keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit

Anne B. Radge: Berliininpoppelit
Kustantaja: Tammi 2007 (pokkaripainos 2009)
Alkuteos: Berlinerpoplene 2004
Suomennos: Tarja Teva
Kansi: Laura Lyytinen
Sivuja: 294
Norjalainen romaani

Tiskipöydällä oli leikkuulauta - veitsi oli jäänyt leivänmurujen ja kuivuneiden hillonrippeiden piirtämien tummien läikkien päälle - ja leipä muovipussissa, jota oli käytetty niin monta kertaa että taitoskohdat olivat kuluneet valkoisiksi. Telineessä pesualtaan vieressä roikkui pyykkipojassa kaksi muovipussia ja siniruudullinen keittiöpyyhe. Hän vilkaisi ulos ikkunasta, ja miehet kantoivat edelleen säkkejä. Hän pysähtyi kuuntelemaan ääniä, mutta yläkerrasta ei kuulunut mitään.

Neshovin suvun kolme veljestä elävät omaa elämäänsä: Margido on säntillinen ja puritaaninen hautausurakoitsija, Tor nukkavieru sikatilallinen ja Erlend Kööpenhaminassa asuva somistaja, joka elää parisuhteessa miehen kanssa. Elämä ja ajan kuluminen ovat heittäneet veljekset erilleen, edes melko lähekkäin asuvat Margido ja Tor eivät ole tavanneet vuosiin. Kun veljesten äiti vaipuu koomaan, kokoontuvat miehet yhteen. Paikalle saapuu myös Torunn, Torin aikuinen tytär, josta vain harva on tiennyt. Kaiken lisäksi veljesten isä asuu edelleen sikatilalla, mutta jostain syystä pysyttelee vain omassa huoneessaan, syrjässä ja hiljaa.

Anne B. Radgen Trondheimin seudulle ja hieman Kööpenhaminaankin sijoittuva Berliininpoppelit on ollut blogeissa paljon esitelty kirja. Romaani aloittaa kokonaisen trilogian, jonka jatko-osat Erakkoravut ja Vihreät niityt ovat nekin olleet suosittuja. Itse luin kirjan vasta nyt, kun se sattumalta osui käsiini eräässä poistokirjahyllyssä. Voin sanoa, että jo oli aikakin!

Päivänpaiste. Trondheimiläiset eivät antaneet periksi. Mutta siinä oli myös jotain niin herttaista, jotain niin viatonta, että hänen täytyi hymyillä. Tämän kaupungin asukkaat eivät pihtailleet, sillä jos he pitivät jotakin kauniina, he antoivat mieltymyksensä näkyä nimissä. Aivan kuin hotelli Royal Garden.

Ihastuin nimittäin kirjaan suuresti: ihastuin norjalaiseen maisemaan, osaan kirjan ihmisistä, henkilöiden viallisuuteen ja siksi jonkinlaiseen fiktiiviseen aitouteen, kööpenhaminalaiseen joulunalustunnelmaan ja Radgen kotoisaan tapaan kertoa kaikesta. Ihastuin myös kirjan sarkastiseen huumoriin - niin kaupunkilaiset kuin maalaiset, yhtä lailla norjalaiset kuin tanskalaiset  ovat hieman hassuja - sekä siihen, että Radge osaa kirjoittaa traagisista asioista vailla ilmelyyttä.

Radge kirjoittaa sujuvasti. Hän luo henkilönsä muutamin sanoin: on esimerkiksi helppo kuvitella Tor likaisessa toppatakissaan ja puukengissään porsaitaan silittelemässä ja emakoilleen juttelemassa. Tai suosikkihahmoni Erlend, joka on Kööpenhaminassa homppeli, Trondgeimissa hintti ja Bysenetissä miestenmies, yhdessä kattokassimaisen paksun Matrix-takista haaveilevan Krummensa kanssa Strögetille kävelemään. Tanskalaisten ja norjalaisten eroja Ragde kuvailee niin ikään osuvasti: Tanskassa ei ole lunta, mutta kaikkialla leijailee aikuisten luoma lapsenomainen joulutunnelma, Norjassa taas elämä on maalaisempaa, osin ankarampaakin, vaikka - kuten lainaus Royal Garden -hotellista osoittaa - myös näyttämisenhaluista. Kaiken keskiössä on kuitenkin Neshovin perhe: kaikki ne asiat, jotka ovat olleet piilossa vuosikymmeniä. Neshovin suku on Erlendia lukuun ottamatta oikeita poloisia: vaikka kerronta on arkista, askarruttaa lukijoita kysymys siitä, miksi asiat ovat menneet ainakin osin pois tolaltaan. Miksi mahtitilasta on tullut sotkuinen, minkä vuoksi veljeksetkään eivät ole pitäneet yhteyttä vuosikausiin ja kuinka Torunn kokee kaiken.

Berliininpoppelit on joulukirja, jossa ihmiset ovat liian monen vuoden ajan unohtaneet viedä joulupuuroa tontuille latoon. Jos olisin tiennyt kirjan vuodenaikasidonnaisuudesta, olisin varmaan säästellyt sitä marraskuulle. Nyt luin romaanin keskellä kauneinta kevätkesää ja pääsin silti kirjan tunnelmaan täydellisesti. Se kertoo osaltaan Radgen kirjan onnistumisesta. Sen tunnelma on liki täydellinen: nukkavieru, osin ahdistavakin, mutta silti ihmisuskoinen ja lämmin.

