maanantai 2. syyskuuta 2013

Niina With: Taisit narrata, Stella

Niina With: Taisit narrata, Stella
Kustantaja: Myllylahti 2013
Kansi: Satu Kontinen
Sivuja: 198
Mistä: Arvostelukappale
Kotimainen chick lit -romaani

- Jaa, kukas se naapuri on? isä uteli ja vinkkasi silmää.
- Yksi Markus, se lainasi mulle aamulla kahvia, kun niitä Guatemalan viestejä kilahteli niin usein, etten ehtinyt kioskille, Stella kuuli suustaan pääsevän. Ei voi olla totta, Markuksen seurassa ollessaan hän puhui täyttä palturia ja Markuksesta puhuessaan sama jatkui!


Stella Kaarnisto on hyvä työssään. Hänellä on myös mukava asunto, ihania ystäviä, harrastuksia sekä espoolaisjuuret: äidin ja isän omakotitalossa on hyvä piipahtaa. Yksi kuitenkin puuttuu, se oikea. Esimies Petri Puumala on asiallinen, mutta niin komea. Naapurissa asuva Markus taas ystävällinen, hyvää kaveriainesta. Kaiken lisäksi nettideittipalstan Figarokin vaikuttaa kiinnostavalta. Kaiken pyörityksessä Stella lipsauttaa valheen jos toisenkin. Minne saakka valheet kantavat?

Niina Within lastenlorukirja Sikin sokin riemastutti koko perhettäni. Kun sitten kuulin Within uusimmasta, chick lit -romaanista Taisit narrata, Stella, päätin oitis lukea sen. Ennen kaikkea halusin lukea sen siksi, että etsin hyvää kotimaista viihderomaania. Minulla ja chick litillä on kuitenkin ongelma: en erityisemmin pidä lajityypin kirjoista. Muutama helmi, kuten Bridget Jonesin päiväkirja ja Sophie Kinsellan Varsinainen talousihme, ovat ihastuttaneet, mutta pääosin olen aina kokenut pettymystä genren parissa. Erityisen pettynyt olen ollut pariin suomalaiseen kirjaan. Silti jaksan yrittää aina ajoittain ja toivoin, että nyt tärppäisi.

Petri oli hymytön mies ja juuri siksi niin puoleensa vetävä. Stella oli varma, että jossain komean ja kolkon ulkokuoren alla lymyili Mr Darcy, ja sen löytämiseksi oli syytä tehdä töitä AAA-luokituksen mukaisesti: Asiallisuus, ammattimaisuus, avuliaisuus. Yhtään virhettä ei Stellan käsien läpi pääsisi maailmalle pujahtamaan, siksi hän käytti jopa sisäisissä sähköposteissa automaattisen korjauksen toimintoa.

Heti ensisivulta saakka on selvää, että Taisit narrata, Stella on eräänlainen Brigdet Jones -pastissi (minkä huomaa myös alempana linkittämäni Taikakin). Within teksti onkin lajityypilleen uskollista Se on ajassa kiinni, kuten viittaukset Gangnam Styleen ja sosiaaliseen mediaan osoittavat. Kirjan päähenkilö Stella on nolojen tilanteiden nainen - omasta syystään. Kerronnassa on kaikkea, mitä perinteiseen ja kunnolliseen chick litiin kuuluu: huumoria, tunnetta, joitakin tuotemerkkejä (suomalaiseen makuun Marimekkoa, mutta totta kai Sinkkuelämää-sarjaa kunnioittaen myös Manolo Blahnikit) sekä pohjimmiltaan perinteinen sukupuoliroolitus. Nainen on toki aktiivinen toimija, mutta kuitenkin miestä alempi: mies on pomo, nainen assistentti, joka haluaa päästä siihen oikeaan syliin.

