keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Haruki Murakami: 1Q84 (osat 1 & 2)

Haruki Murakami: 1Q84
Kustantaja: Tammi 2013, Keltainen kirjasto
Alkuteos: 1Q84, 2009
Englannikielisestä käännöksestä suomentanut Aleksi Milonoff
Kansi: Laura Lyytinen
Sivuja: 783
Japanilainen romaani

Tahdoin tai en, olen nyt täällä, vuodessa 1Q84. Minun tuntemaani vuotta 1984 ei ole enää olemassa. Nyt on 1Q84. Ilma on muuttunut, maisema on muuttunut. Minun täytyy sopeutua tähän kysymysmerkkimaailmaan mahdollisimman nopeasti. Niin kuin eläimen, joka on vapautettu uuteen metsään. Jotta voin pitää puoliani ja säilyä hengissä, minun pitää oppia ja sisäistää paikan säännöt.

Eletään vuotta 1984. Aomame on kolmekymppinen nainen, joka työskentelee liikunnanohjaajana, mutta murhaa sivutyökseen väkivaltaisia miehiä. Hän istuu taksissa, jossa soi Janácekin Sinfonietta. Outoa kyllä, hän tunnistaa kappaleen heti, vaikkei tunne klassista musiikkia kovin hyvin. Tiellä on ruuhkaa, minkä vuoksi taksikuski neuvoo Aomamelle oikotien ulos moottoritieltä. Aomame kiipeää alas hätäpoistumistikkaita ja siirtyy eräänlaiseen rinnakkaismaailmaan, vuoteen 1Q84. Taivaalla paistaa kaksi kuuta. Samoihin aikoihin Aomamen ikäinen matematiikan opettaja Tengo muokkaa Ilmakotelo-nimistä käsikirjoitusta, josta on tuleva menestys. Kirjailijaksi nimetään teini-ikäinen Fuka-Eri, jonka kokemuksiin kirja perustuu. Fuka-Eri on viettänyt lapsuutensa oudossa lahkossa, jonka lonkerot ulottuvat pitkälle. Tengo huomaa olevansa osa tarinaa, jossa kaksi kuuta luo valoaan ja jossa pikkuväki ehtii moneen paikkaan. Maailma on vieras ja tuttu samalla kertaa.

Haruki Murakami on eräs suosikkikirjailijoistani. Ei siis ihme, että odotin 1Q84:n suomennosta kuin - kirjan yhteen teemaan sopivasti - kuuta nousevaa. Ostin kirjan jo toukokuussa, mutta säästelin sen lukemista kirjablogikirjan valmistumiseen saakka ikään kuin palkinnoksi itselleni. Kustantajan mukaan kyseessä on "Murakamin pääteos", rakkaustarina ja seikkailukertomus.

Taivaalla oli kaksi kuuta - pieni ja iso. Ne paistoivat siellä rinnakkain. Isompi kuu oli se, jonka hän oli aina nähnyt. Se oli keltainen ja melkein täysi. Mutta sen vieressä oli toinenkin kuu. Se oli kummallisen muotoinen. Se oli hieman vino ja vihertävä, ikään kuin ohuen sammalen peittämä. Sen hänen silmänsä olivat havainneet.

Kun aloitin kirjaa, kuvittelin lukevani erästä koko tähänastisen kirjavuoteni huippua. Nyt en ole niinkään varma, mutta toisaalta kolmas osa ilmestyy suomeksi vasta syksyllä ja viimeinen osa määrännee sen, miten hienoksi 1Q84:n lopulta koen. Nyt kahden osan perusteellakin romaani on totta kai kertakaikkisen hyvä. Se on sujuvasti kirjoitettu, koukuttava, viihdyttävä, yhteiskunnallinen, murakamimaisella tavalla outo, reaalifantastinen ja aavistuksen jännityskirjamainen. 1Q84 on (korkea)kirjallista jännitystä. Loppujen lopuksi se on kahden ensimmäisen osansa perusteella juonivetoinen ja otteessaan pitävä romaani, jonka kerronta etenee outouksienkin keskellä tasaisen varmasti. Murakamille onkin ominaista, että hänen tarinansa leikittelevät realismin ja fantasian välillä, mutta hänen kerrontansa ei ole kovin kokeilevaa, vaan mukavasti soljuvaa luettavaa.

