sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Virginia Andrews (tm): Pimeyden vangit

Huonon kirjan viikko
Virginia Andrews (tm): Pimeyden vangit
Kustantaja: Gummerus 1995
Alkuteos: Darkest Hour 1993
Suomennos: Kaisa Peltonen
Kansi: ?
Sivuja: 432
Ulkomainen romaani, Yhdysvallat

Mutta miksi Jumala salli Saatanan punoa juoniaan?
Päättelin, että meidät asetettiin jonkinlaiseen kokeeseen. Sydämeni syvimmässä sopukassa kaikkien olettamusten ja mielikuvitusten tuotteiden alle haudattuna oli toteamus, että kaikkien suurin testi oli vielä edessä. Se viivytteli ja odotti Meadowsin yllä kuin synkkä pilvi, joka ei piitannut tuulesta eikä rukouksista. Se pysytteli paikallaan ja odotti oikean hetken saapumista.
Se tulisi kaatamaan surun saderyöpyn päällemme, ja sadepisarat olisivat niin kylmiä, että ne hyytäisivät sydänraukkani ikuisiksi ajoiksi.


Nuori Lillian elää kauniissa kartanossa magnoliapuiden katveessa yhdessä äitinsä, isänsä sekä siskojensa Emilyn ja Eugenian sekä kokonaisen palvelijajoukon kanssa. Lillianin isä on juopotteleva liikemies, äiti kirjoihin katoava herkkä nainen. Emily on katalaakin kamalampi ilkeilijä, Eugenia suloinen ja hauras kystistä fibroosia sairastava pienokainen, Lillianin silmäterä. Eräänä päivänä Emily kertoo Lillianille salaisuuden tämän syntyperästä. Tuoko Lillian pelkkää epäonnea taloon? Onko hän Saatanan riivaama lapsi? Siltä vaikuttaa, sillä menetys seuraa toistaan ja Lillian kohtaa rangaistuksen jos toisenkin.

Säästelin Virginia Andrewsin romaania Pimeyden vangit (1993) huonon kirjan viikkoni huipennukseksi monestakin syystä. Muistelin teini-ikäisenä lukemiani Virginia C. Andrewsin kauhua, insestiä ja sukukertomuksia yhdisteleviä kirjoja enkä keksinyt huonompaa kirjallisuutta. Harmiseksi en löytänyt kirjailijan omia teoksia enää kirjastosta, ja sen sijaan turvauduin tavaramerkin taakse kätkeytyvän tekijän romaaniin.

Mietin itsekseni, että tämä oli kuitenkin vain toinen osa rangaistuksestani. Ei minulla ollut oikeutta valittaa.


Kuten kirjan lukenut Salla kirjoittaa, on Pimeyden kukat vetovoimaista roskaa. Kirja on vetovoimainen, koska sen ällistyttävän huonon tarinan jaksaa lukea. Itse asiassa tarina on pakko lukea kaiken inhonkin keskellä, koska on saatava tietää, kuinka Lillianille käy. Roskaa kirja onkin sitten kokonaisuudessaan. Tarina on sekä epäuskottava että korni. Epäuskottavalla en tarkoita sitä, että romaanissa on mukana muka-goottilaista tunnelmaa sekoitettuna Yhdysvaltain etelävaltioiden maisemiin enkä edes sitä, että kertomuksessa pelataan kaikkein kuluneimmilla pahuuden kuvastoilla, kuten esimerkiksi sillä, että Emily väittää Lillianin olevan Saatanasta. Epäuskottavuudella tarkoitan ensiksikin koko kirjaa leimaavaa höpönlöpöä, joka määrittelee ihmiset yksinomaan hyviksi tai pahoiksi. Lillian, pieni kaunotar, on niin hyvä, ihana ja (pakon edessä) uhrautuva, etteivät edes hänen kauheat koettelumuksensa herätä sääliä. Emily puolestaan on jo pikkutytöstä saakka paha ja kieroileva. Isä on kauhea, kirjoihin katoava äiti lapsellinen ja täyttä ymmärrystä vailla. Toiseksi kirjassa on niin paljon aikakausia sekoittavia virheitä, että lukijankin mieli tahtoo sekoittua: ilmeisesti kirjassa eletään joitakin vuosikymmeniä Yhdysvaltain sisällissodan jälkeistä aikaa, mutta kirjassa puhutaan rintaliivien kuppikoosta ja ajellaan Fordilla (mikä voisi toki juuri ja juuri olla mahdollista, sillä ensimmäinen T-mallin Ford valmistui 1908).

