sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kirjabloggaajien joulukalenterin 16. luukku: jouluinen kirjamatsi


Kirjamatsi 3: Tyttökirjojen joulu

Louisa M. Alcott: Pikku naisia 1896 ja
Rauha S. Virtanen: Tapaamme Seljalla 1957
Molemmat WSOY.


Kris vilkaisi isää hiukan närkästyneenä. "Sinun mielestäsi ei siis ole tarpeen keittää riisipuuroa, ei laittaa lanttulaatikkoa eikä rosollia. Et kai kaipaa joulukakkuakaan", hän motkotteli ja lisäsi äkkiä luetteloonsa seuraavan muistiinpanon: "Älä unohda mantelia joulupuurosta."
"Älä jännitä niin kamalasti", rauhoitteli isä.
Dodo nousi. "Olkaa nyt ihan hiljaa ja ajatelkaa joulua".--

- Tapaamme Seljalla

Sellaista joulupäivää ei totisesti ole koskaan syöty kuin sinä päivänä Marchin perheessä. Lihava kalkkuna oli näkemisen arvoinen, kun se kannettiin pöytään komeana, ruskeaksi paistettuna ja koristeltuna. Luumuvanukas suli suussa, samoin hyytelö, jonka äärellä Amy hekumoitsi kuin kärpänen hunajassa. --
- Pikku naisia


Joulu on suosikkivuodenaikani (ja kyllä joulusta voisi melkein oman vuodenaikansa laatia!), mutta minulla ei ole nimetä mitään yhtä tiettyä joulukirjaa, johon palaisin vuosi toisensa jälkeen. Aloin pohtia joulukirjoja Tarinauttisen hämärien hetkien kysymyksen jälkeen ja hoksasin, että vaikka minulla ei ole varsinaista joulukirjaa, on minulla liuta kirjoja, joiden joihinkin lukuihin tai kappaleisiin palaan mielelläni juuri joulun alla. Nämä kirjat ovat aina nostalgiaa täynnä, koska ne ovat läpi elämäni kulkeneita lasten- ja nuortenkirjaklassikoita. Parhaita joulukirjoja ovat Astrid Lindgrenin teosten talviset luvut, mutta monien tyttökirjojen joulukuvaukset saavat minut miltei hartaaksi. Tuon joulumielen nostamiseksi jatkan nyt hieman unohtunutta Kirjamatsi-sarjaani (jonka aiemmat kaksi osaa ovat käsitelleet äänikirjoja ja Agatha Christietä) ja panen kaksi suosikkikirjaani kilpasille keskenään.

Louisa M. Alcottin Pikku naisia ja Rauha S. Virtasen Tapaamme Seljalla ovat eri aikakauden ja eri maanosien kirjallisuutta, mutta niillä on paljon yhteistäkin: molemmissa on neljä siskosta, kummassakin sota-aika vaikuttaa elämään (Pikku naisissa eletään Yhdysvaltain sisällissodan aikaa, Selja-sarjassa Suomi on jo jälleenrakennuksen kasvuvauhdissa, mutta 1950-luvulla tyttöjen isä on juuri palannut sairaalasta ja naapurissakin asuu puoliksi sotaorpoja) ja joillakin siskoksilla on taiteellisia ja kirjallisia tavoitteita, pieniä romanssinpoikasiakin on ilmassa. Mutta miten Marchin ja Seljan perheissä vietetään joulua? Kumpi saa enemmän joulupisteitä seuraavissa neljässä kategoriassa: sää, jouluherkut, taideosuus ja joulun "ihme"?

Ei-niin-tiukka kirjamatsi (osa 3) alkakoot: Marchit vs. Seljat

Sää
Pikku naisia
Ensimmäisessä joulussa sää mainitaan harmaaksi ja koleaksi. Luulen, että maassa on lunta, mutta sää ei ole keskeissä sijalla joululuvussa. Toisessa joulussa on omasta mielestäni huolestuttavan leutoa, mutta Marcheille leuto sää ennustaa ihanaa joulupäivää. Lopulta pihalla seisookin muhkea lumityttö.

Tapaamme Seljalla
Aamulla on hämärää, mutta valkoiset kinokset häämöttävät ikkunan takana. Lintukin saa lyhteensä ja joululukua seuraavassa luvussa Margarita ja naapurin Ari hiihtelevät iloisesti.