Olen lukenut Muramilta kaiken muun suomennetun paitsi "juoksukirjan", ja 1Q84 on mielenmaisemallisesti lähellä Kafkaa rannalla. Murakamin ystäville kirja näin ollen tarjoaa pelkkää nannaa. Ensiksikin kirjassa on monia Murakamin kirjoille tyypillisiä teemoja tai sivujuonteita, kuten kuvauksia korvannipukoista, viittauksia populaarikulttuuriin - The beat goes on! - kissoja ja paikoin hätkähdyttäviä seksikohtauksia, jotka eivät kuitenkaan ole eroottisia, vaan nimenomaan seksiä sellaisenaan, vailla suurempaa tunnetta. Tunteita pelosta hellyyteen mahtuu toki romaaniin paljonkin, jopa niin että lukijakin alkaa elää päähenkilöiden mukana. Koska kirjassa on paljon tuttua, voi kysyä tarjoaako teos sitten jotain uutta? Paljonkin. Ennen kaikkea sen tarina on ihan uusi. Aomamen ja Tengon vuorovedoin kertoma tarina uppoutuu kummalliseen ja silti niin uskottavaan maailmaan, jossa tutkitaan merkkejä ja jossa maailma kulkee eteenpäin ottaen eräänlaisia ajallisia harppauksia.

Vaikka 1Q84 ei ole niin erikoinen kuin mitä odotin, en ole pitkään aikaan lukenut mitään yhtä koukuttavaa. Kirjassa kaikki tulee liki ja outo muuttuu realistiseksi. Jos en olisi niin järkevää jalat maassa -tyyppiä, olisin voinut hyvinkin keskeyttää kirjan lukemisen ja mennä katsomaan, onko taivaalla sittenkin kaksi kuuta. En mennyt, mutta lukiessani kuut tulivat yhtä todeksi kuin pikkuväkikin. Tiedän jo, mitä kirjaa odotan eniten koko ensi syksyltä.

---

Jos 1Q84 kiinnostaa, lukekaa myös jutut, joissa kerrotaan, miten kirja tuli uniin, kuinka teksti vangitsi, kuinka teksti muistutti siitä, miksi pitää maagisesta realismista tai kuinka romaani on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa jo mainitun maagisen realismin ystäville. Jossain todetaankin, että vau!

18 kommenttia:

  1. Ostin tämän talvella aleista, englanninkielisenä laitoksena ja yksissä kansissa, ideana lukea teos kokonaisuudessaan ennen kuin se ilmestyy suomeksi. Itse olen kolmen lukemani Murakamin jälkeen hyvin ihastunut, joten uskon kyllä viihtyväni tämän parissa. Toivon, että englanti ei osoittaudu tämän projektin kanssa liian monimutkaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riina, luulisin, että Murakamia on mukava lukea englanniksi. Minä viihdyin 1Q84:n parissa paremmin kuin hyvin ja odotan innolla kolmannen osan ilmestymistä. Voisin lukea sen englanniksikin, mutta koska kaksi ensimmäistä osaa nyt hyllyssäni Keltaisen kirjaston yhteisniteenä, odotan syksyä. :)

      Poista
  2. "(korkea)kirjallista jännitystä" - oikein! Itse en ole lukenut herralta (vielä) muuta kuin Norwegian woodin, joten olin aivan tämän teoksen vietävissä. Niissä kahdessa kuussa oli jotain todella uhkaavaa... Ja vau mikä tarina muutenkin!

