lauantai 23. maaliskuuta 2013

A.S. Byatt: Ragnarök. Jumalten tuho


A.S. Byatt: Ragnarök. Jumalten tuho
Kustantaja: Tammi 2013, Keltainen kirjasto
Alkuteos: Ragnarok. The End of Gods 2011
Suomennos: Titia Schuurman
Kansi: Mika Tuominen
Sivuja: 152
Englantilainen romaani

Voi olla, että lapsena ei vain pysty kuvittelemaan kaiken loppua. Vaikka maailmassa riehui sota, laiha lapsi pelkäsi loputonta ikävystymistä, sitä ettei tekisi mitään mielekästä, polkisi vain paikallaan päivän toisensa jälkeen, enemmän kuin hän pelkäsi kuolemaa tai kaiken loppua.

Pieni tyttö, Laiha lapsi, on yksi monista toisen maailmansodan aikana maaseudulle evakuoiduista englantilaislapsista. Rikinkatkuinen, harmaa teollisuuskaupunki jää taakse, kun Laiha lapsi saa kulkea arkisessa paratiisissa kevätesikoiden, saarnipuiden ja tuhatkaunojen maisemassa. Sota muuttaa maailmaa: naisille, esimerkiksi Laihan lapsen äidille, sallitaan älyllisiä työtehtäviä, kuten poikien opettaminen. Laihan lapsen isä on sodassa, maailmassa joka on olemassa vain kirjoissa. Laiha lapsi oppii varhain lukemaan ja tutustuu jykevään, vihreäkantiseen teokseen mieltä "Asgård ja jumalat". Tarinoiden sotivat jumalat tietävät päiviensä olevan luetut ja Ragnarök, jumalten tuho odottaa. Laiha lapsi tietää, että sama odottaa hänen isäänsäkin.

Riivauksen ja Lasten kirjan kaltaisten suurromaanien kirjoittajana tunnettu brittiläinen A.S. Byatt on teoksillaan osoittanut taitonsa linkittää korkeakirjallisuus ja kansantarinat ja sadut yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Skandinaavisten myyttien ympärille rakentuva Ragnarök (2011) on kooltaan pieni romaani, joka kertoo pienen tytön tunnoista ja peloista sekä siitä, onko viimeinen taistelu saavuttanut toisen maailmansodan aikaisen Euroopankin.

Baldur lähti, mutta ei palannut. Laiha lapsi lajitteli tuoreessa mielessään olennot, jotka lähtivät ja palasivat, ja olennot, jotka lähtivät eivätkä palanneet. Hänen liekehtivätukkainen isänsä lensi kuuman auringon alla Afrikassa, ja hän tiesi sielussaan, että isä ei palaisi. Hän tiesi sen osittain niiden asioiden vuoksi, jotka jätettiin niin selvästi sanomatta, kun perhe jouluna kohotti pienet lasit siideriä ja kilisti isän terveydeksi ja sille toivolle, että hän seuraavana jouluna palaisi.

Byattin teksti on sujuvaa ja kiehtovaa. Hän pääsee syvälle myyttien maailmaan toisaalta ihastellen niitä, toisaalta kyseenalaistaen niitä Laihan lapsen tapaan: on ilo ja mysteeri, että  Asgårdissa ja jumalissa kaikki kerrotaan useita kertoja eri järjestyksessä. Se hämmentää Laihaa lasta ja kentis lukijaakin. On mahdollista tuntea epätoivoa tietämättä tuntevansa sitä.

Perinteentutkimusta opiskelleena minun pitäisi olla hullaantunut siihen tapaan, jolla Byatt esittelee ja käsittelee pohjoismaisia myyttejä. Realisti minussa nautti eniten kuitenkin Laihan lapsen arkimaailman lyhyistä kuvauksista sekä "Englannin puutarhan" hehkuvan luonnon maalailusta. Byatt saa muutamalla sanalla kesän kukoistamaan virnoineen ja niityllä kulkemisineen, ja kuvailee toisaalta kuinka talvi kuihduttaa vihannekset kasvimaalle, valo on kirkasta ja kylmää ja ihmisten täytyy pysyä hengissä kevääseen saakka. On kuin Ragnarök saavuttaisi arjen juuri talvella. Myyttien maailman Byatt hallitsee täydellisesti, teksti toisaalta sivistää, toisaalta muistuttaa meitä kaikkia nykyajan ihmisiä siitä, kuinka perinneaines on kautta aikain auttanut jäsentämään ja selittämään ympäröivää maailmaa.