Kinokset vievät pisteet Seljoille
Marchit 1 - Seljat 2


Jouluherkut
Pikku naisia
Ensimmäisessä joulussa Marchin perhe vie aamiaisensa joululahjaksi köyhälle perheelle: sinne menevät kermat ja pullat ja puurotkin. Illalla äiti on loihtinut herkkuja aina jäätelöstä kakkuihin ja ranskalaisiin suklaamakeisiin. Toisessa joulussa on muhkea kalkkuna, luumuvanukasta, hyytelöä ja maljojakin juodaan ja juttuja kerrotaan.

Tapaamme Seljalla
Krisillä on joulustressiä ruoasta, mutta jouluaterialla on tarjolla kaikki perinteiset suomalaiset jouluruoat: laatikot, kinkku ja puurosta löytyvä mantelikin. Jouluaattoillassa tuoksuvat vielä omenat.

Marchien yltäkylläisyys ja maljojen nostelu vie voiton - nippa nappa
Marchit 2 -  Seljat 1

- Puolivälissä tilanne on tasan 3 -3

Joulun taideosuus
Pikku naisia
Ensimmäisessä joulussa Marcin tytöt  Meg, Jo, Beth ja Amy esittävät Synkkä metsä -nimisen näytelmän, jossa roolijako ja lavastus ovat kotikutoisesti kohdallaan. Alcott kuvailee näytelmää pitkään, se vie ison osan luvusta. Toisessa joulussa lausutaan joulurunoja ja heikoissa voimissa oleva Beth jaksaa vielä soittaa pianoa ja laulaa. Nyyh.

Tapaamme Seljalla
Tytöt ovat peripohjoismaiseen tapaan askarrelleet tonttu-ukkojen punaisia rivistöjä sekä tehneet itse pieniä kuusia ja kynttilöitä joulupöytää koristamaan. Perhe piirtää ja maalaa jokavuotisen joulukuvan. Virva on kirjoittanut sadun, joka on julkaistu lehdessä.

Huh, taiteellisia perheitä! Pisteet on pakko jakaa tasan
Marchit 2 - Seljat 2


Joulun ihme
Pikku naisia
Ensimmäisessä joulussa Marchit ovat oikeita laupeita samarialaisia, kun antavat oman aamiaisensa köyhille. Toisessa luvussa tapahtuu miltei itkettävä ihme: sotakokemustensa vuoksi sairastunut isä tulee kotiin ja kaikkien sydämet ovat tulvillaan. Marchin perhe saa parhaimman mahdollisen joululahjan ja kaltaiseni "itkemätön lukija" pyyhkii silmäkulmiaan.


Tapaamme Seljalla
Joulun ihme ovat tyttöjen isän ja tämän uuden vaimon Rean kaksospojat, jotka saavat lempinimet Romulus ja Remus. Joululapsen äitinä on mieleni tietenkin aika herkkä jouluvauvoille, mutta toisaalta vauvat ovat kastella Virvan kirjoittaman joulusadun. Joulun jälkeen Margaretakin saa oman ihmeensä, jota en tässä paljasta, sillä kenties joku innostuu Selja-kirjoista enkä halua paljastaa yhtä sokeria kirjan pohjalla.

Nyt meni vaikeaksi: isän kotiinpaluu vai kaksosvauvat?
Lukemisen aikainen liikutus vie pisteet Marcheille 2 - 1


Bonus
Pikku naisissa on kaksi joulua. Romaanin kaari kulkee joulusta jouluun, mistä yksi lisäpiste.
Marchit 1 - Seljat 0


Tuomio
Sekä Marcheilla että Seljoilla on joulutunnelma kohdillaan. Vaikka tuntuu vaikealta, on valittava voittaja eikä tässä matsissa oikeita eroja tullutkaan. Kuten varmasti ehditte jo pisteistä laskea, on Lumiomenan kolmannen kirjamatsin ja Kirjabloggaajien 16. joulukalenterin luukun voittanut Pikku naisia pistein 8 -6.

Leppoisaa ja kilpailu- tai kilvoitteluvapaata joulunaikaa!


P.S. Kirjabloggaajien joulukalenterin edellinen luukku avautui Tintin Tarinoiden taikaa -blogissa. Huomenna joulukalenteri lennähtää aina Norjaan saakka, Lue! Les! -blogin Reetan luo. Kaikki joulukalenteriin osallistuvat kirjablogit on listattuna esimerkiksi täällä.

33 kommenttia:

  1. Omat pisteeni olisivat ehkä menneet Seljan perheelle perinteisen, tunnelmallisen Suomi-joulun vuoksi, mutta kieltämättä luumuvanukas ja muhkea kalkkuna kera maljojen kuulostavat oikein hyvältä.

