maanantai 21. toukokuuta 2012

Anni Swan: Iris rukka

Kuukauden tyttökirjaklassikko
Anni Swan: Iris rukka
Kustantaja: WSOY 1916 (13. painos 1963)
Kansi/kuvitus: Martta Wendelin
Kotimainen nuortenromaani
Sivuja: 185

Iris istui viereisessä huoneessa opettelemassa  pitsinvirkkausta ja kuuli kovaäänisen keskustelun. Hän hymyili katkerasti. Järkevä ja johdonmukainen Alina tädin kasvatus kyllä oli, sitä ei voinut kieltää. Aamusta iltaan hän neuvoi ja opetti, kunnes Iris oli aivan tylsä pelkistä hyvistä neuvoista.
Äkillinen kapinahenki valtasi hänet. Hän heitti likaantuneen pitsinsä nurkkaan, sieppasi hatun eteisen naulakosta ja juoksi Kaivopuiston kallioille. Sieltä saattoi nähdä laivojen tulevan ja lähtevän kaukaisiin maihin, seutuihin, joissa päivä paistoi ja taivas oli iäti sees.
Iris uneksi olevansa siellä vapaana ja onnellisena.
Ja isä ja Ulla olivat hänen kanssaan.

Metsäpirtin luonnonlapsi, puoliorpo Iris Klewe elää vapaata maalaistytön elämää. Hän samoilee metsissä, kokee verkkoja huoltajansa Tanelin kanssa ja lukee Katekismusta toisen huoltajansa Seren kanssa, hän katselee lintuparvia ja joskus vain haaveilee elämästä jossain ihmisten keskuudessa, ihanassa ja iloisessa vilkkaudessa. Vilkkauteen Iris pääseekin, kun hän kunnollista koulua käydäkseen joutuu muuttamaan Helsinkiin enonsa pankinjohtaja Heinosen perheeseen. Perheen nirppanokkaiset tyttäret Ester, Elin ja Elsa sekä ylpeä Aksel naureskelevat kömpelölle ja maalaiselle Irikselle, joka joutuu kaiken kukkuraksi rouva Heinosen siskon, ankaran neiti Hammarin yksityisoppilaaksi saadakseen luokkatoverinsa kiinni taidoissa ja tiedoissa. Vain vanha Ulriika-piika, Heinosen perheen Sissi-kuopus sekä kuin ihmeen kaupalla Irikseen ystävänään ihastunut aatelistyttö Ulla tulevat rakkaiksi ja läheisiksi. Elämä Helsingissä on vaikeaa ja kaipuu Metsäpirttiin kova, mutta vielä kovemmaksi elämä muuttuu erinäisten vaiheiden jälkeen. Valkeneeko äidittömän tytön elämä ja mitä kaikkea helsinkiläisten koululaisten, oman aikansa etuoikeutettujen teini-ikäisten elämään kuuluu?

Kukapa naislukija - ja nyt pyydän anteeksi ennakkoluulojani, olen enemmän kuin iloinen kirjan mahdollisista mieslukijoista - ei olisi lukenut Anni Swanin Kootut kertomukset-sarjan tunnetuinta kirjaa Iris rukkaa (1916)? Minulle Iris rukka on se kaikkein merkittävin yksittäinen kotimainen tyttökirja, joka ylittää jopa suuresti rakastamani Rauha S. Virtasen Seljan tytöt-sarjan. Olen lukenut Swanin nuortenromaanin vähintään 15 kertaa, joten tästä blogikirjoituksestani tullee nostalgian värittämä kunnianosoitus teokselle, jonka arvo minun mielessäni alkaa olla mittaamaton.

Kun Iris myöhemmin varpaisillaan hiipi Elsan ja hänen yhteiseen huoneeseen, veti hän kierrekaihtimen ylös ja katseli taivaalle. - Siinä oli Kotitähti. Se tuikki niin ystävällisesti ja lempeästi. Tytöstä tuntuu kuin olisi se toistanut Ulriikan sanat. 
- Vielä sinulle valkenee.

