sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

"Niin kuin vierasta maata kalliota ja siltaa" (Rakkausruno-haaste)





minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua

- Pentti Saarikoski 1962 -


Rakkaus

Sieluni oli vaaleansininen puku, taivaanvärinen.
Jätin sen kalliolle meren rannalle
ja alastonna tulin sinun luoksesi, naisen tavoin
Ja naisena istuin pöytäsi ääressä,
join lasin viiniä, hengitin ruusujen tuoksua
Sinä näit, että olin kaunis
ja muistutin jotakuta, jonka olit nähnyt unessa.
Minä unohdin kaiken, unohdin lapsuuteni ja kotimaani
Tiesin ainoastaan olevani hyväilyjesi vanki.
Ja sinä otit hymyillen kuvastimen, käskit minun katsoa itseäni.
Näin että olkapääni olivat tomusta tehdyt ja murenivat tomuksi,
näin että kauneuteni oli sairas ja tahtoi – katoamistaan.
Oi sulje minut syliisi niin lujasti että ei minulta mitään puutu.

- Edith Södergran 1929 -


Sinisen linnan kirjaston Maria haastoi minut kertomaan oman rakkausrunosuosikkini. Niitä on tietenkin useita, mutta perjantaisen runon ja suven päivän kunniaksi liikun nyt kotimaisissa tunnelmissa. Saarikosken runon julkaisen sellaisenaan, koska sen osittainen lainaaminen rikkoisi mielestäni kokonaisuuden niin, että osa merkityksestä katoaisi väistämättä. Toivoakseni onnistun näin toimien kunnioittaa lempirunoani. Södergranin runon voi julkaista tekijänoikeusvapaasti.

Olen muutenkin rakkausmielellä, koska olin eilen juhlimassa siskoni häitä. Häät eivät olleet mikään perinteinen tylliunelmaan verhottu juhla, vaan hääpari oli mennyt "salaa" naimisiin jo joulukuussa ja häiden teemakin viipyili enemmän hevimusiikissa ja tummissa ruusuissa kuin vaaleanpunaisessa Prinsessa ruususessa. Mutta mikä tärkeintä, ilmassa oli paljon rakkautta, kaikilla oli hauskaa ja hieman erilaisesta hääjuhlasta jäi vieraillekin onnellinen olo.

Olen viime aikoina ollut melko huono haastamaan muita, mutta haluaisin kuulla Linnean, Suketuksen, Kirjailijattaren ja Minnan suosikkirakkausrunot.

P.S. Rakkauven miänpää -kuvan julkaisin blogissani ensimmäisen kerran jo vuosi sitten kesäkuussa, mutta nyt oli selvästi kuvauusinnan aika. Sillä eikös olekin niin, että sinne rakkauven miäränpiähänhän sitä jokkainen tahtoo piästä?

21 kommenttia:

  1. Ihanat runot, sekä Saarikoski että Södergran. Miäränpiähän on hyvä matkata.

    Pyrinpä osallistumaan tähän (ja vihdoin siihen kirjanselkämysrunoihin) ensi viikolla tai viimeistään sitä seuraavalla kun minullakin alkaa loma.

    Siskosi häät kuulostavat muuten myös ihanilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, tuo onkin sellainen miäränpiä, että kun sen saavuttaa, ei tarvitse palata takaisin. :)

      Kiva, että osallistut!

      Ja kiitos, siskoni häät olivat ihanat ja ihan pariskunnan itsensä oloiset - kuten pitääkin,

      Poista
  2. Tuo Saarikosken runo on kaikkien aikojen suosikkini. En kuitenkaan lisännyt sitä omaan bloggaukseeni vaan linkitin kiinnostuneet sinun blogiisi runoa lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, ihanaa että linkitit. Tuo runo on omakin ikisuosikkini. Löysin Saarikosken joskus opintojeni alkuaikoina 1990-luvulla ja siitä lähtien olen lukenut hänen runojaan.

      Poista
  3. Saarikosken runo on minunkin vanha suosikki tai yksi niistä, osaan sen vaikka unissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, se runo jää jotenkin elämään mieleen.