    Mukavaa sunnuntaipäivää sinne ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, minäkin rakastan Seljoja enemmän kuin Pikku naisia, vaikka molemmat kirjat ovat minulle rakkaita, sellaisia "elämäni kirjoja". Silti joku sykähdyttää enemmän Marchien joulussa. :)

      Kiitos samoin, suloista sunnuntaita!

      Poista
  2. Hauska ottelu - pitäisi tosiaan lukea tuo Tapaamme Seljalla. Se on jäänyt minulla jotenkin väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, kiitos! Tapaamme Seljalla on yksi Selja-suosikeistani Virva Seljan yksityisasian rinnalla. Suosittelen!

      Poista
  3. Ihana luukku <3 Täytyy sanoa, että minun sydämeni sykkii ehkä enemmän Seljojen joululle - toki siihen vaikuttaa sekin, että Seljan tytöt ovat muutenkin lähempänä sydäntäni kuin Marchin sisarukset.

    Kaikkein ihanimmat joulukuvaukset löytyvät minustakin Lindgreniltä, ja aivan erityisesti Marikeista. Eikä kukaan osaa kuvittaa joulua yhtä suloisesti kuin Ilon Wikland.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, <3

      Minäkin koen Seljat läheisemmiksi, mutta en niinkään joulunvietossa. Marchit ovat siinä tyttökirjojen aatelia. :)

      Lindgrenistä olen samaa mieltä - ja nimenomaan Marikeista. Mikään lastenkirja ei voita Marikkia (tai Marikkeja) mielessäni.

      Poista
  4. Hih, olipa kiva joulukisa! Minun skabassani kyllä Seljojen joulu veisi voiton, varsinkin kun Melukylän joulu ei ole mukana. Tosin Marchien joulun lukemisesta on niin kauan aikaa että voisikin jo santsata ja herkistellä...:)
    Muistaakseni muuten jossain Seljakirjassakin vietiin jouluinen herkkukori naapuriin. En vaan nyt muista mikä kirja se oli. Vähäosaisille antaminen kyllä kuuluukin minusta täydelliseen jouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, Melukylässäkin on ihana joulu, mutta enemmän kuitenkin pienten lasten näkökulmasta. Seljoissa tosiaan autetaan paljon naapuria, jonka perhe on menettänyt isän sodassa.

      Poista
  5. Ihana kirjamatsi ja suloinen vertailu, Joulumieli alkaa hitaasti tavoittaa minutkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiva että tykkäsit. Ja sama täällä joulumielen suhteen!

      Poista
  6. Muikea vertailu, tykkäsin!

    VastaaPoista
  7. Oijoi, ehdottomasti paras luukku tähän mennessä! ;) Ajattelinkin mielessäni, että jos minä olisin osallistunut, olisin varmaankin kirjoittanut Pikku naisista.

    Olen itse lukenut Pikku naisia joskus 12-vuotiaana ensimmäisen kerran, ja sittemmin varmasti yli kymmenen kertaa. Se on juuri sellainen joulun alla luettava kirja. Seljan perheeseen tutustuin itse asiassa vasta tänä vuonna, kun ystäväni lainasi kirjasarjan minulle ja suositteli sitä. Lukiessa minäkin tein juuri vastaavia havaintoja yhteyksistä Alcottin kirjoihin, muutoinkin kuin joulun osalta. Ehkä siksi niistä niin pidinkin heti ensilukemalta - ne tuntuivat jotenkin tutuilta. Tavallaan pidän Seljoista enemmän juuri tuon suomalaisuuden vuoksi, mutta toisaalta Pikku naisia on se, mihin tutustuin lapsena ja jonka seurassa olen kasvanut. Onneksi ei tarvitse valita noiden kahden väliltä, vaan voi suosiolla valita molemmat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna, kiitos. Pikku naisten joulu onkin superihana.

      Minä taisin olla kuta kuinkin saman ikäinen silloin, kun luin Pikku naisia ensimmäistä kertaa. Mukavaa, että olet tutustunut Seljoihin. Ne ovat hienoa, niissä on loistavaa ajankuvaa ja vaikka kirjat ovat paljon velkaa Alcottille, on niissä paljon omaakin. Onneksi ei tosiaankaan tarvitse valita. :)

      Poista
  8. Ihana luukku! Minulla on Pikku naisten uusi käännös parhaillaan luvussa, mutta tuo lapsuudesta tuttu nyt-en-muista-kenen käännös on tietenkin se nostalgisin.