Iris rukka jakaantuu kahteen osaan: Maalaistyttöön ja Rouva Heinosen täysihoitolaisiin. En erittele tätä jakoa nyt sen enempää, jotta en paljasta kirjan juonta sitä mahdollisesti lukemattomille (mahtaakohan sellaisia kirjanörttien joukossa ollakaan?), mutta romaanin ensimmäinen osa on ennen kaikkea Iriksen kehitystarina, toinen osa taas muistuttaa muitakin aikansa koululaisromaaneja, lähinnä Mary Marckin kirjoja. Siinä Iriksen rinnalle keskeishenkilöksi astuu muun muassa Kaarina Holsti, joka on saanut oman "jatko-osansa", erääksi omaksi kesälukemisekseni kaavailemani Kaarinan kesäloman. Juoneltaan Iris rukka kulkee jossain nuortenkirjaklassikoille ominaisen episodimaisuuden sekä alusta loppuun saakka kulkevan ehjän tarinan välisessä maastossa. Iriksen tarinan alku ja loppu ovat keskenään hyvässä vuoropuhelussa ja Irikselle asetettuihin odotuksiin annetut vastaukset tai niiden rikkomukset kulkevat teoksen punaisena lankana. Jokaisessa luvussa on oma keskeisaihionsa, eräänlainen pieni episodi tai kokonainen tarina romaanin sisällä. En voi kuin ihailla sitä, kuinka hienosti Swan kaikkea kuljettaa. Swan on mainio koululaiselämän kuvaaja, nykylukijalle varmasti huomattavasti Mary Marckia parempi ja raikkaampi. Vaikka hänenkin nuorensa ovat varsin viattomia ja kirkasotsaisia, ovat he sielunelämältään yksilöllisempiä kuin koululuokkayhteisöön uskovat Marckin hahmot. Swan myös osaa tavoittaa erilaisia tunnelmia: yhtä lailla neiti Hammarin luona vietyt piinaavat tunnit ja suuren surun; niin koululaisten riehakkaat kepposet kuin myös aikansa käyttäymisnormiston ja eri yhteiskuntaluokkien aseman.

Kaiken keskellä on koko ajan Iris. Hänen kertomuksessaan on myös runsaasti tuhkimotarinan aineksia. Niitä on jopa siinä määrin, että mukana on kokonainen kauhallinen patetiaa, mutta kotikutoisen viehättävällä tavalla. Swanin romaanihenkilöt ovat niin aitoja ja hurmaavia, että jokainen Iris rukan lukukerta on, ainakin itselleni, raikas. Kirja jaksaa ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Ennen kaikkea Iris itse on täydellinen tyttökirjahahmo, hän on itsenäinen ja vilkas luonnonlapsi, aitoudessaan aavistuksen kömpelö ja tarpeeksi erilainen kuin kaupunkilaiset sievistelijät, näyttelijä- ja laulutaitoisena hän myös taiteellinen ja puoliorpona isäänsä, viulisti Henrik Kleweä kaipaava, sukulaisten armoille jätetty raukkaparka. Ennen kaikkea hän on omapäinen sekä oikeamielinen ja valmis uhmaamaan ympäristön asettamia sääntöjä. Nimenomaan Iriksen hahmon vuoksi kirja osaa melkein itkettää ja naurattaa, saada aikaan tunteita.

