tiistai 19. kesäkuuta 2012

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille



Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Kustantaja: Schildts & Söderströms
Alkuteos: Miss Peregrine's Home for Peculiar Children 2011
Suomentanut: Virpi Vainikainen
Kansi: ? Kirjan kuvat kirjailijan mukaan autenttisia vanhoja valokuvia
Ulkomainen romaani, Yhdysvallat
Sivuja: 350

Olin juuri ehtinyt sopeutua ajatukseen, että edessäni oli hyvin tavallinen elämä, kun epätavalliset tapahtumat alkoivat. Niistä ensimmäinen oli raastava kokemus, ja kuten mullistavat kokemukset aina, sekin jakoi elämäni kahtia, aikaan Ennen ja aikaan Jälkeen. Monien muiden tulossa olevien epätavallisten asioiden tapaan tämä ensimmäinenkin liittyi isoisääni, Abraham Portmaniin.

Portmanin pappa, nuoren Jacobin isoisä Abe on aina kertonut tarinoita hirviöistä ja eriskummallisista orpolapsista, suoranaisista friikeistä: tytöstä, joka osasi lentää, sisaruksista, joiden sisällä asui mehiläisiä sekä lapsesta, jonka takaraivossa sijaitsi samanlainen suu kuin kasvopuolellakin. Jacob on ottanut isoisänsä tarinat iäkkään miehen höpinänä, mutta eräänä päivänä tapahtuu jotain järkyttävää. Lisäksi Jacob löytää kokonaisen joukon vanhoja valokuvia, jotka tukevat isoisän tarinoita. Kaiken kruunaa isoisän neiti Alma LeFay Peregrineltä saama kirje, jossa puhutaan saaresta ja henkilöstä nimeltä E. Kuka ihme on neiti Peregrine? Ja mikä saari? Kirje vie Jacobin Walesiin kummajaislasten orpokotiin ja aika Jälkeen on alkamassa.

Eriskummallisten lasten maassa, Kaliforniassa, asuvan Ransom Riggsin romaani Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (2011) omaa mielenkiintoiset alkujuuret. Kirja on ilmeisesti saanut innoituksensa aidoista vanhoista valokuvista, sirkus-, studio- ja lapsikuvista, jotka ovat eräänlaisten ensimmäisten kuvamanipulaatioiden tuotosta. Riggs käyttää kuvia tummasävyisen fantasia-aineksia sisältävän romaaninsa kerronnan rytmittäjänä. Kuvien hahmot muuttuvat kirjan henkilöiksi, eriskummallisiksi orpolapsiksi, joiden tarina johdattaa salaperäiselle saarelle, vaaroihin sekä osin myös historian tapahtumien osaksi.

Nostin päätäni ja tirkistelin ympärilleni. Tuulen taivuttamat oksat olivat jähmettyneet paikoilleen. Taivas oli kuin valokuva, jossa liikkumattomat liekit nuolivat pilvimuuria. Ilmassa silmieni edessä oli sadepisaroita, jotka pysyivät paikoillaan. Ja lasten muodostaman kehän keskellä leijui pommi kuin jonkin ikiaikaisen rituaalin palvonnan kohde, alaspäin osoittava kärki Aatamin sormella tasapainoillen.

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on monin tavoin viehättävä. Se on ensiksikin esineenä erittäin kaunis kirja. Se houkuttelee koko olemuksellaan, kannessa olevilla vanhoilla valokuvillaan, lukijen välissä olevilla kaunokirjoitetuilla viesteillään ja uusilla ja uusilla seepiansävyisillä kuvillaan, joissa lapset näyttävät levitoivan, ovat pukeutuneet erilaisiin sirkusmaisiin asuisin tai poseeraavat pelottavan näköisen joulupukin kanssa. Romaani on painettu tukevalle paperille, joka antaa vaikutelman juhlavuudesta. Kirja on juuri sellainen, joka tuntuu vievän mukanaan jonnekin taikamaailmaan. Se on sellainen, johon pakostakin tarttuu kirjakaupassa tai kirjastossa. Onkin vahinko, ettei Riggs ole kirjailijana yhtä omaperäinen kuin mitä hän on satumaailmansa rakentajana.

Riggs nimittäin kirjoittaa Jacobin ja vanhojen valokuvien tarinan halki, poikki ja pinoon -tyylillä, vaikka aihepiiri antaisi mahdollisuuden pelottavanromanttisen tunnelman rakentumiseen pikkuhiljaa. Neiti Peregrinen kotia lukiessa tulee sellainen olo kuin kirjailijalla olisi kiire saada rakennettua mahdollisimman paljon koukkuja, mahdollisimman monia uusia yllätyksiä sekä ilmiselvää pehmokauhumaista elokuvamaisuutta, minkä vuoksi tarinan koko kaari hieman unohtuu; jotkut aihiot jäävät puolitiehen ja vaikka kirjan ulkoasu on suunniteltu huolella, ei teksti aivan täysin täytä lupauksiaan. Koukuttavasti alkava tarina muuttuu paikoin turhan räiskiväksi ja toiminnalliseksi, vaikka tunnelman hiljainen rakentuminen olisi ainakin minun mielestäni parempi, kummitusmaisempi, tehokeino. En myöskään tiedä, onko kirja suunnattu enemmän aikuisille vai teini-ikäisille, mutta se ei oikeastaan haittaa. Nimittäin ei hätää, kirja on varsin hyvää ja sujuvaa luettavaa, sillä Riggs on parempi kirjoittaja kuin esimerkiksi Sydämen mekaniikallaan minua ihastuttanut - ja monia ärsyttänyt - Mathias Maltzieu. Riggsin ja Maltzieun molempien romaaneja määrittää tietty timburtonmaisuus, en voi olla rinnastamatta teoksia toisiinsa. Siinä, missä Sydämen mekaniikka tempoilee kummallisesti suuntaan jos toiseenkin kuin mekanismiltaan sekaisin mennyt käkikello, kulkee Neiti Peregrinen koti eteenpäin kuin kummitusjuna walesilaisessa sumuisessa maisemassa. Tuo maisema on suomaata, mutta tämän kummitusjunan raiteet miltei kokonaan kantavat upottavassakin maastossa.