Berliininpoppelit on periaatteessa tuikitavallinen hyvä lukuromaani, mutta jotain rakastettavaa - samalla kertaa tuttua ja vierasta - kirjassa on. Se on kuin saksalaisten seudulle istuttamat puut, edelleen hengissä napapiirillä. Juurtuivat sinne, missä saksalaisten täytyi antaa periksi.
.
****½

Berliniinpoppeleista on kirjoitettu paljon. Suosittelen muun muassa Minnan, Leenan ja Liisan ihastuneita mietteitä sekä koko trilogiasta kirjoittaneen Suketuksen hieman erilaista mielipidettä.

20 kommenttia:

  1. Ihanaa!, miten ihmeessä keksit tämän nyt lukea;) Luin koko trilogian ja rakastin jokaista kirjaa. Outoa sekoitusta monesorttista huumoria, mutta myös tragediaa.

    Minulle tuli Radgen sarjaa lukiessa mieleen, että onko hän sielusiskoni, sillä harvoin kirja sekä naurattaa että itkettää, mutta tämä kirja ja koko trilogia sen teki.

    Hyvä veto toukokuun tohinoihin, Katja♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kirja on tosiaan ihana! Minulla ei ole kiirettä lukea trilogian muita osia, mutta jossain vaiheessa alkaa varmaankin pohdituttaa, että miten Neshovien tarina jatkuu. :)

      Muistanko oikein, että Radgelta suomennetaan uusi kirja ensi syksynä?

      Poista
  2. PS. Ja mikä kuvaidea...Hyvä sinä.

    VastaaPoista
  3. Ja minä kun olin ihan varma, että sinä olisit jo lukenut aiemmin Berliininpoppelit! Minäkin (kuten Leena edellä) olen pitänyt todella paljon koko trilogiasta. Upeita kirjoja, joissa näkyy vahvasti elämän koko kirjo. Ja vaikka kuvaus lähenee paikoin inhorealismia, niin näissä kirjoissa on myös jotain kaunista. Norjasta tulee kyllä todella paljon hyvää kirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, hassua! Mutta tämä on ehkä niin paljon minun kirjani ja sinä tunnet minut. Pidin paljon, pitänee lukea loput osat myöhemmin.

      Poista
  4. I-ha-naa, kun luit tämän ja pidit! Muistaakseni "annoin" kirjan sinulle riskihaasteessa. :) Tuli ihan ikävä trilogian pariin. Nämä kirjat kyllä ansaitsevat tulla uudelleen luetuiksi jonakin päivänä. Odotan jännityksellä Ragden syksyllä ilmestyvää seuraavaa suomennosta. Niin kuin varmasti tiedät, välissä ilmestynyt Satunnaista seuraa oli pettymys minulle ja monelle muullekin Berliininpoppeleihin ihastuneelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, annoitko?! Apua, olen todellinen hattarapää. Lisään tiedon tuonne tekstiinkin. <3 Tiedätkö, tämä oli - ja jo oli aikakin - vasta ensimmäinen lukemani riskihaastekirja.

      Poista
  5. Minäkin pidin tästä. Kiva, että lopulta luit. Minusta Berliininpoppelit on trilogian paras kirja ja toimii ihan yksinäänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, moni on sanonut, että Berliininpoppelit on paras. Se on ainoa, jonka olen trilogiasta lukenut, ja pidin paljon.

      Poista
  6. Minäkin liityn kuoroon ja sanon että ihanaa, että luit. Erlend on myös minun suosikkini Krummensa ja Swarovskiensa kanssa. Sain vastikään hankittua koko sarjan itselleni ja ajattelin lukea sen jossain vaiheessa uudestaan. Ragden kirjoitustyyli on jäänyt mieleen kiinnostavana ja omanlaisenaan. Suosittelen myös jatko-osia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, <3 Erlend ja Krumme ovat ihan mahtavia. Tekisi mieli matkata Kööpenhaminaan vaikka heti. Täytyy lukea jatko-osat joskus.

      Poista
  7. Heräsipä mielenkiinto. En ole lukenut, mutta voisin voida :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, voisit voida. :) Niin voisitkin!

      Poista
  8. Ostin trilogian viime kesän kirjamessukäynnillä puoli-ilmaisena (1,50€!), mutta lukeminen vielä odottaa... Ihan hyvä tietää tuo vuodenaikasidonnaisuus, en välttämättä otakaan tätä vielä kesällä luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, ooh, sinäkin löysit halvalla! Minä löysin tämän yhdestä poistohyllystä (en kirjastosta, vaan muualta, erään muuton tieltä). Kirja on joulukirja, mutta toimi ihmeen hyvin näin alkukesästäkin.

      Poista
  9. Minä sain Berliininpoppelit lahjaksi taannoin, ihastuin oitis ja oli pakko hankkia muut sarjan osat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omenaminttu, hauska kuulla. Minäkin ihastuin. En kiirehdi muiden osien kanssa, mutta luen ne kyllä joskus aikanaan.

      Poista