On Iris rukan ansiota, että edelleenkin Kluuvikadun Fazerille mennessäni tunnen itseni maalaistytöksi. Liki sadan vuoden takaiset harmaat kintaat ja muhvit ovat vaihtuneet siisteihin kirjoneulelapasiin tai nahkahansikkaisiin, mutta Fazerilla minun on aina tarkastettava, että ovathan ne tarpeeksi siistit. Syysasterit pihallani kertovat Kaarinan koti-ikävästä, Firenzessä käydessäni ajattelin lavantautia ennen Venuksen syntymää ja itselleni edelleenkin harvinaiset Kaivopuisto-kävelyt vievät mieleni aina Iriksen kävelyreiteille. Olen Iris rukalle velkaa paljon ja taidanpa lukea kirjan aikanaan kuudennenkintoista kerran, sillä jokaisen lukukerran jälkeen uskon taivaalla tuikkivan Kotitähden voimaan hieman entistä enemmän.

(En nyt anna Iris rukalle tähtiä, koska ei näin rakasta kirjaa voi arvottaa millään skaalalla.)

40 kommenttia:

  1. Iris-rukka on minun kaikkien aikojen suosikkini lasten kirjojen joukossa, jonka olen lukenut moneen kertaan ja nähnyt myös nostalgisena suomi-filminä. Viimeksi olen tämän lukenut noin viisi vuotta sitten, kun nuorin tyttäreni oli seitsemän. Luin kirjaa hänelle ääneen ja oli jotenkin liikuttavaa, että kaksi vuotta vanhempi isovelikin aina hiipi kuuntelemaan, vaikka häntä eivät tuolloin ollenkaan kiinnostaneet "tyttöjen kirjat". Seuraava lukukerta olkoon sitten joskus lapsen lapsille, jos sellaisia joskus saan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, muistankin Iris rukan olevan myös sinun suosikkisi. Joku siinä vaan vetoaa, ehkä monikin asia juonesta hyvään (nykysilmin) kulttuurihistorialliseen kuvaukseen. Minä en ole nähnyt tuota vanhaa elokuvaa, mutta muistan Iris-rukan tulleen tv-sarjana 1980-luvun alussa. Kun äsken googletin sarjaa, huomasin haastatelleeni sen ohjaajaa yhden muun asian merkeissä. :)

      Toivottavasti pääset - sitten kun aika on, ei varmasti vielä vuosiin - lukemaan taas Iristä!

      Poista
  2. Minunkin parhaita lapsuuden kirjamuistoja. Enpä tajunnutkaan, että se on kirjoitettu jo 1916.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, minäkin yllätyin siitä, miten vanha kirja Iris on. Olin kuvitellut kirjan 20-luvulle.

      Poista
  3. Ihana kirjoitus! Minulle Iris rukka ei jostain syystä muodostunut mitenkään erityisen mieleenpainuvaksi lukukokemukseksi - muistan kyllä lukeneeni ja ihan kai pitäneenikin mutta ei sen suurempia tunteita - mutta tähän saattoi oikein eläytyä itsekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru, kiitos. :) Ja hauska kuulla. Minulle Iris tosiaankin oli, tai on edelleen, se kaikkein suurin kotimainen tyttökirjaklassikko. Kaikkein suurin on Montgomeryn Anna, mutta toisaalta Annoja on kokonainen sarja ja Iriksiä vain yksi. Pitää kesällä lukea uudelleen Kaarinan kesäloma, koska haluan tietää onko Iris siinä ollenkaan mukana.

      Poista
    2. Kaarinan kesälomassa mielestäni Iris vain mainittiin. Luin Kaarinan viime kesänä ja se sopii oikein hyvin kesälukemiseksi :)

      Poista
    3. Sara, hyvä tietää. Olen lukenut Kaarinan kesäloman joskus lapsuudessani, mutta en muista kirjasta mitään. Kiitos sinun, minulla on kirja nyt hyllyssäni ja siitä taitaa tulla heinäkuun tyttökirjaklassikkoni. :)

      Poista
  4. Oi ihana Iris rukka! Minullekin tämä on äärimmäisen rakas kirja, varsinkin kun Iris rukka oli ensimmäinen Anni Swanini. Löysin kirjan ehkä 8-vuotiaana tätini kirjahyllystä, luin pari sivua ja unohdin kaiken muun. En ollut koskaan lukenut mitään vastaavaa! Lumouduin vanhan ajan tunnelmasta, dramaattisista juonenkäänteistä (Pohjolan poikien palokello -juttu oli minusta aivan uskomattoman vaikuttava) ja henkilöhahmoista.

