keskiviikko 14. elokuuta 2013

Leena Krohn: Tainaron


Leena Krohn: Tainaron
Kustantaja: Teos 2006 (alkup. WSOY 1985)
Kuvitettu painos, kuvitus: Inari Krohn
Kansi: Metti Nordin
Mistä: Lahjaksi
Sivuja: 138
Kotimainen romaani

Voi, minulla on jotain avarampaa kuin aro, kuin Okeanos. En tiedä, minne sen panisin, kenen eteen sen veisin. Minä en voi koskaan sitä näyttää, en voi sitä käyttää. Se on liian leveä tähän kaupunkiin, yksi elämä on sille liian pieni. Kukaan ei tarvitse sitä, mutta tänään se saa minut lentämään ja laulamaan.

Tainaron on tuliperäisellä vyöhykkeellä sijaitseva ihmeellinen kaupunki, joka muistuttaa ihmisten kaupunkeja, mutta jota asuttavat hyönteisten kaltaiset olennot, jotka puurtavat töissä, juhlivat, tarkkailevat toisinaan ja ajautuvat konflikteihin. Kiiltäväkuorisina, selkäpanssareineen ja lankaa erittelevän takapuolensa kanssakin asukkaat vaikuttavat hyvin inhimillisiltä. Nimettömäksi jäävä minäkertoja on saapunut Tainaroniin valkoisella laivalla. Hän kirjoittaa kaupungista kolmisenkymmentä kirjettä, joissa hän kertoo havainnoistaan, ikävästään ja elämästään. Oppaakseen Tainaronissa hän saa Jäärän, jonka viisauteen hän kiintyy.

Sain Leena Krohin Tainaronin lahjaksi tädiltäni muutama vuosi sitten. En ole aiemmin lukenut Krohnilta kuin muutaman lastenkirjan ja Teoksen vuonna 2006 julkaisema, Inari Krohnin kauniisti kuvittama kirja tuntui sopivalta näiden päivien syyskesäiseen tunnelmaan.

Silloin tiedän, etten koskaan unissani ole tavoittava samaa päivän hehkua eikä milloinkaan ilma, jota hengitän, ole  s i e l l ä  virtaava niin raikkaana soluissani, enkä ole näkevä niin terävästi enkä niin kauas, ja minä uskon taas, että sen mikä on totta, sen voivat nähdä kaikki, kaikki.

Kirja-aavistukseni osui aivan oikeaan. Tainaronissa on sellaista täyteläisyyttä, joka herää eloon erityisesti elokuussa, vaikka kirjassa liikutaankin sydänkesästä kuuran peittämään maisemaan. Tainaron aukeaa tunnelmaltaan sadunomaisena: kuin koulujen kasviot heräisivät eloon jossain kaukana sateisesta Helsingistä (ja Kaisaniemen puutarhasta, jonka ohi bussi ajoi juuri silloin, kun luin kirjan ensisivuja). Yliluonnollisen suuret hybiridikukat, ruiskaunokit ja tähkätädykkeet, kasvavat valtavina. Puutarha toimii tainaronilaisten, noiden hyönteisten, lomanviettopaikkaa. Tainaronissa taas silmä tavoittaa niin katedraalit, minareerit kuin antiikinaikaiset temppelitkin. Tunnelma on kuin Kaisaniemen puutarha ja joku vaikeasti paikannettava Välimeren maa kohtaisivat tulivuorten täyttämällä alueella; Tunnelma on ihmeellinen.

Tainaron on kuitenkin enemmän kuin taitavasti käytettyjen sanojensa avulla lukijan edessä visuaalisena avautuva aistivoimainen pieneliöiden kaupunkikuvaus. Se on fantasiaa, johon sisältyy allegorioita ihmisyydestä, niin rakkaudesta, julmuudesta, ahdistuksesta kuin loputtomasta kaipuustakin. Se on yhteiskunnallinen romaani ja kuitenkin koko ajan kuin satua. Se on myös kirja, josta ei ensimmäisellä lukukerralla saa heti aivan täysin kiinni, mutta joka kiehtoo lukukestoaan kauemmin. Kaiken Krohn kertoo kirjeinä, romaaninsa alaotsikon mukaan postina toisesta kaupungista. Kirjeiden kirjoittajan henkilöllisyys on arvoitus ja hän etsii osin itseäänkin niin, että mietin ihailemani (sinänsä hyvin erilaisia kirjoja kirjoittavan) Joel Haahtelan lukeneen ainakin Krohninsa.

Niin, kuten huomaatte, Tainaronin avaaminen tai analysoiminen on vaikeaa. Pidin kirjasta paljon ja luulen, että tulen palaamaan siihen useita kertoja. Kokonaisuus on kaunis, ja monet Krohnin yksittäiset lauseet sellaisia, joita tekee mieli vaalia. Tainaron on abstraktion tasolla matka lähelle ja kauas. Se on pieni kirja, joka kannattaa lukea keskittyen. Sanalla sanoen Krohin teksti on samalla tavalla ihmeellistä kuin hänen luomansa Tainaronin kaupunki.

--

Tainaronista ovat kirjoittaneet myös Sara, Luru, Morre, Nanna ja Linnea, jonka pelikortit ovat kerrassaan huikeat.

