä. En välttämättä lue sitä, mutta olen tainnut jo luvata aloittaa ja antaa sille mahdollisuuden. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olet luvannut, niin sitten sinun täytyy. ;) No, ei oikeasti. Mutta hyvä kirja tämä on.

      Poista
  7. Toisinaan tunnen jäätävää kateutta ihmisiä kohtaan, jotka osaavat kirjoittaa arvioita tällä tavoin. Oma kankea kieleni ja hitaat ajatukseni kun eivät mitenkään taivu moisiin kiemuroihin vaikka kuinka yrittäisi. Ehkä pitäisi pysyä niissä teknisissä kirjoituksissa.

    Kiitoksia arviosta. Voin allekirjoittaa jokaisen sanan. Uskon - ja omalta osaltani tiedän - että tämä kirja sopii myös meille scifin ja fantasian ystäville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Ja älä suotta! Löysin blogisi vasta viime perjantaina ja pidän sinun pohdiskelevasta otteestasi. Minä olen aina kirjoittanut työkseni ja ollut melko monisanainen, siksi täälläkin lavertelen kaikenlaista.

      Minäkin uskon, että Itärannan kirja sopii mainiosti myös scifi- ja fantasiafaneille. Ajattelin itse asiassa tarjota kirjaa luettavaksi miehelleni, joka on aina ollut juuri scifin ja fantasian lukija. Mutta tämä sopii myös heille, joita koko ajatus vaikkapa scifistä pelottaa. :)

      Poista
  8. Tämä kyllä kiinnostaa jo ihan tuon dystopia-ominaisuutensa vuoksikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä sinullekin. :) Dystopiana hieno, romaanina kaunis. Minun oli hyvin helppo pitää tästä.

      Poista
  9. No niin. Täytyi laittaa listalle, sitten kuitenkin, vaikka tosiaan lajityyppi on vähän vieras. Muut syyt painavat nyt enemmän. :)

    Kiitos! <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, että ajattelin sinua monta kertaa tätä lukiessani. Kirjalla on omat heikkoutensa, kuten paikoittainen ennalta-arvattavuus, mutta kokonaisuus on hieno ja varsin kiinnostavia ovat ne maisemat, joissa liikutaan. :)

      Poista
  10. Sinä sanoit sen juuri niin kuin minäkin ajattelin kirjan luettuani. En voisi tähän mitään lisätä. Minäkin veikkaan, että romaani näkyy vielä palkintoehdokaslistoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tämä taas niitä kirjoja, jotka jäävät mieleen leijumaan. Toki Teemestarin kirja herätti monia kysymyksiäkin, mutta jotenkin ainutlaatuinen kotimainen romaani.

      Poista
  11. Ooh! Laitan listalle. Minä ajattelin ensin ett meh, teetraditioasioita ja sitten sanoit fantasia ja dystopia ja korvat heristyivät (vai silmät?). Kiitos Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, laita! Hauskaa, että dystopia ja fantasia vetoavat sinuun. Ja jos puhutaan humanismista ja luonnontieteistä, niin Itärannan kirjassa ne totta tosiaan yhdistyvät. :)

      Poista
  12. Hieno arvio :) Minä luen scifiä ja fantasiaa jonkin verran, vaikka en missään nimessä mikään alan harrastaja olekaan. Erityisesti pidän niistä juuri silloin kun ne ovat hitaita, viipyileviä ja pohdiskelevia. Ja tämä siis on ilmeisesti juuri sellainen, eli tulen kyllä varmaan kirjan jossain vaiheessa lukemaan.

    Kansikin on jotenkin vanhanaikaisella tavalla rauhallisen kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on juuri sellainen scifikirja, josta lajityypin hitaan ja viipyilevän tekstin ystävät pitävät. Itärannan kirja on kaiken lisäksi viisas ja juoneltaan erittäin ehjä. Suosittelen!

      Poista
  13. Noniin, katsoin heti kun olit julkaissut tämän bloggauksen, että tulen vielä paremmalla ajalla lukemaan sen kunnolla ja se hetki koitti nyt.

    Listasin Teemastarin kirjan minua kiinnostavaksi kevään uutuudet -postaukseen, ja suoraan sanottuna olen vähän hämmästynyt postauksestasi - hyvällä tavalla. Odotin kyllä, että dystopia kiinnostaisi minua, mutta että se saa sinulta kielestä ja yleisesti noin hyvää palautetta... Nyt odotan tältä kirjalta todella paljon! En tiennyt Itärannan taustasta, mutta se tietysti selittää osansa onnistumisesta. Mutta wau. *Tuskin maltan odottaa tähän tarttumista*.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai hyvällä tavalla yllättynyt? Hmm... :) Minä kyllä yleensä tykkään dystopiosta ja fantasiastakin silloin, kun liikutaan Jääskeläisen tai Murakamin tavoin jonkinlaisella reaalifantasian alueella. Sellaiset fantasiamaa-kuvausket jäävät yleensä kesken (Tolkienia lukuunottamatta).

      Tämä on hieno kirja. Pientä turhaa viipyilyä on paikoitellen, mutta täydelliset kirjat ovat harvassa. Todella vahva esikoinen. Toivottavasti luet kirjan pian!

      Poista
  14. Tämä on minunkin lukulistallani kärkipäässä. Maltan tuskin odottaa, kuulostaa ja vaikuttaa minun kirjaltani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, tämä on hieno kirja. Suosittelen lämpimästi. :)

      Poista
  15. Pidin kovasti Annika Lutherin kirjasta Kodittomien kaupunki. Se on nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu, mutta elämä tulevaisuuden Suomessa riemastutti tätä tätsää. Vakavoitti myös, mutta oliko dystopia - siitä en ole varma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mette: Kiitos kirjavinkistä. Pitää googlettaa, mistä on kyse. Itärannan kirjaa suosittelen ihan meille tätsyillekin, vaikka kyllä se varmasti voisi nuortenkirjanakin mennä. :)

      Poista