      Poista
  4. Oi mikä haaste! Toivottavasti joku haastaa minutkin ;)
    Tuo Saarikosken runo on yksi ikisuosikeistani. Söderganilta siteeraamasi hieno runo oli minulle ihan uusi, henkeäsalpaava tuttavuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, toivottavasti ja varmasti. Tai minä voin haastaa sinut nyt tässä kommentissani. :)

      Ihanaa, että sinäkin pidät Saarikoskesta. <3

      Poista
  5. Tuo Saarikosken runohan on sävelletty lauluksikin. Nyt en äkkiseltään muista, kuka sen on levyttänyt. Mutta kuullut sen olen monta kertaa ja siksi se on ihan kielen päällä.
    Södegranin runo oli minulle vieras, hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, minäkään en muista levyttäjää, mutta kappaleen sävelen oikein hyvin. Tekisikin mieli kuunnella se... Löytyisiköhän Youtubesta?

      Södergranin runo on vaikuttava.

      Poista
  6. Hienot runot! Ja rakkauven miäränpiä on tietennii ajankohtainen aina. Uskon, että eiliset häät olivat ihanat. Onneksi kukin vie viettää sellaiset hääjuhlat kuin haluaa eikä aina tarvitse olla tylliä ja valkoista tai vaaleanpunaista unelmaa.

    Minä en muuten omassa postauksessani hoksannut haastaa ketään. :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, niin onnii aena ajankohtanen. :) Häät olivat ihanat. Olen samaa mieltä, että häät saa - ja pitää - viettää juuri kunkin pariskunnan omanlaisinaan juhlina. <3

      Poista
  7. Tuo Saarikosken runo on kyllä iki-ihana, eikä vähiten tuon kirjojen tuoksun takia ;). Runon rytmi on sellainen, että se soi usein mielessä.

    Olen lukenut paljon Södergranin runoja, mutta tähän laittamasi oli minulle ennalta tuntematon. Se on värisyttävä, koskettaa syvältä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria: Kirjojen tuoksu vetoaa kyllä, aivan ehdottomasti. :) Ja koko runo.

      Olen iloinen, että pidit Södergraninkin runosta. Se tosiaan menee jonnekin aika syvälle mielen ja sydämen sopukoihin.

      Poista
  8. Ihania runoja ja niin sopivia eilisen juhlan tunnelmointiin!
    Pitääkin käydä joku päivä tuolla Miäränpiässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli: Rakkausrunohaaste tuli oivalliseen aikaan.
      Käykää ihmeessä Miäränpiässä. Se on monin osin hieman hassu paikka, mutta siellä voi katsella kaunista koskea ja syödä vaikka jäätelöt.

      Poista
  9. Jaanan blogiin jo kirjoitinkin, että Saarikosken runo on klassikko. Moni muistaa sen ulkoa - moni sellainenkin, joka ei kirjoista saatika runoista edes liiemmin piittaa! :-) Tosin tuo loppuosa on varmaan monelle taas tuntemattomampi.

    Erittäin kaunis valinta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, totta, tuo runo on tuttu ja ehkä rakaskin myös runoja lukemattomille. Minä mietin Saarikoskelta myös Katselen Stalinin pään yli ulos, koska sekin on rakkausrunona kaunis.

      Ja kiitos! :)

      Poista
  10. Melkein pyörryin tuosta Saarikosken runosta...Saanhan viedä sen Lumikarpaloon? Pitää alkaa lainata Saarikoskea...Ihan hassua, että minua, jolla on rakkausrunoblogi ei kukaan haasta tähän;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Saarikoski kirjoitti niin hienoja runoja, että niissä riittää paljon lainattavaa. Suosittelen!

      Ja tämä haaste tulee takuulla jossain vaiheessa sinullekin. Olen siitä ihan varma. :)

      Poista
  11. Tuo Saarikosken runo...ja laulu, josta puhutte .Korvissanne soimassa laulusta kyse lie Kaj Chydeniuksen sävellys ja Marja-Leena Mikkolan sanoitus ja kappale: Laulu rakastamisen vaikeudesta.

    VastaaPoista