torstai 28. helmikuuta 2013

Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Katja Kallio: Säkenöivät hetket
Kustantaja: Otava 2013
Kansi: Emmi Kyytsönen
Sivuja: 413
Kotimainen romaani

Koko kiihtyneen hälinän ajan Ellystä tuntui kuin näyssä olisi piillyt jokin hänelle merkittävä sanoma, jotakin, mistä hän oli nähnyt välähdyksiä koko elämänsä ajan, mutta jonka merkitys oli silti pysynyt hänelle arvoituksena.
Ja yhtäkkiä hän tiesi. Häpeä. Hänen edessään olevan kuvan nimi oli "Häpeä".


Hanko kesällä 1914. Yksinäinen äiti Inga Troberg viettää lomaansa Hotel Pension Bellevuessa yhdessä tyttärensä Ellyn kanssa. Äiti ja tytär antavat itsestään salaperäisen kuvan: keitä he ovat ja miksi he vaikuttavat muita köyhemmiltä, mutta silti niin ylväiltä? Elly ystävystyy venäläisen emigranttiperheen tyttären Pepin kanssa, mutta kohtalo astuu peliin ja kaikki muuttuu. Vuonna 1935 Elly on kolmen tyttären, Harrietin, Beatan ja Sylvan äiti. Elämä on ankaraa, moni asia on muuttunut, ei vain äitiyden myötä. Beatan valinnat vaikuttavat kaikkeen aiemmin koettuun ja elettyyn.

Katja Kallion kirjat jakautuvat mielessäni kahteen joukkoon: pidin Kuutamolla-romaanista, höttöisempi Sooloilua sen sijaan unohtui pian, Elokuvamuisti on ihana, Tyypit taas melko turha, mutta hauska välipalakirja. Karilla tarjosi yllättävän paljon ajateltavaa, vaikkei se ihan minun kirjani ollutkaan. Sain Säkenöivät päivät (2013) luettavakseni heti tuoreeltaan ja kirja äideistä ja tyttäristä 1910- ja 30-luvuilla tuntui tarjoavan taas jotain uutta: kohtalokkuutta, syyllisyyttä ja lievetekstinsä mukaan myös lumoa.

He olivat Harriet, Beata, Sylva sekä Harrietin ystävätär Lydia.
Elly Kreutzmanin kahden vanhimman tyttären, Harrietin ja Beatan, ikäero oli niin pieni (vain vuoden verran), että olisi olettanut heidän muistuttavan enemmän toisiaan. Olisi luullut, ettei luonto ehdi kehittää siihen tahtiin samoista aineksista niin erilaisia muunnelmia. Mutta eivät he vain muistuttaneet.


Säkenöivät hetken jakautuu kolmeen osaan. Sen ensimmäinen, vuoteen 1914 sijoittuva osa on kuin pitkä alkunäytös, jonka puitteet ovat kunnossa, mutta jossa mihinkään ei voi tarttua kunnolla. Tarina ei vielä imaise mukaansa, mutta lupaa parempaa, jota lukija myös saa. Pidin kyllä tavattomasti alussa olevasta kylpyläelämän kuvauksesta, se on kirjan ihanin (!) osa: jo pelkkä hotelli Bellevuen nimi kutkutti mielikuvitustani, ja ihmisten liikehdintä rannalle, kylpylään, illallispöytään ja loma-ajan juoruiluun piirsi kuvaa yhteiskuntaluokasta, jonka on oikeutettua odottaa parasta mahdollista näköalaa. Jos ensimmäinen osa ei vienyt täysin mukaansa, toinen osa teki sen. Vuoteen 1935 sijoittuva osio on väkevä kuvaus erilaisesta maailmasta. Maailmansotien välissä elävät ihmiset kohtaavat hyvin erilaisen arjen, kovemman ja siinä mielessä realistisemman. He tuntevat oman aikansa viihdekulttuurin, tietävät omat menetyksensä, mutta eivät aina usko oman elämänsä mahdottomuuksiin.