Epäuskottavuutta pahempana pidän kuitenkin kirjan teemaa. Voin hyvinkin lukea hyytävää jännitystä ja sukusaagoja, mutta Andrewsin romaanista jännittävyys on kaukana. Keskiössä ovat Lillianin kokemat seksuaaliset, henkiset ja uskonnolliset nöyryytykset, joiden jatkumolle koko höttöinen teos perustuu. Pelottavan (monessakin mielessä...) kantensa ja Andrewsin kirjojen maineen vuoksi odotin myös jonkinlaista kauhua, mutta sain kylmät väreet selkääni lähinnä romaanin huonouden vuoksi.

Kuten alussa totesin, ei kirja ole Virgnia C. Andrewsin itsensä kirjoittama, vaan Pimeyden vankien takana on tavaramerkki, luultavasti Paholaisen asianajajan kirjoittanut Andrew Neiderman. Tunnustan ahmineeni Andrewsin ensimmäiset romaanit Pimeyden kukat ja Koston terälehdet lukioikäisenä. Muistelen niiden olleen yhtä huonoja kuin nyt lukemani teos, mutta kuitenkin kirjailijan itsensä kirjoittamia, eräänlaisen kulttimaineen saavuttaneita romaaneja. 
Sivumennen totean, että Pimeyden vangeista on otettu ainakin kaksi suomalaista painosta: Sallan arvioiman painoksen kanteen kirjailijaksi on merkitty V.C. Andrews, minun lainaamassani kirjassa kirjailija on Virgnia Andrews. Mielenkiintoinen pikkuseikka, vaikka varmasti yhtä merkityksetön kuin koko romaani.

Pahuutta, Saatanaa, wanna-be-tunnelmaa syvästä etelästä, insestiä, kiusaamista, viattomuutta rukoilua ja seksiä. Melkoinen soppa, huh. Mitä muuta voin sanoa? Huonon kirjan viikkoni päättyy nyt, ja odotan innolla ensi viikon kirjojani. Ehkä keskinkertainenkin tuntuu tämän jälkeen raikkalta ja hyvältä?


*½ (Sainpas antaa kerrankin vain yhden tähden! Romaani on pelkkää roskaa, mutta annan puolikkaan pisteen päälle sen vuoksi, että jaksoin lukea varsin vetävän tarinan loppuun saakka.)

31 kommenttia:

  1. Tunnustan että minäkin olen näitä hamassa nuoruudessani lukenut, tietyt teemat muistaakseni toistuivat niinkin uskollisesti että hoksasin lopettaa sarjan lukemisen. Nämä kyllä painivat ihan omassa sarjassaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norkku, kukapa suunnilleen meidän ikäisemme ei olisi ahminut näitä nuorena? Etenkin ne oikean V.C. Andrewsin kirjat olivat suosiossa... Huh. :)

      Poista
  2. Mitä kertoo minusta, että saan Huonon kirjan viikollasi peräti kaksi linkitystä omaan blogiini? :D Cartland ja Andrews...

    Mutta joo. Tämä on todellakin huono. Mutta kaipa omassa huonoudessaan hyvä, sillä vielä huonomman sitä jättäisi kesken eikä vaivautuisi lukemaan loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhahhaa Salla. :D Repesin täysin.

