keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Eowyn Ivey: Lumilapsi

Eowyn Ivey: Lumilapsi
Kustantaja: Bazar 2013
Alkuteos: The Snow Child 2012
Suomennos: Marja Helanen
Kansi: Susanna Appel / Kannen kuva: Alessandro Gottardo
Mistä: Arvostelukappale
Sivuja: 415
Yhdysvaltalainen romaani

Mabel oli tiennyt, että olisi hiljaista. Sehän se tärkeää olikin. Ei pienokaisia kujertamassa tai parkumassa. Ei naapurin lapsia kiljumassa leikkiessään kujalla. Ei pienten jalkojen tepsutusta sukupolvien sileiksi kuluttamissa puurappusissa, ei lelujen pauketta keittiön lattialla. Kaikki nuo hänen epäonnistumisensa ja kaihonsa äänet jäisivät taakse, ja niiden paikalla olisi hiljaisuus.

Niin Mabel kuvitteli, kun he Jackin kanssa jättivät Yhdysvaltain itärannikon vauraat tienoot ja lähtivät rakentamaan omaa elämäänsä uudisraivaajina Alaskaan. Samalla he lähtivät pakoon: pakoon lapsettomuuttaan. Vuonna 1920 elämä Wolverine-joella ei ole täysin asettunut omiin uomiinsa: Jack raataa peltotöissä, Mabel puolestaan turhautuu erämaamökissä: kirjallisesti ja taiteellisesti lahjakkaan itärannikon kasvatin on vaikea hengittää alaskalaista ilmaa. Pariskunta ikääntyy tai ainakin keski-ikäistyy, ja Alaskan hiljaisuus muistuttaa koko ajan siitä, että heidän mökistään puuttuvat lasten äänet. Talvi tuo mukanaan ensilumen, josta Mabel ja Jack muovaavat tytön. Seuraavana aamuna lumityttö on poissa, mutta metsässä liikkuu oikea pieni tyttö, Faina nimeltään. Fainan ainoa seuralainen tuntuu olevan kettu. Mikä tai kuka tuo tyttö on ja mitä annettavaa hänellä sekä Mabelilla ja Jackilla voi olla toisilleen?

Alaskalaisen Eowyn Iveyn esikoisromaani Lumilapsi on ollut maailmalla pieni ilmiö. Kirja ylsi Pulizer-ehdokkaaksi ja kustantajan markkinointitekstien mukaan monet kriitikotkin ovat teosta kiitelleet. Itse olisin lukenut kirjan ilman mainoslauseitakin, sillä lumi, erämaa, aikuisten sadut ja parisuhde ovat kaikki sellaisia teemoja, joihin helposti kiinnyn.

Aivan kuin aika olisi hidastunut. Mabel ei voinut enää hengittää eikä tuntea oman sydämensä sykettä. Mitä hän näki, ei voinut olla totta, eikä näky kuitenkaan himmentynyt. Tuossa lapsen kädellä. Yksi ainut lumihiutale, loistava ja läpikuultava, Teräväreunainen ihme.
Piirtäisitkö tämän?
Lapsen silmät olivat suuret ja kuuran reunustamat.


Lumilapsessa on paljon sadunomaista: taianomaisesti leijailevat lumihiutaleet, ketun kanssa kulkeva tyttö ja vanha venäläinen kansansatu, jota Mabel lukee. Onko Lumilapsi sitten aikuisten satu vai jotain muuta? Lumilapsi on siitä mielenkiintoinen romaani, että sen voi lukea joko realistisena kertomuksena lapsen kaipuusta, parisuhteesta ja elämästä pohjoisen luonnon ehdoilla, tai jonkinlaista maagista realismia sisältävänä aikuisten satuna siitä, miten venäläinen kansantarina herää eloon - ainakin jollain tasolla, Fainahan näyttäytyy lukijalle hyvinkin konkreettisesti. Itselleni kirjan molemmat tasot sovittuivat yhteen saumattomasti. Olen lukijana enemmän realismiin päin kallellaan, ja tapa jolla Ivey romaaniaan kuljettaa on mielestäni varsin onnistunut.