Kallio kirjoittaa hyvin. Hän osaa luoda sanoillaan ne pienet, kirjan nimen lupaamat säkenöivät hetket, mutta myös pohjustaa tarkasti romaaninsa historialliset taustat. Nämä taustat ovat nimensä mukaisesti taka-alalla, tapahtumia Suomessa ja maailmalla - tapahtumia, jotka vaikuttavat siihen tilanteeseen, jossa päähenkilöt ovat, mutta mikrohistoriaksi tulkittavalla tasolla. Säkenöivissä hetkissä historiallinen kehys on kuvattu huolella, mutta pääosassa ovat yksittäisten ihmisten, saman suvun naisten, elämä surun, ilon, häpeän ja syyllisyyden tunnot. Sukupolvet ketjuttuvat, mutta eivät kohtaa eikä elämä ole vain valintoja.

Vaikka Kallion tekstiä on ilo lukea, on se tässä, kuten mielestäni kirjailijan muissakin romaaneissa, aavistuksen ulkokohtaista, tarkkuudessaan etäännytettyä. Hetkittäin tuntuu kuin Kallio ei tietäisi, kirjoittaako viihdeproosaa, vakavaa historiallista romaania vaiko nautittavaa ja fiksua kertomusta. Ehkä hän kirjoittaa niitä kaikkia ja tekee sen sujuvasti, sulkeisiin suljetulla huumorilla, lämpimällä ironiallakin. Kirjan kieli on koko ajan nautittavaa: sivistys, nautinto ja kova työ vuorottelevat. Kahvin keittämisen merkitykset, tyttären takkutukan selvittäminen ja pelot - varsinkin pelot -   rakentavat kirjan naisten elämää. Etäisyyskään ei ole huono asia, luen mieluummin suuristakin tunteista hieman kauempaa katsottuna kuin aivan iholle tulevana. Kiihkeys, mielen palo, halu, epätoivo, arvoituksellisuus, kapina ja salaisuudet ovat läsnä vähemmän rosoisessakin kerronnassa. Tämän kaiken esiin tuomisessa Kallio onnistuu mainiosti: vaikka kirjassa on paljon aineksia, on se romaanina ehjä, sen kaari kantaa, sulkeutuu sopivassa kohdassa ja jättää paljon riviensä väliin.

Kun Beata heittää mustikkapiirakan mäntymetsään ja tietää yhden säkenöivän hetken ajan, että on ollut aina olemassa, ja tulee aina olemaan, koin lukijana jotain samaa. Säkenöivät hetket oli minulle lukukokemuksena ristiriitainen, mutta ehdottomasti myönteinen: turhankin runsas, aluksi ihanasti hidasteleva ja lopulta mukaansa tempaiseva. Ja nyt, ehkä ensi kesänä, haluaisin käydä elämäni ensimmäisen kerran Hangossa, palata kirjan ensisivujen tunnelmaan.

**** (hitaasta ja ulkokultaisesta alusta huolimatta)

31 kommenttia:

  1. Selvää bonusta hyvästä kielestä, sillä eräillä huono kieli voi kaataa koko sinänsä hyvän tarinan. Ja tuo ajankohta: sotien välinen aika...Silloin olisin halunnut elää.

    Minusta kiinnostavan tuntuinen kirja, johon tartun,mikäli kohdalle sattuu. Minulle tuo 1914 saattaisi olla yhtä vetävää aikaa kuin se oli Larssonin Uhrilahjassa. Siinä oli ihan sama vuosi toisessa aikajaksossa ja se oli minusta kirjassa kiinnostavinta.

    Ja miten erilaisia sisarukset voivatkaan olla...aivan kuten siskoni ja minä;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, olen samaa mieltä kielen hyvyyden vaatimuksesta. Oikeastaan kirja kuin kirja, oli se sitten tajunnanvirtaa, viihdettä tai mitä vain siltä väliltä, tulee olla hyvin kirjoitettu.