      Poista
    2. Hih, Salla ja Hannakin! Mutta tämä kaikkihan kertoo vain siitä, että tosilukijat eivät arkaile tarttua genreen kuin genreen. :D

      Pimeyden vangeista on sanottava, että minäkin annoin kirjalle puolikkaan tähden ykkösen päälle ihan siitä ilosta, että luin kirjan loppuun ja vieläpä varsin nopeasti.

      Poista
  3. Voi apua! Täytyy sanoa, että kuulostaa kamalalta. Minulta tällainen V.C. Andrews on mennyt täysin ohi, ja ehkä hyvä niin.

    Kiitos tästä viikosta. Meillä lukijoilla on kyllä ehkä ollut hauskempaa kuin sinulla - olet ansainnut jotain erityisen ihanaa luettavaa tulevalla viikolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, kuulostaa kamalalta ja onkin sitä. Ja voi että, teillä ei varmaan ollut koulussa muotia lukea Andrewsin kirjoja? Tai sitten sinulla oli oma, hyvä lukumieli jo silloin. :)

      Kiitos itsellesi, minullakin on ollut yllättävän hauskaa, mutta toista viikkoa en huonoja kirjoja jaksaisi.

      Poista
  4. Mahtavaa on ollut lukea näitä huonon kirjan viikon juttujasi! En ole Virginia Andrewsin kirjoja koskaan lukenut, vaikka kirjastossa niitä on joskus tullut vilkaistua. Hyvää alkavaa kirjan viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, mukava kuulla, että olet viihtynyt! Et ole menettänyt mitään, vaikket olekaan Andrewsia lukenut. Jonkin verran suosiota kirjailijalla on edelleen, koska esimerkiksi Helmet näyttää, että hänen kirjojaan kyllä lainataan edelleen - ainakin satunnaisesti.

      Poista
  5. Hih, nämä ovat minullekin nuoruudesta tuttuja ja muistan kuinka oikein ahmin näitä, kun olivat SILLOIN niiiiin hyviä ;) Auts :)

    VastaaPoista
  6. Minulla oli nuorempana sellainen taktiikka, että jos kirjastosta ei tunnu löytyvän mitään hyvää, tartuin takuulla huonoon kirjaan. Kuten arvelitkin, niin sen jälkeen tuntuivat kaikki kirjat hyviltä.

    Kiitos kirjallisuusblogien, nykyään on lukusuosituksia jonoksi asti, joten ei tarvitse lukea huonoja kirjoja ellei sitten halua. On ollut mukava seurata lukemisiasi tämän viikon aikana, kiitos että toimit sijaiskärsijänä meidän muiden puolesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukutoukka, hyvä taktiikka! Tosin tässä on se pieni pelko, että keskinkertainen voi tosiaan tuntua hyvältä. Täytyy siis pitää pieni varovaisuus nyt, kun aloittelin uutta (toivttavasti hyvää) kirjaa. :)

      Kiva, että olet lukenut kirjoituksiani viimeisen viikon mittaan!

      Poista
  7. Tuo järkyttävä kansi on vielä piste iin päälle :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, älä muuta virka! Kannessa on ihan omanlaistaan estetiikkaa...

      Poista
  8. Mie myös tunnustan lukeneeni kai kaikki tuon sarjan kirjat, jaiks! Ne kyllä koukuttivat hyvin silloin nuoruusvuosina. Huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie ite, näitä lukivat melkein kaikki! Ihan hirveää roskaa, mutta vetosivat johonkin teini-iän pimeään puoleen kai.