    Minullekin Iris rukka on aina ja ikuisesti vaikuttava ja ihastuttava lukukokemus. Sen lisäksi Swanin kirjoista erityisesti Pikkupappilassa sekä Ulla ja Mark ovat minulle tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, ihana, ihana kuulla! Minä taisin olla sinua vuoden tai kaksi vanhempi Iriksen löytäessäni. Se löytyi ihan äitini kirjojen joukosta, muut Swanit ahmin sitten mummolani hienossa kamarissa (samassa paikassa, jossa luin Bristown Tammikujankin :)). Minäkin lumouduin Iriksestä heti ja taidan olla lumoutunut edelleenkin.

      Minulle Iriksen jälkeen rakkain Swanin kirja on Sara ja Sarri sekä Sara ja Sarri matkustavat.

      Poista
  5. Oi, ihana Iiris! Se ansaitsikin uusintaluennan, viime kerrasta on 15 v. aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehdottomasti! Lue se siis uudelleen! Lue! :)

      Poista
  6. Hups, piti olla konditionaali *ansaitsisikin*

    VastaaPoista
  7. Tuosta Iris-rukan lukemisesta on vierähtänyt sen verran aikaa,että mielellänin sen lukisin nyt aikuisena uudelleen.Sen verran ihanasti olet kirjasta kertonut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yaelian, olen iloinen jos innostin tällä muitakin lukemaan Iristä. Se on mielestäni edelleen niin ihana kirja ja sinä löytäisit siitä takuulla paitsi viehättävän tarinan, myös erinomaista Helsinki-kuvausta.

      Poista
  8. Iris Rukka on kyllä ehdoton klassikkokirja ja yksi parhaimpia Swanin kootuista. Itse muistan kuinka vaihtaessa kyläkoulua löysin ystävän, jota vertasin Ullaan hyvyydessä ja ystävällisyydessä. Swanin kirjoista muita minulle merkityksellisiä kirjoja on Pikkupappilassa ja sen jatko-osa Ulla ja Mark sekä Sara ja Sari -kirjat. Myös Pauli on koditon on tehnyt minuun melkoisen vaikutuksen puhumattakaan Me kolme - Ritvan suojatit kirjasta. Muut kootuista on sitten jääneet vähemmälle, mutta toki Swanin kootut on suomalaisen tyttökirjallisuuden aatelistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, olen ihan samaa mieltä. Iris rukka on eräs Swanin koottujen hienoimmista kirjoista. Minullekin Sara ja Sarri jatko-osineen on rakas. Pidin myös Me kolmesta ja Ritvan suojateista, sen sijaan Pauli on koditonta en enää kovin hyvin muista. Oikeastaan voisin mielelläni lukea vaikka kaikki swanit uudelleen.

      Poista
  9. Iiris rukka on hauska tapaus minulle. Olen kyllä lukenut sen lapsena, mutta muistaakseni ehkä vasta nähtyäni elokuvan (vai tv-sarjan?), johon silloin ihastuin. Tarkkaa mielikuvaa kummastakaan ei silti jäänyt. Vain olo, että pidin ja tietenkin tieto siitä, että oltiin kotimaisen klassikon äärellä.

    Luin tämän muutama vuosi sitten uudelleen ja vaikka edelleen täytyy sanoa, etten muista kirjaa kovin yksityiskohtaisesti, muistelen kuitenkin, että tämä oli yksi niistä harvoista nuortenkirjoista, jotka ovat kohdallani kestäneet uudelleenluvun aikuisena hyvin. En ole kyllä varma, pidinkö juuri kirjasta edelleen vai kiehtoiko tuo vanhan Helsingin kuvaus enemmän.