Laihan lapsen maailmassa myytit sekoittuvatkin arkeen lapsen omassa ajatusmaailmassa. Tämä on kirjan kantava idea ja samalla sen heikkous. Byattin kirja on tietenkin kaukana heikosta, niin hienosti hän kirjoittaa ja niin akateemisen vahvaa hänen kulttuurintuntemuksensa on, mutta kaunokirjana Ragnarökin ongelma on se, etteivät Laihan lapsen ja myyttien maailma kohtaa sillä tavoin kuin romaanissa voisi odottaa. Tytön mielikuvitus ja pohjoisen tarinat toki vertautuvat ja Byatt osaa yhdistää toisen maailmansodan aikaisen sodan sekä myyttejä sisältävien kertomusten tematiikan, mutta myyttien hyödyntäminen jää kuitenkin irralliseksi. Ne ovat omia tarinoitaan romaanin sisällä. Niiden tilalla voisi yhtä hyvin olla muita kertomuksia, satuja tai vaikka populaarikulttuurin tuotteita. Sidos Laihan tytön maailman ja Ragnarökin välillä toki on, mutta olisin toivonut sen olevan vielä vahvempi nimenomaan romaanin kerronnan tasolla.

Tällaisenaankin Byattin pieni romaani on hieno. Se on hyvin kirjoitettu, mielikuvitusta ruokkiva, sopivalla tavalla vaativa ja siten myös palkitseva romaani, joka ylittää proosan, tieteen ja kansantarujen rajat. Se, miten Ragnarökin myyttinen maailma ja Laihan lapsen todellisuus lopulta osuvat yksiin, jääkööt kirjan kansien väliin. Sen kuitenkin paljastan, että kirjan loppu on sellainen, jonka haluan kantaa mukanani pitkään. Romaanin päätteeksi kirjassa on vielä Byattin kirjoittama Ajatuksia myyteistä -essee.

4/5

23 kommenttia:

  1. Hieno ja kuvaava arvio, kiitos! Täytyy joskus lukea tämä, nimimerkillä rakastin Riivausta mutta Lasten kirjan monumentaalisuus lannisti, mutta tämäpä on ihanan lyhyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kiitos. Minä oikeastaan tiedä, minkä verran pidin tästä kirjasta. Kirja on hienosti kirjoitettu ja kiehtova, mutta en ihan päässyt sisälle sen maailmaan. Lasten kirja on tosiaan monumentaalinen - hyvä luonnehdinta! Riivaus on minulla kesken. :)

      Poista
  2. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Tätä löytynee myös Münchenistä :) Hempeää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, jos myyttien uudelleen tulkinta ja hyvin kirjoitettu tarina kiinnostavat, suosittelen. Mukavaa sunnuntaita sinne!

      Poista
  3. Nimikin on jo niin kiehtova! Kiitos taas esittelystä ja hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, nimeen kiinnittää huomiota heti. Byattia ei voi kirjoittajana kuin ihailla. Hyvää viikonlopun jatkoa sinulle. :)

      Poista
  4. Hankin tämän kirjan tällä viikolla, mutta pistin sen vielä hyllyyn odottamaan parempaa hetkeä. Myyttien ja arkielämän yhdistyminen kirjoissa on aina kiinnostava teema, jonka toteuttaminen ei aina onnistu uskottavasti. Tältä odotankin erityisesti sitä, miten Byatt sen tekee. Hän ei siis tuo Ragnarökiä mukaan itse kirjan tapahtumiin, niin kuin olisi voinut odottaa Myytti-sarjan kirjalta. Nehän on tarkoitettu myyttien uudelleen kerronnaksi, siinä yhteydessä tämä vaikuttaa poikkeukselliselta ratkaisulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi, hienoa että sinullakin on tämä odottamassa. Ihastuin Lasten kirjaan ja Pieneen mustaan kirjaan niin, että halusin lukea tämän heti.

