lauantai 12. toukokuuta 2012

Rakkautta on... Kirjallisten äitien tekoina

Pihi nainen haastoi minut pohtimaan rakkautta. Näin äitienpäivän aattona kirjablogissa sopii varmasti parhaiten miettiä äidinrakkautta kirjoissa. Se ei olekaan ihan helppo tehtävä, koska vaikka äitiydestä on paljonkin romaaneja, on äitiys joskus yritystä mahtua johonkin muottiin, kuten Johanna Venhon hienossa romaanissa Syntysanat, usein kykenemätöntä kuten Essi Tammimaan romaanissa Paljain käsin tai toisinaan suorastaan pelottavalla tavalla vierasta, kuten Lionel Shriverin Poikani Kevinissä. Onneksi pienen etsimisen jälkeen löysin myös toisenlaisia äitiyttä sivuavia kirjoja, kokonaisen kirjon itse asiassa. Vastatakseni Pihin naisen Rakkautta on -haasteeseen, poimin tähän muutaman esimerkin.

Niiden perusteella sanon, että äidinrakkautta on...

... punnita karamellit ja pähkinät kirjevaa'alla niin että jokainen lapsi saa tasan yhtä paljon, kuten Tove Janssonin äiti tekee Kuvanveistäjän tyttäressä.

... päättää rakastaa lastaan yhtä paljon tämän ollessa kahdenkymmenen kuin silloin, kun tämä on vasta kaksi, kuten sairaanhoitajan uniformuun pukeutuva Jenny Fields päättää John Irvingin Garpin maailmassa.

... lähettää lapselleen ohjaavia ja huolehtivia viestejä piippaavalla viestimellä maailman ääristä, kuten Emmi Itärannan dystopiassa Teemestarin kirja.

... olla kykenemättä luokitella omaa tytärtään suvun tiettyjen piirteiden alaiseksi ja nähdä tässä silti oma itsensä, samaan tapaan kuin utelias elämäkerturi Judith Gill tekee Carol Shieldsin hienossa Pikkuseikoissa.

Eikä parempaa kirjallista äidinrakkautta olekaan kuin Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttären Loviisan laulama Susilaulu, josta osalliseksi pääsee paitsi Ronja, myös kaikki Matiaksen ryövärit, nuo äidinrakkautta tarvitsevat piruparat.


Onnellista äitienpäivää huomiselle! Muistattehan myös blogissani meneillään olevan arvonnan, jossa voi voittaa lahjakortin tai kirjoja.

20 kommenttia:

  1. Ihania äitejä olet löytänyt <3 Ja Susilaulu on upea.

    Kaunista äitienpäivää!

    VastaaPoista
  2. Hienot vastaukset ja hieno haaste, johon osallistun jos vain suinkin ehdin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, osallistu ihmeessä! Olisi tosi hauska lukea sinun rakkautta on -kirjoistasi.

      Poista
  3. Ihana postaus ja kiva tapa vastata haasteeseen! Kiva että nostit Teemestarin kirjan esille tässä yhteydessä; siinä on tosiaan äidinrakkautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja suloista äitienpäivää sinullekin, Katja!

      Poista
    2. Maria, Teemestarin kirjassa äidinrakkautta kuvataan vahvasti, vaikka se kirjassa sivujuonne onkin. Ja kiitos. Toivottavasti sinulla on ollut oikein ihana äitienpäivä. :)

      Poista
  4. Nyyhkis, tämä oli ihana ja liikuttava postaus! Kiitos kauniista ajatuksista, Katja, ja hyvää äitienpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, jotkut asiat osaavat herkistää. :) Hyvää äitienpäivän iltaa sinulle!

      Poista
  5. Ihanaa että tartuit haasteeseen ja toteutit vieläpä näin kauniilla idealla. Suloista äitienpäivää sinulle Katja ja kaikille äideille huomenna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, kiitos haasteesta. Se tuli niin sopivaan aikaan äitienpäivää ajatellen. :)

      Poista
  6. Mukavia pohdintoja. Hyvää huomista äitienpäivää:)

    VastaaPoista
  7. Kauniisti ajateltu! Hyvää huomista äitienpäivää, joka koittaa ihan pian...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka: Kiitos. Ja päivä oli oikein hyvä, toivottavasti sinullakin!

      Poista
  8. Kaunis kirjoitus. Susilaulu, menee aina kylmät väreet, kun mietin sitä. Loviisa on ihan minun idolini, viisas nainen. Olen aina ajattelut, että toisessa tyttäressäni on paljon Ronjaa, luonteessa. Olisi kiva, jos minussa olisi vähän Loviisaa. Hyvää äitienpäivää sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar: Susilaulu on ehkä hienointa, mitä kirjallisuudessa on vastaan tullut ja Loviisa sopisi esikuvaksi kenelle tahansa - miehelle tai naiselle! Minä luulen, että sinussa on kyllä Loviisaa. <3

      Poista
  9. Rakkautta on myös osata päästää irti. Kun Meri lähti, tunsin kuin osa minsuta olisi lähtenyt. Aluksi hän asui Jyväskylässä ennen kuin pääsi Hesaan opiskelemaan ja kävin kerran viikossa ruokakassin kanssa, vaikka muutakin olisi ollut. Kun päästin irti, hän onkin nyt se, jolla on usein asiaa äidille. Mutta emme kumpikaan ripustaudu, vaan suunnittelemme yhteistä alppimatkaa vanhojen muistoille vedet silmistä juosten.

    Lapsille parasta on vanhempien keskinäinen rakkaus, josta lämpö ja välittäminen heijastuu suoraan lapsiin.


    Jos puhutaan parisuhderakkaudesta, pidän eniten Sandemosen määritelmästä:

    "Rakkaus on älyllinen tapaaminen hänen kanssaan, jota kohden veresi kiehuu."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ihan totta! Rakkautta tosiaan on myös päästää irti silloin, kun tarvis. Emmi Itärannan kirjassa on hieman sitäkin. Kertomasi sinusta ja Meristä tuo osin mieleeni äitini ja minut. Minulla on usein asiaa äidille - ja olemme tosi läheisiä ilman liiallista ripustautumista.

      Sandemose määritteli hienosti! <3

      Poista