      Poista
  9. Hän tulee taas ja julistaa erimielisyyttään kuin pappi päivän sanaa; minuun Andrewsin kirjat ovat kolahtaneet. Ainakin ne, jotka ovat Andrewsin itsensä kirjoittamia, ja enkä minä muistaakseni tätä Pimeyden vangit-kirjaakaan inhonnut, vaikka onkin trademark. Jokin kummallinen hulluus minua niissä kiehtoi. Tosin luin ne parhaimmat Andrewsit parikymppisenä yli kymmenen vuotta sitten, ja lähes kaikki muutkin melko pian sen jälkeen, että liekö aika kullannut muistot... En tiedä, uppoaisiko enää samalla tavalla. Pitää varmaan kokeilla, kun en ole lukenut aivan koko tuotantoa. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene K, hyvä että tulit! On aina virkistävää, kun joku on eri mieltä. Andrewsin ja tuotemerkinkin kirjat ovat koukuttavia, joten juonivetoisuus niissä ainakin toimii. Mutta mielestäni kirjat ovat kuitenkin melkoista moskaa: hulluutta kuvataan monissa muissa romaaneissa paremmin ja vähemmän sensaatiohakuisesti. Andrewsin kirjoissa kaikissa kun se lopulta on aina ihmisen vangitseminen, nöyryyttäminen ja insesti. Minuun Andrewsin pari ensimmäistä romaania upposi hyvin joskus 15-16-vuotiaana, mutta nyt liki nelikymppisenä ei enää uponnut, ei. :)

      Poista
  10. Voi ääk ja kääk, heititpä minut suoraan teinivuosiini takaisin! Joskus neljätoistakesäisenä ahmin kauhuromantiikkaa ja romanttista roskaa, joten pitipä tätä kauhuromanttista roskaakin kokeilla! Kirjan tasosta kertoo sekin, että jo tuolloin jätin tämän kesken, vaikka kaikkien kavereiden mielestä tämä oli parhautta. En vaan voinut sulattaa sitä edes silloin... tämä kirja kyllä on surkeusmestaruutensa ansainnut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, mahtavaa, teinivuodet! Monilla kuta kuinkin ikäisillämme Andrewsin kirjat ovat osa kasvamista, vähän kuin syntikka-pop, Suomi-rock tai Dallas... Tämä Pimeyden vangit ilmestyi suomeksi vasta 1995.

      Poista
  11. (Ja muistan kuinka suurta syyllisyttä tunsin, kun olin petturi enkä tykännytkään tästä, en edes saanut luetuksi loppuun...taisinpa peräti teeskennellä että olin lukenut ja tykännyt!! (NOLO))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua! Mulla oli sama kokemus Anni Polvan Tiinojen kanssa joskus 10-vuotiaana. Tai luin toki Tiinat loppuun, mutta en pitänyt niistä. Silti kaikille kehuin, että Tiinat olivat niin mahtavia ja hyviä.

      Poista
  12. Vetävä roska kuulostaa jo melkein saavutukselta. Ja sinä olet kyllä sinnikäs nainen Katja, että jaksoit lukea roskan loppuun. Minä en olisi pystynyt siihen, tai no, ehkä jos olisi pakko. Mutta onneksi nykyään ei ole pakko lukea mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, kiitos. Ja hehe, ehkä olin sinnikäs, mutta minulla oli jollain kieroutuneella tavalla oikeasti hauskaa. Pakko ei ollut minunkaan lukea, mutta luin. Aika pelottavaa oikeastaan. :D

      Poista
  13. Pikaisen selailun jälkeen en löytänyt mailiosoitettasi :) Laitatko mulle postia annika.kivi@live.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika K., laitoin sulle meiliä, kuten huomasitkin. :) Meiliosoitteeni näkyy tuossa Täällä, tänään -esittelytekstin lopussa.

      Poista
  14. Minäkin olen ahminut Andrewsin kirjoja, muutamia olen haalinut omaan hyllyynkin. Tavaramerkkikirjoja olen myös lukenut, mutta ei niissä samaa tunnetta saavuta kuin "alkuperäisissä". Tosin epäilen, että mahtaakohan tunnetta löytyä enää muutenkaan ;) Pitäisi testata...

    Kiitos mahtavasta viikosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, testaa ihmeessä! Itse muistelen eläneeni niiden oikean Andrewsin kirjoittamien kirjojen maailmassa, mutta uskoisin niidenkin olevan nyt aikuisiällä luettuna ihan järkyttävän huonoja.

      Poista