      Se on totta, ettei Byatt tuo Ragnarökiä kirjan tapahtumiin, mutta Laihan lapsen ajatusmaailmassa myytit sovittuvat arkeen. Tämä on kirjan ainoa (ja hyvin pieni!) ongelmakohta, jotenkin romaanissa olisin kaivannut selvempää yhteen sovittamista. Toisaalta tuo sovittumattomuus lisää kirjan poikkeuksellisuutta.

      Poista
  5. A.S. Byatt minullekin tuttu, pari kirjaa tuossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kiva kuulla. Mitä Byattia olet viimeksi lukenut? Minä luin syksyllä Pienen mustan kirjan, josta pidin paljon.

      Poista
  6. Kiitos kiinnostavasta esittelystä. Aurinkoa viikonloppuusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, eipä kestä. Aurinkoista kevättalvea sinulle! <3

      Poista
  7. Minulla on tämä kirja juuri luvussa. Odotin myytin ja todellisuuden yhdistyvän aivan eri tavalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, jäänkin mielenkiinnolla odottamaan, miten ne sinun mielestäsi yhdistyvät. Olen ehkä hieman hämmentynytkin tästä kirjasta. :)

      Poista
    2. Sain oman bloggauksen tehtyä ja uskaltauduin viimein lukemaan tekstisi kokonaan. Luulenpa, että minä jäin sinua enemmän hämilleni. Mielestäni tarinoiden yhdistyminen olisi saanut olla monta pykälää jouhevampaa.

      Poista
  8. Hih, minunkin piti postata tästä nyt viikonloppuna, mutta kirjamessut sekoittivat paitsi blogisuunnitelmani ja aikatauluni, myös (ja ennen kaikkea) pääni: Byatt saa nyt odotella loppuun lukemista ja blogivuoroaan, minulla on nyt muuta mielessä. :D

    (Tulen tänne huomenna kommentoimaan urakalla, mutta nukun ensin vähän. Ihanaa palmusunnuntaita sinne, hauskaa virpomista ja lapsille paljon namuja! <3 )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, ooh, sinäkin luit kirjan kuta kuinkin samaan aikaan. Mitähän luet nyt? Mietin vaan, että onkohan meillä tulossa samoja kirjoja lukuun taas "vaihteeksi". ;)

      Ja kiitos, täällä alkavat virpojat olla innokkaina. :)

      Poista
  9. Tunnen itseni sivistymättömäksi moukaksi, kun en ole lukenut yhtäkään Byattin kirjaa. Kovasti on kyllä tarkoitus, mutten silti ole saanut aikaiseksi. Täytynee korjata tämä puute mahdollisimaan pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, älä suotta! Minut Byatt on haastanut aika lailla. Luin Lasten kirjaa kaikkiaan puolen vuoden ajan (välissä toki muutakin), Riivaus jäi kesken joulun aikaa, mutta Pieneen mustaan kirjaan ihastuin. Kannattaa kokeilla, kuten arveletkin tekeväsi!

      Poista
  10. Oi, minä niin odotan tätä! Pieni musta kirja oli hyvä ja nuo pohjoismaiset jumaltarut ovat kovin lähellä sydäntä. Luin arviosikin vain silmäillen, kun en halua mitään vaikutteita ennen lukemista ;).
    t. KaisaK.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa K., toivottavasti olet saanut kirjan jo luettavaksesi. Byatt kirjoittaa taidolla ja tässä ollaan jumaltarujen ytimessä.

      Poista
  11. Sain kirjan luettua ja bloggasinkin. Minua häiritsi myös useaan kertaan mainittu kahden tarinamaailman kohtaamisen ontuminen. Koin kristillisyyden teeman tässä ehkä voimakkaammin kuin useimmat lukijat, en tiedä miksi, enkä siihen vaikutti yksi tosielämän tarina jonka kuulin kirjan lukuaikana, ja joka pyöri mielessä iltaisin lukiessakin. Toisaalta vertasin kirjaa myös mytologian osalta Villy Sørensenin saman nimiseen teokseen, joka keskittyi pelkästään myyttiin ja vaikka Byatt on kielellisesti loistava, Sørensen on vähemmän symbolinen.

    VastaaPoista
  12. Luin Ragnarökin vasta nyt joululomalla. Pari päivää sulateltuani ihmettelen edelleen, miten osasiltaan näin täydellinen kirja jätti viileän jälkimaun. Täydellisin ei tunnetusti ole aina se kaikkein kiinnostavin...

    VastaaPoista