20 kommenttia:

  1. Iih!! <3 Ensinnäkin: olen niin iloinen, että luit tämän! Ja että selvästi ihastuit - tämä onkin ihan huikea kirja. Ja toiseksi: et ikinä usko, mutta luen juuri erästä toista Krohnin teosta (Mitä puut tekevät elokuussa), ja se sai minut äsken iltalenkilläni ajattelemaan Tainaronia. Sitten tulen koneelle ja huomaan sinun minuuttia aiemmin postanneen tästä kirjasta! Ihan käsittämätöntä telepatiaa, taas kerran! <3

    (Olen vähitellen palailemassa elävien kirjoihin, joten palaan pian, täällä ja toisaalla! Lupaan! <3 )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, joo! <3 Ihastuin kyllä, minkä oikeastaan arvasinkin. Sitä ihmettelen, että miksi luin vasta nyt. Mutta aikansa kaikelle jne. :) Mitä puut tekevät elokuussa on ihana nimi kirjalle, kiinnostuin heti ja odotan sinun bloggaustasi siitä.

      Ihanaa, että palaat. <3

      Poista
  2. Hienosti kuvailtu Tainaronin tunnelmia! :) Se on aivan ihana, häkellyttävä ja kaunis ja haikeansuloinen kirja, mutta sen tarkemmin mun olisi vaikea kuvailla sitä, se on kuin kirjallista kangastusta joka haihtuu heti kun siihen yrittää tarttua tiukemmin tai katsella tarkemmin. Ja se jättää Jäljen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu Holopainen, kiitos. :) Tainaro tosiaankin jättää Jäljen. Pidän kovasti luonnehdinnastasi "kirjallista kangastusta". Tainaronia on hankala pukea sanoiksi, mutta se tunne joka siitä jää... Upea kirja, minun täytyy lukea enemmänkin Krohnia.

      Poista
  3. Pitää lukea tämä. Olen tutustunut Krohnin hiljaista vauhtia, enkä ihan kaikesta ole syttynyt, mutta jotakin hänen teoksissaan on, joka vetää puoleensa. Ja jotkut teokset ovat aivan mahtavia. Tämä on kai sellainen, ainakin kutisee sillä tavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, minä ihastuin tähän. Kirja on kuin taideteos: se haastaa, on kaunis, ihan omaa maataan. Saattaa olla, että aloitin Krohniin tutustumisen aika lailla huipusta.

      Poista
  4. Kuulostaa upealta! Leena Krohn on jatkuvasti lukulistallani, mutten vielä ole tarttunut toimeen. Tämän myötä entistä korkeammalla listallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, sinulle ainakin suosittelen tätä. Lue, olisi kiinnostava saada selville, mitä tästä pidät. :)

      Poista
  5. Tainaron on ihana, varsinkin sen kiehtovan salaperäinen tunnelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, se tunnelma vie mukanaan heti alusta saakka. Jotenkin lähellä ja kaukana - kiehtovaa!

      Poista
  6. Vaikka siitä onkin jo joitakuita vuosia kun Tainaronin luin, uskallan sanoa, että arviosi kirjasta on varsin osuva. Kuvataanko siinä ihmisiä, eläimiä vai joitakin muita olentoja, se ei tule minun mielestäni täsmällisen selväksi. Monesti vaikutti eläinten personifionnilta. Ehkä tarkempaa määrittelyä tärkeämpää on se aika maaginen tunnelma, joka kirjassa vallitsee.

    Sopivana lukuvuodenaikana minä, joka luin kirjan aikoinaan toukokuussa, pidin silloin keskikesää, sillä kirjan alusta löytyy mielestäni kaikkein mahtavinta kuvausta. Voi kuitenkin olla, että rehevä loppukesä sopii vielä paremmin. Ja onhan siinä muistaakseni niistä talven törröttäjistäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketjukolaaja, näyttää siltä, että kyse on eläinten personifiointia, mutta en eläimet - ötökät - ovat ihmosten kaltaisia. Krohn vie kerronnallaan ihan omanlaiseensa maailmaan, joka kiehtoo.

      Toukokuukin on hyvä tälle kirjalle. Moni muukin on, mutta maalis-huhtikuun olisivat jo aika kaukana.

      Poista
  7. Mihinkähän oma Tainaronini on joutunut. En hyllystä löytänyt. Olisi kiva lukea uudelleen tämän innoittamana. Aikoinaan kovasti tykkäsin. Sitten ostin jonkun toisen Krohnin kirjan mutten päässyt sen maailmaan. Ihana että luet ja blogaat myös näistä vanhemmista kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailman Rauha, toivottavasti löydät oman kirjasi. Minä luulen, että tulen vielä palaamaan Tainaronin pariin.

      Ja kiitos, koetan lukea monipuolisesti. :)

      Poista
  8. Olen lukenut Tainaronin joskus kauan sitten ja häkeltynyt sen maailmasta ja kielestä. Se oli väkevä lukukokemus, sellainen pieni suuri kirja, jonka voisin lukea helposti uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, väkevä, oi kyllä! Ja pieni suuri kirja. Minäkin voisin lukea uudestaan, ja luenkin.

      Poista
  9. Krohn tuottaa huikeaa tekstiä!

    VastaaPoista
  10. Ihanasti kirjoitettu! Tainaron oli todella ihmeellinen, arvoituksellinen kirja. Välillä haastava lukea, mutta samalla kiehtova.
    Ja mielenkiintoinen pointti Joel Haahtelasta! Nyt kun aloin oikein miettiä, niin samoja teemoja on kyllä hänenkin kirjoissaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr, kiitos. Tainaron on nimenomaan ihmeellinen, pidin siitä paljon, vaikken saanut kiinni ihan kaikesta. Aion lukea kirjan uudelleenkin, ja enemmän Krohnia, ehdottomasti!

      Poista