    Joka tapauksessa lämpimiä muistoja minulla tästä on, vaikkei kovin tarkkoja. Siitä televisiokokemuksesta jäi lapsena mieleen tietenkin epätasa-arvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus, sekä sääli köyhää Iiris rukkaa kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, onpas ihana kuulla, että Iris kesti uudelleenlukemisen sinun kohdallasi. Sitten taidan olla ihan "oikeilla" jäljillä oman mielipiteeni kanssa: Iris tosiaankin kestää aikaa ja aikuislukijakin voi nauttia siitä. Minä luulen, että minua kiehtoi itse kirja sekä Helsinki-kuvaus molemmat.

      Se tv-sarja oli minullekin lapsuudessani iso juttu.

      Poista
  10. Kiitos, kun esittelet välillä klassikkokirjoja. Oma Iri Rukka -kirjani on tyttärellä, josta saan sen helposti lainaksi uutta lukemista varten. Josko lukisin vaikka tulevana kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, ole hyvä! Hauska kuulla, näitä klassikkokirjoja on kiva esitellä. Minulla on eräänlainen "kuukauden tyttökirja" -projekti menossa täällä, vaikka välillä unohdan sen ja toisinaan luen useammankin kuukaudessa.

      Poista
  11. Minun rakkain Swaninin oli lapsena Sara ja Sarri. En osaa edes oikein selittää, miksi juuri se. Muistan vieläkin kirjasta joidenkin kohtien tunnelmia ihan ulkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, no niin! Taas mennään osin samoissa. Iriksen jälkeen nimittäin Sara ja Sarri (sekä S & S matkustavat) on minulle rakkain Swannin kootuista. Voi lapsuudenkesiä!

      Poista
  12. Hei Katja, hieno kirjoitus sinulle tärkeästä kirjasta! Siitä on parisen vuotta, kun luin Iiriksen uudestaan ja täytyy palata uudestaan tuohon koululaiselämän kuvaukseen. Tällä hetkellä on kiinnostavaa lukea koulunkäynnin kuvauksia ja erityisesti tyttöjen koululaisromaaneissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos! Minunkin mielestäni on sekä kiinnostavaa että viehättävää lukea vanhoja koululaisromaaneja. Niissä on paitsi hyvää kuvausta, myös viehättävää tunnelmaa.

      Poista
  13. Iiris rukka on ihana kirja. Siitä onkin aikaa vierähtänyt, kun kirjan luin. Haluaisin, että tyttäreni lukisivat kirjan joskus. Se on kovin erilainen kirja, kuin mitä tytöt yleensä hakevat luettavakseen. Minulle kyllä sopii haaveilu ja haikeus edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, niin on. Toivottavasti sinun tyttäresi lukevat kirjan aikanaan. Itsekin toivon, että oma esikoiseni löytäisi Iris rukan. Iriksessä on haaveilua, mutta siinä on myös uhmaa ja kepposia - sikäli siinä voi olla nykykoululaisille tuttujakin piirteitä. :)

      Poista
  14. Minä ahmin aikoinani Anni Swanin kirjoja. Muistan tykänneeni kirjoista kovasti, mutta jostain syystä mieleen ovat jääneet ainoastaan kirjojen nimet! Kultainen kolmikko Tottisalmen perillinen-Iris rukka-Ollin oppivuodet ovat varmaan niminä ikuisesti päässäni, mutta kiva jos siellä olisi jotain tarinoistakin (onhan siellä, pieniä muistimuruja ja tunnelmapalasia) ;D Pitäisi lukea siis nämäkin uudelleen!

    Ohhoh, tähdittämätön kirja! Ihan reilua ottaen huomioon lukukerrat ja tärkeyden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, jokaisella Swania lukeneella on varmasti omat suosikkinsa. Tottisalmen perillisen muistan aika hyvin, Ollin oppivuosia en niinkään, vaikka senkin lapsena luin. Mielestäni näitä kyllä kannattaa lukea uudelleen!