    1.7. polkaistaan käyntiin kimppalukuna Kafka rannalla, ai että jo odotan :)

    Leppoisaa juhannusta sinulle & co!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, aah, missä alkaa Kafka rannalla -kimppaluku? Pitää seurata sitä, kirja on edelleen Murakami-suosikkini, mutta saatan kyllä sitten syksyllä ihastua tähän yhtä syvästi. :)

      Suloista juhannusta sinulle ja perheellesi!

      Poista
    2. Hih, kimppaluku on ihan minun, Annamin ja Kristan kolmisin toteuttama juttu. Heinäkuun alkupuolella Kafka löytyy siis ainakin kolmesta blogista :)

      Poista
  3. Minulla on tuo tabletissani ladattuna.En ole vielä lukenut sivuakaan mutta ehkä ensi viikolla;matkalla Helsinkiin....Ihastuin Murakamiin luettuani Norwegian Woodin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, suosittelen varauksetta. Koukuttavaa lukemista, matkasi sujuu nopeaan!

      Poista
  4. Luin ensimmäisenä Murakaminani Kafkan rannalla. Ja nyt minulla on ongelma, Norwegian Wood ei meinaa edetä. Puuttuuko tästä juuri se outous ja maagisuus, mitä Kafkassa oli? En tiedä, katsotaan jääkä kesken kokonaan :O!
    1Q84 kuulostaa kyllä haastavan pitkälle minusta. Onko kirja muualla ilmestynyt kahdessa osassa? Erikoinen ratkaisu.

    Ja tosi ihanan kuvan olet (taas) ottanut kirjasta :). Tykkään kuvan tunnelmasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, Norwegian Wood on hyvin erilainen murakami. Itse rakastan sitä kirjaa, mutta maagisuus ja outous nimenomaan puuttuvat kirjasta. 1Q84 sen sijaan on mielestäni tyypillinen Murakamin kirja, ja samoilla jäljillä kuin Kafka rannalla ja Suuri lammasseikkailu.

      Kirjassa on kolme osaa ja muistelen lukeneeni Keltaisen kirjaston FB-sivulta, että Murakami on itse suositellut osien 1+2 julkaisemista yhdessä ja kolmosen sitten erikseen.

      Kiitos :)

      Poista
  5. "--1Q84 on mielenmaisemallisesti lähellä Kafkaa rannalla." Tuo asia oli todella kiva kuulla, sillä Kafka rannalla on tällä hetkellä lainassa kirjastosta ja 1Q84 (tai no ainakin ne kaksi ensimmäistä osaa) valloitti sydämeni täysin. En ollut lukenut Murakamilta kuin Norwegian Woodin ennen 1Q84:ä. Pidin siitäkin, mutta 1Q84:n myötä suhteeni Murakamiin muuttui ihastuksesta rakkaudeksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, huomasinkin Annikan kommentista teidän oman yhteislukemisen. Toivottavasti ihastut Kafkaan, se on edelleen suurin Murakami-suosikkini. :)

      Poista
  6. Myös kolmas osa on hieno ja niputtaa tämän hyvin. Muistan tosin todella hämärästi että mitä tapahtui missäkin kun luin osat putkeen mutta joka tapauksessa. Jännä suomennos tuo ilmakotelo, mietinkin että miten air chrysalis on käännetty. Hieno ja upea kirja tämä, kiinnostuksella odotan mitä kolmannesta pidät!

    Kuva on muuten tosiaan upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, ihana kuulla - ja niin arvelinkin. Ilmakotelo on tosiaan aika jännä suomennos, ehkä ihan onnistunutkin? Uskon pitäväni myös kolmannesta osasta. Aion ostaa sen heti, kun se julkaistaan. :)

      Poista
  7. Odotan kesälomaa kovasti sen(kin) takia, että aion silloin lukea 1Q84:n. Sinulle tämä ei ilmeisesti ollut ihan niin suuri elämys kuin olit odottanut (jos oikein tulkitsin), mutta taattua Murakami-laatua kuitenkin? Yritän kyllä olla kasaamatta liikaa odotuksia Murakamin niskaan, koska en voi olettaa, että kaikki kirjat olisivat yhtä mullistavia kuin ne ensimmäiset kohtaamiset Murakamin maailman kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, sinulla on ihanaa lukemista kesälomalle. Tämä kirja oli minulle suuri elämys, pidin siitä hurjasti, mutta vasta kaksi ensimmäistä osaa luettuani haluan olla varovainen enkä hehkuttaa liikaa. :) Taattua Murakamia, mutta ensikohtaaminen on aina ensimmäinen. Siksi Kafka.