    En osaa sanoa, kumpi kirja(sarja) on minulle rakkaampi, mutta Pikku naiset -kirjan liitän enemmän jouluun kuin Selja-kirjat; en itse asiassa edes muistanut, että niissäkin oli joulukuvitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kirjoitathan uudesta käännöksestä blogiisi? Se vanha käännös on tietenkin varmasti aina rakkain.

      Sekä Seljat että Pikku naiset ovat ihan huikeita.

      Poista
  9. Kiva luukku! Pitäisikin katsoa pitkästä aikaa jouluna Pikku naisia leffana <3

    VastaaPoista
  10. Kyllä sinä olet hauskaa seuraa Katja, nytkin tuli iloinen olo, kun muistin tässä samalla nuo kaikki kohtaukset. Minunkin rakkaita nuoruuden kirjoja kumpainenkin. Ja siitäkin olen samaa mieltä, että Astrid Lindgrenin joulukohtaukset ovat ihania. Minulla on onnekseni tuossa hyllyssä juuri Lindgrenin Lapsen joulu, johon on koottuu kaikki parhaat palat. Sitä aion lukea tänäkin jouluna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, ha haa ja kiitos. :) Nämä ovat mieleenpainuvia kirjoja. Meilläkin on Astrid Lindgrenin Lapsen joulu. Se on iki-ihana. Ja minä luen sitä niin itselleni kuin lapsillekin.

      Poista
  11. Ihana kuva ja ihanat kirjat! Minä kyllä kallistuisin Pikku Naisten puolelle;se on ollut suosikki ihan varhaisteinistä saakka ja joku aika sitten luin Geraldine Brooksin "March"-kirjan,joka kertoo Pikku Naisten paljon poissa olevan isän tarinan,joka on sekoitus fiktiota ja oikeaa tarinaa,kuten Pikku Naisetkin.
    Päätin,että on aika taas lukea tuo ihana klassikko,pitkän tauon jälkeen.Seljatkin muistan ihanina kirjoina,mutta enemmän muistan Alcottin kirjan.
    Mukavaa joulun odotusta Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yaelian, kiitos. Nämä kirjat ovat ihania. Ja tuo Brooksin March-kirja on ollut lukuhaaveissani jo jonkin aikaa, hyvä muistutus, kiitos!

      Poista
  12. Ihana luukku! Itselleni on jäänyt "Pikku naisten" joulusta mieleen nimenomaan se, että he antoivat aamupalansa köyhille. En edes muistanut, että illalla oli kuitenkin vielä tarjolla herkkuja jäätelöstä lähtien. Muistan vain, että lapsena pohdiskelin kauan olisinko itse pystynyt moiseen ja lahjoittamaan jouluruokani pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, :) Minä luin Pikku naisia uudelleen viime vuonna joulun alla. Ilman tuota uudelleenluentaa en varmaan olisi minäkään muistanut, että tytöt saivat illalla kaikkea ihanaa.

      Poista
  13. Kuvittele: Muistin Pikku naisia joulut, mutta en yhtään mitään joulua Seljoista.

    Myös Vaahteramäen joulut ovat olleet meillä kovassa kursissa kiitos Merin;-)

    Kiva luukku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ehkä Seljojen tunnelma on kuitenkin enemmän kesäinen tai kevättalvinen?

      Vaahteramäen joulut ovat ikimuistoisia kiitos Eemelin tempausten. Meillä lapset nauttivat, kun komentoora putoaa sudenkuoppaan.

      Kiitos!

      Poista
  14. Katja, olin ajattelut omaan joulukalenterivuorooni kirjoittaa juuri Pikku naisista, mutta idea nyt vähän vesittyi! Ihan hauska kirjamatsi! Nyt täytyy miettiä, mistä sitten kirjoitankaan muutaman päivän päästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara (vastaankin sinulle ensimmäisenä ja kohta muille kommentoijille :)), kirjoita ihmeessä Pikku naisista! Sinulla on takuulla hyvä näkökulma ja vahvaa tietoa kirjan maailmasta.

      Poista
  15. Kiitos hauskasta luukusta! Huomasin, että molemmat kirjat puuttuvat omasta hyllystäni. Mitkä oivalliset lahjat tytöilleni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, eipä kestä! Kumpikin näistä kirjoista on sellaista, jotka on ilo omistaa. Niihen tulee palattua tuon tuostakin.

      Poista