Ei siis mitään uutta chick lit -taivaan alla, mutta With kirjoittaa raikkaasti ja Stellan narraukset naurattavat useaan otteeseen. Ihan lajityypin klassikoihin, Helen Fieldingiin ja Maria Keyesiin, With ei yllä, mutta olen varsin tyytyväinen lukija, sillä edelliset lukemani kotimaiset chick lit -kirjat ovat saaneet minut potemaan miltei myötähäpeää tai ainakin ärsyyntymään. Within kirjan luin ihan mielelläni samalla, kun paistoin vohveleita perheelleni ja pakko myöntää, että olin lukiessani polttaa muutaman vohvelin. Kirja siis piti otteessaan, mutta:

Taisit narrata, Stella ei kuitenkaan ollut minun kirjani, koska (kotimainen) chick lit ei taida olla minun genreni. Se ei ole Within kirjan vika, en vain saa lajityypin romaaneista mitään irti. Taisit narrata, Stella on kuitenkin ehdottomasti paras viimeisen kahden vuoden aikana lukemani kotimainen viihderomaani. Omassa lajissaan Within kirja on mainio: se on kepeä, se naurattaa ja viihdyttää. Se tuo hyvän mielen eikä sen tarvitse mitään se kummempaa tarjotakaan.

----
Myös Kirsi, Mari aKuutar ja Taika ovat lukeneet Stellan narrauksista.

11 kommenttia:

  1. Kotimaisilla chikkereillä on kyllä ollut pitkään just sellainen perustavanlaatuinen nolousongelma. Joko ne on sijoitettu jonnekin kauas eksotiikantäyttämään ihmemaahan (oletettavasti, koska Suomessa ei voi olla romantiikkaa?) tai sitten ne ovat selvästi kypsempien naisten viihdekirjallisuuden nuorennusleikkauspyrkimyksiä, pahimmillaan opettavaisella otteella kirjoitettuja. Ei ole ehkä jotenkin uskottu, että chick lit oma kirjallisuudenlajinsa, jolla on omat konventionsa, ja jos niitä konventiota ei ole noudatettu, tai on noudatettu liian pilkuntarkasti, niin se ei vaan ole toiminut. Chikkeripyörä pitää keksiä joka kieli- ja kulttuurialueella uudestaan... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taika, se nolous on tosiaan ollut melkoista... Within kirjassa sitä ei onneksi ole ja Stellan kuvioiden kanssa ei tarvitse tuntea myötähäpeää. Se on paljon se. :)

      Poista
  2. Mulle täysin vieras genre, mutta tämä vaikuttaa jotenkin... Vetoavalta? Ehkä kokeilen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, aina kannattaa kokeilla. Sitten voi tietää, onko genre oma vaiko vieras.

      Poista
  3. Minä en taida edelleenkään innostua lukemaan elämäni ensimmäistä chick lit -romaania. Enkä nyt kyllä narraa yhtään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en narraa, kun sanon ettei tämä varmaan olisi sinun juttusi. :)

      Poista
  4. Taisit narrata ;) No ei vaines, hienoa, että meitä lukijoita ja kirjoittajia on niin erilaisia, tylsäksihän maailma muuten menisi! Mutta valtavan mielenkiintoista lukea erilaisia kommentteja Stellasta ja chick litistä ylipäänsä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niina W, ha haa, enpäs narraakaan. :) Chick lit ei hyvistä lukuyrityksistäni huolimatta ole minun lajini, mutta sinun kirjasi on lajityypin kotimaista kärkeä. Kiitos siis kirjasta!

      Poista
  5. Enpäs muista, milloin olisin chick littiä lukenut... silloin näitä taidettiin kutsua vielä ihan kotoisasti viihdekirjoiksi :)

    Viihteellä on ehdottomasti oma paikkansa kirjallisuudessa, kunhan se on hyvin tehtyä! Pitäisikin kokeilla taas, miltä kunnon viihde maistuis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, viihdekirjojahan ne olivat - ja viihdettä chick litkin on, tosin omalla kaavallaan (sinkkunainen työn ja miesten pyörityksessä).

      Minä haluaisin osata lukea viihdettä, mutta en täysin osaa. :)

      Poista