torstai 8. elokuuta 2013

Aino & Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta



Aino ja Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta
Kustantaja: WSOY 2013
Mistä: Arvostelukappale
Sivuja: 48
Kotimainen sarjakuvakirja

Pitää kertoa paha uni.
Oltiin ihan pikkuruisia koko perhe.
Jättiläinen, jolla oli sandaalit, yritti talloa meitä.
Yritän varoa teitä...
...se hoki, mutta yritti kyllä ihan tahallaan talloa.
Se kysyi, saako tiputtaa minut viemäriin!



Sottatonttu, jolla oli kolme silmää; Aikuiset päiväkodin vessajonossa nakuina; Isi, joka on piirros eikä näytä muutenkaan isiltä. Pienellä Ainolla on monenlaisia unia, joihin auttaa vain puhuminen, syli tai laulu - eikä aina mikään niistä.

Sarjakuvataiteilija Ville Tietäväinen on yhdessä seitsenvuotiaan tyttärensä Ainon kanssa tehnyt kirjan Ainon 3-6-vuotiaana näkemistä pahoista unista. Teoksen nimi Vain pahaa unta on erinomaisesti valittu. Se viittaa toisaalta siihen, miten aikuinen voi rauhoitella lastaan, ottaa syliin ja vakuuttaa, että unimaailma on unta, jotain muuta kuin arkea. Toisaalta voi ajatella, että vain paha uni on onneksi eri asia kuin paha uni. Kirja on isän ja tyttären yhdessä kuvittama, ja lukijan on Ainon varoittama syytä muistaa, että kirjat on vaarallisia, niistä voi saada paperihaavoja.


Ja pahoja Ainon unet ovatkin, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Luin kirjan paitsi teoksesta alkujaankin kiinnostuneena kirjabloggaajana, myös 5- ja 7-vuotiaiden lasten äitinä. Lapsen painajaiset ja pelot sekä koko perheen huonosti nukkumat yöt ovat tuttuja. Vain pahaa unta -teoksen fokus on nimenomaan lapsen unissa sekä siinä, miten vanhempi niihin suhtautuu ja kuinka vanhemmat voivat pohtia vierasta ja silti tuttua unimaailmaa yhdessä lapsen kanssa. Suosittelenkin, että vanhemmat lukevat kirjan yhdessä lastensa kanssa ja pohtivat sitä, miksi pahoja unia on olemassa. Suosittelen sitä myös siksi, että hyvin ja eläväksi piirretyt Ainon pahat unet voivat herättää monenlaisia tunteita, ehkä pelkoakin ainakin herkimmissä lapsissa. Esimerkiksi omaa kuopustani kirja pelottaa, esikoistani taas kiehtoo. Ihan pienille en kirjaa suosittelekaan, vaan sellaisille lapsille, jotka osaavat jo erottaa unen ja toden - ainakin osin (sillä se voi olla vaikeaa).

Vain pahaa unta tavoittaa lapsen unimaailman todentuntuisesti. Se on kirja, jossa riittää tarkasteltavaa yhtä lailla lapsille kuin aikuisillekin. Kirjan avulla vanhempi voi keskustella painajaisista lapsensa kanssa, mutta yhtä lailla lapsi voi lukea kirjaa itse – pitää sen ja unensa ikään kuin itsellään ja verrata omaa unimaailmaansa Ainon unimaailmaan. Ja sen verran hyvä Vain paha uni on, että uskoisin kenen tahansa sarjakuvan ystävän viihtyvän sen parissa.

Tietäväisen piirrosjälki on kauttaaltaan laadukasta: pelottavat, joskus absurditkin painajaiset saavat erilaisia hahmoja ja muotoja. Kuvat on samalla kertaa selkeitä sekä yksityiskohtaisia ja kuitenkin unenomaisen surrealistisia, toisinaan kirkkaita, toisinaan hämyisiä ja koko ajan ainakin lapsen mielestä pelottavia tai jännittäviä. Kuvitus ja Ainon uni- ja reaalimaailma kulkevat rinnakkain siten, että värit ja voima on valjastettu uniin, kun taas keskustelut isän kanssa on kuvitettu ja väritetty rauhallisella sinertävällä sävyllä.

Kokonaisuudessaan Vain pahaa unta on onnistunut niin tarinoiltaan kuin kuvitukseltaankin. Se muuttaa pienen tytön painajaiset eläviksi ja muistuttaa meitä aikuisia, että lasta on hyvä kuunnella myös silloin kun hän kertoo unistaan - silloinkin, kun omat yöunet tahtovat jäädä katkonaisiksi.