      Kallio luo kiinnostavaa kuvaa 1910- ja 30-luvuista. Muutenkin nautin kirjan lukemista, vaikka en ole ihan varma, oliko kirja "minun kirjani". Olen itse asiassa kokenut kaikki Kallion kirjat samoin.

      Ja niin, tässä sisarukset ovat todella erilaisia!

      Poista
    2. Sinut on haastettu. Teet sitten kun ehdit...

      Poista
    3. Leena, kiitos. Vastaan varmaan jo viikonloppuna ja liitän sen tämänpäiväiseen vanhenemiseeni. :)

      Poista
  2. En osannut tästä ennakkotietojen perusteella kiinnostua, mutta arviosi perusteella laitan Säkenöivät hetket lukulistalleni. Tykkäsin tosi paljon Kallion Syntikirjasta, jota luonnehtisin fiksuksi lukuromaaniksi "kotimaisen keskiluokan arjesta", jos et ole lukenut sitä niin suosittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, luulen että voisit pitää tästä. :) Aamulla Hesarissa Helena Ruuska vertasi osin Sirpa Kähköseen. Itse en löytänyt Kähköstä, mutta hyvän romaanin kylläkin.

      Syntikirja minulla onkin Kallion teoksista lukematta. Täytyy etsiä se käsiini.

      Poista
  3. Hmm, en ole lukenut Kalliota ja olen kuitellut ettei hän ole minun tyyppiseni kirjoittaja. Mutta ehkä voisin antaa tälle mahdollisuuden...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, minusta tuntuu, ettei Kallio olekaan ihan sinun kirjailijasi. Aina kannattaa toki kokeilla. :)

      Poista
  4. Kuutamolla oli huippu - niin kirjana kuin elokuvana. Mietin Otavan katalogia selaillessa olisiko tämä "mun juttu". Varmasti toimiva paketti mutta en vieläkään koe pakottaa tarvetta tähän tarttua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika K, tämä on aika erilainen kuin Kuutamolla: parempi, muttei välttämättä yhtä rakastettava.

      Poista
  5. Kiva kansi kirjassa.Tuo aikajakso tosiaankin kiinnostaa;kiinnostuin kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yaelian, kirjan kansi on tosiaan upea, houkutteleva! Ja 1910- ja 30-luvut kiehtovaa aikaa.

      Poista
  6. Hyvä tiivistys Katja Kallion kirjoista, vähän samat fiilikset paitsi että minusta Kuutamolla oli ihana ja Karilla taas aika turha, jotenkin siitä jäi väkinäinen kuva. Mutta tämänkin uuden aion lukea. Ja Hangossa käyntiä voin suositella; vaikka majoittuminen johonkin ihanan puuhuvilaan, illallinen jossain hyvistä ravintoloista ja aamukävely meren rannalle... on tunnelmallista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, minäkin pidin Kuutamolla-romaanista enemmän, Karilla oli hyvä, muttei ihan minun kirjani. Itse asiassa mikään Kallion kirja ei ole ollut täysin oma suosikkini, vaikka olen pitänyt jokaisesta lukemastani. :) Ja oih, pitäisiköhän ajella Hankoon ensi kesänä...

      Poista
  7. Oi, en tiennytkään tuosta! Pitää hakea käsiini, tykkäsin Karilla paljon, Sooloilusta en yhtään (paitsi leffana)...saas nähdä miten tämän kanssa. Taas herkullinen kansi! Kiitos vinkkisestä, jälleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, sitten sinun pitää lukea tämä! Olen ihan samaa mieltä kannesta. Kirjasta pidin paljon, vaikka olisi se voinut osin olla parempikin. :)

      Poista
  8. En olisi ilman Hesarin arviota ja tätä kiinnostunut kirjasta, sillä käsitykseni kirjailijasta perustuu Kuutamolla -teokseen. Täytyypä lukea se lomalla (ent. kotikunnan kirjastosta saa yleensä uutuudet tosi nopsaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, Kuutamolla oli muistaakseni Kallion esikoinen. Minä pidin siitä, raikas viihderomaani, mutta tämä on parempi. Olen itsekin huomannut, kuinka nopeasti kirjoja saa lainaan oman lapsuuteni kotipaikkakunnan kirjastosta. Ihanat pienet kirjastot!