      Ja mitä tähtien antamiseen tulee, niin olen alkanut hieman miettiä niiden mielekkyyttä.

      Poista
  15. Ensimmäinen tyttökirja, jonka sain ja ikirakkain. Alkuperäinen kappale on tallessa vieläkin. Melankolisina hetkinä olin aina Iris, joka hyvästeli kurjet ja taidan olla vieläkin.

    Kun nyt mainitsit myös Rauha S. Virtasen, niin pakko sanoa, että Ánni Swann oli enempi minua. Toki olen lukenut kaikki Seljat ja nekin ovat tallessa mutta kun yritin lukea sitä yhtä, vielä lukematonta, jouduin jättämään kesken...Sara saa slaagin! Seljan Tuli ja Lumi tuli hankittua, mutta siinä on niin sekavat uusioperhe- ja muut kuviot, että en päässyt nostalgisiin, enkä muihinkaan sfääreihin. Virtasta en ole vielä kokonaan hylännyt, mutta ihmettelen, että olivatko Selja-sarjan kirjat todellakin noin vauhdikkaita. Jopa Viisikot ovat kuin tuuleton sää verrattuna Selja-kirjojen kiemuroihin.

    Ikuisesti Iris, joka antoi minulle myös aikanaan pakinanimimerkkini. Hänelle kiitos monesta ja sinulle siitä,että toit esille tämän viehättävän kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, voi miten ihanaa! Ensimmäinen tyttökirja on aina rakas (minun ensimmäiseni oli Salainen puutarha) ja olen melkein kateellinen, että sait ensimmäiseksesi juuri Iris rukan. <3

      Minä olen varmaan sekä Virtasta että Swania hieman mielialasta riippuen. Iris on aina se rakkain kotimainen (ja Montgomeryn Anna ulkomainen), mutta pidän paljon Seljoistakin - kuitenkin vain niistä alkuperäisistä. Minäkin koetin lukea niitä uusia, mutta en oikein jaksanut.

      Poista
  16. Minullekin Iris on varmaan rakkain Anni Swanin kirjoista. Iriksessä on sellaista ihanaa herkkyyttä ja luonnonlapsimaisuutta., ja nuo toverielämän kuvaukset... Kaarinan kesäloma on ihana myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin Pikkupappilan & Ullan ja Markin, ne saattaisivat kilpailla Iris rukan kanssa suosikki-Swanin asemasta!

      Poista
  17. Voi ihanaa Iristä ! En muista, että olisin lukenut Anni Swania aikoihin, varmaankin pitäisi kaivaa kirjat taas jossain vaiheessa esille. Pidin itsekin eniten Sarasta ja Sarrista, mutta kaikki Swanin kootut olen kyllä hartaudella lukenut. Ihanaa nostalgiaa ja sellaista viattomuutta, joita lapsuuden lukuhetkistä kovin kaipaan.

    Ihanaa viikonloppua ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, nyt vasta huomasin kommenttisi. Kiitos. <3 Sara ja Sarri on yksi omakin suosikkini.

      Poista
  18. Nyt uudelleen luettuani löysin Iris rukasta yhtymäkohtia Alcotin Tytöistä parhain teokseen. Ihana kirja jossa upeat kuvat täydentävät tarinan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino Harjula, hieno havainto tuo yhteys Alcottin kirjaan! Iris rukka on minulle niin tärkeä.

      Poista
    2. Puhuttiin nuortenkirjoista. Nuori mies kertoi lukeneensa Iris rukan: Sehän on kirja häpeästä.
      Mielestäni se oli hyvin havaittu. Menin kotiin ja luin Iriksen uudestaan noin 40 vuoden jälkeen.
      Kirja häpeästä, niinpä.

      Poista
    3. Hyvä miete, sillä häpeästäkin Iris rukka kertoo. Mutta myös rohkeudesta, siitä että häpeän voi voittaa.

      Poista