--

Oma, niin ikään seitsenvuotias tyttäreni on halunnut lukea kirjaa päivittäin, myös iltalukemisena. Hänen mielestään "tämä on kyllä koko kesän paras kirja, melkein yhtä hyvä kuin SOS:it. Miksi se Aino näki niitä unia vähän pienempänä? Näkeeks se nyt painajaisia? Se nukkuu sen äitin ja isin välissä, ihan samalla tavalla kuin mäkin. Tuhat tähteä!"

18 kommenttia:

  1. Oi, nyt haluasin saada A:n kommentin kirjaan Pikkupöllö;) Kirjan kohderyhmä ovat juuri 2-7 vuotiaat, mutta saavat siitä muutkin nauttia.

    Pahat unet ovat tai niiden käsittely ovat lapselle tärkeä asia. Muistan sen omasta lapsuudestani...Kirjan kuvitus näyttää vahvalta.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, pitäisi varmasti tutustua Pikkupöllöön. :) A:lla on nyt SOS:it ja muut lasten seikkailukirjat suosiossa.

      Tämä Tietäväisten kirja on kirja paikallaan. Se on myös hyvin toteutettu, kuvitus on tosiaankin vahva ja puhutteleva.

      <3

      Poista
  2. Tämä on ehdottomasti luettava, ihan jo pelkästään A:n kommentin takia. Upeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, suosittelen lämpimästi. Hyvä ja tärkeä kirja. A on nyt tämän kirjan koukussa. :)

      Poista
  3. Tähän pitää kyllä tutustua!

    VastaaPoista
  4. Tässä kirjassa on kyllä hieno idea, ja toteutuskin näyttää hienolta! Kiinnostavan oloinen teos tosiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru, pidin kovasti tästä kirjasta. Kuvitusjälki on upeaa ja Aino Tietäväisen kuvat sovittuvat hienosti yhteen hänen isänsä töiden kanssa.

      Poista
  5. Onpa tosiaan mahtava idea ja toteutuskin näyttää onnistuneelta! Etenkin hienoa, että sopii myös lasten kanssa tutkittavaksi. Täytyy etsiä jostakin käsiin ja lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, idea on huikea. Ja niin on kirjakin. Osa kuvista voi olla ahdistavia, mutta meillä etenkin 7-vuotias piti - kuten minäkin.

      Poista
  6. Tähän pitää kyllä tutustua! Isän ja tyttären tekemät kuvat on saatu ilmeisesti todella hyvin toimimaan yhteen, ja aihe on tärkeä. Tuon yhden kuvituskuvan punatukkaisesta hahmosta tulee mieleen samalla kertaa Risto Räppääjä, Tatu/Patu ja Angry Birds -possu :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, luulen että teilläkin voisi isoimpien lasten kanssa tätä lukea. Aikuislukijana pidin tästä ihan sellaisenaankin, mutta lasten kanssa lukeminen ja keskusteleminen antoi paljon.

      Ja hih!

      Poista
  7. Mielenkiintoinen opus, varmasti hyvin tervetullut lapsiperheen arkeen...
    Tulipa mieleen, että miksipä tätä ei aikuinenkin voisi ottaa yöpöydältään luettavaksi herättyään kesken painajaisen: 'Se oli vain unta!':)

    Kuvitus näyttää uudenlaiselta, onnistuneelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, olen ihan samaa mieltä: unien käsittely sarjakuvan keinoin voi auttaa aikuistakin. Tältä kirjalta olisin toivonut ehkä aavistuksen enemmän tarinallisuutta, mutta kokonaisuudessaan onnistunut kirja.

      Poista
  8. Onkohan tuo tuhat tähteä yhtä kuin täydet pisteet? <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, ainakin aika roimasti on noita tähtiä. ;)

      Poista
  9. Ihanalta kuulostaa kirjan ida. Mulle tulossa luettavaksi myös, varasin kirjastosta, kun sain vinkkiä, että on tulossa ulos jo.

    Meillä myös varsin unirikkaita öitä, joten innolla odotan tätä kirjaa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, kiva että olet saamassa tämän lainaan jo varmasti aika pian. Sopii hyvin luettavaksi niin yksin kuin lastenkin kanssa. :)

      Poista