      Poista
  9. En uskalla vielä lukea sinunkaan tekstiäsi, koska kovasti toivon, että saan kirjan itselleni ensi viikolla. Antamasi neljä tähteä lupaavat kuitenkin hyvää ja kansikin on säkenöivä, joten maltan odottaa ja palaan aiheeseen toivottavasti myöhemmin...
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joana, pidän peukkuja, että saat kirjan! Mietin aika kauan noita tähtiä, koska hyvyysasteikolla kirja ansaitsisi kolme ja puoli, mutta sitten siinä on niin paljon kaikkea hyvää ja ihanaa, että pidin kirjasta noiden neljän tähden verran. Tähtien antaminen on ristiriitainen laji. :)

      Hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
    2. Hyvää ja ihanaa kuulostaa lupaavalta. Yritän edelleen voittaa kirjan Kirjatoukan ja Herra Kameran arpajaisista torstaina! ;)

      Poista
    3. Hyvää ja ihanaa kuulostaa lupaavalta. Yritän edelleen voittaa kirjan Kirjatoukan ja Herra Kameran arpajaisista torstaina! ;)

      Poista
    4. Joana, miten sinulle kävi arvonnassa? Jos et voittanut, saat kirjan minulta, jos haluat. :)

      Poista
  10. Kuutamolla ja Elokuvamuisti ovat erityisesti jääneet minulle mieleen. Elokuvamuistista tulee mieleen, että minäkin ajattelen niin, että haluan katsoa jonkin elokuvan lähetysaikaan(kollektiivinen kokemus)! Tämän uusimman kirjan aion lukea, kaunis kansi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, Elokuvamuisti on suosikkini Kallion kirjoista. Se on niin tiivis ja samalla innostava, siitä saa paljon irti. Toivottavasti pidät Säkenöivistä hetkistä!

      Poista
  11. Koskaan en ole Kalliota lukenut, mutta koska Hesari kirjoitti tästä niin hyvin, olen kirjaston varausjonossa. Mielenkiinnolla odotan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unni, luulen että tämä on ihan hyvä kirja aloittaa Kallion lukeminen. :)

      Poista
  12. saisinko kysyä mistä Katja nappasi sukunimen kreutzman, ja miksi se on kirjoitettukin juuri siinä muodossa?
    kysyy yksi kreutzman

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena Aflecht, kiitos kysymykestäsi! Kehotan kysymään asiaa Katja Kalliolta itseltään, ehkäpä Otava voi välittää terveisesi. Tämä blogi on omani ja kirjoistan kirjoista niiden tietojen sekä kokemusten perusteella, jotka olen kirjoja lukiessani saanut.

      Poista
  13. Olipa ihana lukea sinun mielipiteesi kirjasta, ja sehän oli taas kerran hyvin perusteltu ja taitavasti sanoihin puettu. <3

    Jännästi minulle tuo kirjan ensimmäinen osa oli taas paras. Ehkä juuri siksi, että se oli _ihanin_, mutta myös siksi, että Inga oli minusta henkilöistä kiinnostavin ja olisin halunnut lukea hänestä - ja tuosta ajasta - enemmän.

    Hanko huviloineen ja kylpylöineen oli kyllä vastustamaton miljöö tarinalle. Mielestäni kirjan sinällään ihanat kansi ja nimi tosin johtivat harhaan, eivätkä kuvanneet teoksen sisältöä, joka oli paljon synkempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, kiitos. <3 Odottelinkin sinun arviotasi kirjasta ja äsken kävin kommentoimassa. :)

      Ensimmäinen osa on ehdottomasti ihanin. Mutta sen jännitteet eivät mielestäni ehdi kasvaa kunnolla, kun siirrytään jo myöhempiin vuosikymmeniin, joissa tarina kulkee paremmin.

      Ihanasti Kallio kyllä kirjoittaa!

      Poista