Riggsin luoma maisema, Wales, ihmeellinen vanha talo sekä ennen kaikkea kokonainen friikkilasten kirjo ovat kaikessa omituisuudessaan suloisia ja rakastettavia. Kirjasta ei löydy realismin hitustakaan, vaan se on tyylipuhdas satu, jonka keskiössä on yksinäisen teinipojan maailman rakentuminen. Hienointa romaanissa ovat kuitenkin jo mainitsemani valovat, joita Riggs osaa hyödyntää upeasti pitkin kirjaa esiintyviä valokuvia kertomusta rakentaessaan. Vaikka romaani ei tekstisisältönsä puolesta ole mikään mestariteos, on se tarpeeksi sujuva ja viehättävä. Pidin kokonaisuudesta sen verran, että aion totta totisesti katsoa Tim Burtonin kirjan pohjalta ohjaaman elokuvan, jonka pitäisi ilmestyä ensi vuonna. Samalla kuitenkin toivon, ettei Neiti Peregrinen talo eriskummallisille lapsille saisi kymmentä jatko-osaa. Pelkään niin käyvän, sillä ilmeisesti ainakin yksi jatko-osa on jo tulossa.

En täysin lumoutunut, mutta vakuutuin tarpeeksi ja suosittelen kirjaa kaikille vanhanaikaisten (pehmo)kauhuromanttisten tarinoiden ja vanhojen omituisten valokuvien ystäville. Omassa sydämessäni on aina paikka friikeille ja kummajaisille, etenkin omalaatuisille orpolapsille. Kyse on siitä, mitä näkee ja mihin uskoo - mitä haluaa nähdä ja uskoa.

***½ (Sovitettu keskiarvo: Riggsin kerronnalle ***, kirjan idealle ja kokonaistoteutukselle ****)

Kirjan ovat lukeneet myös Laura, Kata sekä Kirjaston kummitus.

10 kommenttia:

  1. Hyvin samaa mieltä olen kanssasi tästä kirjasta. Idea oli loistava (etenkin valokuvat!), mutta kerronta ja juoni oli sellaista keskivertoa, ei mitään kummallista. Mutta eiköhän jatko-osa tule kuitenkin luettua ja elokuvakin katsottua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, totta, kirjan idea on huikea. Siksi olen vähän rakastunut tähän kirjaan, vaikkei Riggsin teksti sinänsä mitään erikoista olekaan. :)

      Poista
  2. Tässä kirjassa parasta olivat kiehtovat kuvat. Kirjan luokittelu aikuistenkirjaksi on mielestäni väärä, sillä sen vuoksi odotin tältä huomattavasti kypsempää juonta ja moniulotteisempia henkilöhahmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, minä en oikein tiedä, olisiko tämä enemmän nuorten- vai aikuisten kirja. Kirjassa on kuitenkin aika paljon raakuuksia. Toisaalta se on muuten hieman teinimäinen. Hankala tapaus, mutta kaunis sellainen!

      Poista
  3. Tämä on minulla lukutoivelistalla. Taidan säästää sen johonkin myrskyiseen syksyn iltaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, säästä etenkin sumuiseen iltaan!

      Poista
  4. Heippa Katja! <3 Tulin nyt yövuorosta piipahtamaan blogiisi, yritän tulla tänne vapaillani vihdoin oikein ajan kanssa! :)

    Tämä kirja vaikuttaa juuri sellaiselta, johon voisin rakastua - varsinkin kun sanot että Riggs kirjoittaa paremmin kuin minua yli kaiken ärsyttänyt Malzieu!! :) Vanhoja valokuvia, Walesia (<3!), romanttistyylistä kauhua ja friikkejä orpolapsia, oijoi! <3
    Juu, tämä meni nyt varaukseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Sydämen mekaniikan jälkeen olen aika varovainen tämän lajityypin kirjojen kanssa, mutta uskallan suositella sinulle tätä kuitenkin. ;) Riggs kirjoittaa ihan eri tavalla. Lisäksi kertomuskin on erilainen, vain se timburtonmaisuus on samaa - ja Burtonhan tekeekin elokuvan juuri tästä, ei siitä toisesta!

      Mikään täydellinen kirja tämä ei ole, mutta aika ihana kuitenkin. Ja kokonaistoteutus on hieno.

      Poista
  5. Kirjan kansi kiinnitti huomioni kirjaston tiskille jonottaessani, mutta jätin sen sitten uutuushyllyyn kun en viitsinyt lähteä pomppimaan jonosta. Kirja kiinnostaa koko ajan enemmän, vähän harmittaa kun en sitä napannut mukaani :( Vielähän tässä ehtii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, onneksi tosiaan ehtii. Kirja ei karkaa minnekään (jos vaan mahdollinen nyt kirjan lainannut henkilä kohtelee kirjaa kunnolla) ja tämä sopii hyvin vaikka loppukesään tai syyssumuihin. :)

      Poista