      Poista
  8. Tunnustan ensiksi, etten ole fantasiakirjallisuuden lukija. 1Q84 lienee ensimmäinen lukemani fantasiakirja - jollei Maarit Verrosen kirjoja lasketaan mukaan (ja joita - by the way - rakastan.)

    Toiseksi tunnustan, että ensimmäinen murakamini, Värittömän miehen tarina, ei tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta.

    Näistä kahdesta syystä tartuin 1Q84 epäluuloisesti. Ja - ehkä - tämä epäluulo leimasi koko lukukokemusta. Sillä kolmantena tunnustuksena sanottakoon: En pitänyt kirjasta.

    Kirjassa ärsytti enenevässä määrin tarinan läpikotainen avaaminen. Hän-kertojan rinnalla kulki minä-kertojan pätkiä, joissa kirjan henkilöt oikein rautalangasta väänsivät lukijalle fantasian logiikkaa. Logiikkaa, järkeä, sitä kirjailija halusi fantasiansa tottelevan. Minusta fantasian ei pidä seurata logiikkaa. Fantasiaelementit kirjallisuudessa ovat parhaimmillaan silloin, kun ne jätetään arvoituksiksi tai tulkinnavaraisiksi. 1Q84 ei jättänyt mitään tulkinnan varaan.

    Ja sori vaan, minusta tarinan logiikkaa oli ontuva. Kaikki nämä "havaitsija"-"kokija" - kuviot olivat ontuvia. Puhumattakaan pikkuihmisistä.

    Kirjassa oli myös muita, pienempiä ärsyttävyyksiä. Kuten seksi. Yleensä seksikohtaukset piristävät tylsempääkin kirjaa. Nyt kävi toisin. En osaa oikein analysoida, miksi kirjan seksikohtaukset olivat huonoja. Niissä ei ollut John Irvinginmäistä kreisiyttä, Houelbeqmäistä provokaatiota tai eroottiisuutta (en keksi äkkiseltään mitään esimerkkiä tähän). Seksikohtaukset olivat vain... tyhmiä!

    Ja lopuksi - minua ärsytti kirjan takaliepeen kuva kirjailijasta. Miksi 60-vuotiaan kirjailijan kirjassa on kuva kirjailijasta 30-vuotiaana?

    Kirjalla oli toki ansioitakin. Sivujen 400 ja 600 välillä kirjan juonta kehitettiin mielenkiintoisesti. Kirjalija toi koko ajan uusia elementtejä. Tarina tuntui todelliselta runsauden sarvelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiuku, kiitos pitkästä kommentistasi. Minäkään en lue kovin paljon fantasiaa, mutta Murakamin tarinankerronnasta pidän.

      Ei siis mitään mitään syytä pyytää anteeksi tai sanoa sori, koska onhan tämä ontuva kirja ja paikoin junnaavakin. Ja on selvää, että eri kirjat vetoavat eri lukijoihin. Se on mielestäni vain hyvä. Sinä sait luettua itseäsi ärsyttävän kirjan hienosti loppuun. Minäkin olisin lopettanut varmaan alkuunsa... Tosin joskus huomaan itsekin lukevani ärsyttäviä kirjoja, kuten nyt hiljattain kävi Kate Mortonin romaanin kanssa. Se oli enimmäkseen ajanhukkaa.

      Toivottavasti seuraava lukemasi kirja on sinulle parempi. :)

      Poista