Lumilapsen vahvuus on ehdottomasti sen tarina. Kerronta on verkkaista: töitä pellolla, metsässä ja mökissä, metsästystä, luonnon ja ihmisten kohtaamista monien erämaaromaanien tapaan, kyläläisten arkea, kasvamista ja vanhenemista. Luonnon kiertokulku, etenkin talvi ja lumentulo, säätelee kaikkea elämää aina arkisimmista askareista Fainan läsnäoloon. On toisaalta pimeää ja koleaa, toisaalta lumenvaloisaa ja paikoin hauskaakin. Hitaassa kerronnassa on yksi Iveyn romaanin vahvuuksista: hän kirjoittaa kaikesta niin vangitsevasti, että romaania on vaikea laskea käsistään. Myös romaanin henkilöhahmot ovat onnistuneita. Ensin pidin Mabelia epäuskottavana osin sadunomaisenkin romaanin kehyksessä: kuka professoriperheen tytär nyt jättäisi Philadelphian ja lähtisi miehen mukana Alaskaan? Tämä saa kuitenkin selityksensä. Jack tasapainottaa Mabelin ajatusmaailmaa, naapurit tuovat kirjaan eloa ja valoa. Faina on toki tarumainen hahmo, jokainen lukija saa tulkita hänet siten kuin haluaa.

Kokonaisuudessaan Lumilapsi on otteessaan pitävä ja hyvin kirjoitettu romaani. Myös sen suomennos on kauttaaltaan hyvää työtä, huomasin vain muutaman pienen lapsuksen, jollaisia löytyy kirjasta kuin kirjasta. Lumilapsen alku ja keskiosa ovat loppupuolta vahvempia, mutta viimeisimmät sanat onnistuvat kohottamaan kirjan uudelleen siten, että romaani porautuu lukijan sieluun, mutta on kaukana imelästä.

Jotain ainutlaatuista Lumilapsessa on: jotain, joka koskettaa, tulee liki ja kuljettaa niin luonnon kuin ihmismielenkin äärelle. Jos antaisin vielä kirjoille tähtiä, saisi Lumilapsi niitä vähintään neljä ja puoli. Vaikka romaanin kaari ei ole koko ajan yhtä uljas, on siinä sellaista taikaa, joka pitää otteessaan. Lumilapsi saattaa hyvinkin olla oman kirjavuoteni suurimpia yllättäjiä. Iveyn romaani lumosi pohjoisella tunnelmallaan ja teki koko kertomuksellaan sopen sydämeeni.

---

Lumilapsesta ovat kirjoittaneet myös Raija, Sonja, Laura, Zephyr ja Sara. Kirjailijan oma blogi, Letters from Alaska, on kiehtovaa luettavaa.

24 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa niin kauniilta, kiinnostavalta ja ainutlaatuiselta kirjalta! En ole vähään aikaan innostunut erityisemmin oikein mistään ulkomaisesta uutuuskirjasta (köh, Bridget Jones -spoilereita olen käynyt kurkkimassa netissä useaan otteeseen), mutta tämän haluaisin kyllä lukea ja omistaakin. Juuri nuo asiat, joista mainitset pitäväsi tässä kirjassa ja muutenkin, vetoavat minuunkin.

    Kiitos vinkistä - tutustun kirjailijan blogiinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kaunis ja ainutlaatuinen tämä mielestäni onkin! Minulla on ollut sama juttu tänä syksynä: yksikään käännöskirja ei ole noussut sellaiseksi "pakko lukea" -kirjaksi (tai odotan kyllä Knasun kolmosen aloittamista), ehkä siksikin tämä tuntui niin voimakkaalta. Kirjassa on jonkun verran lapsellisuutta, kuten tällaisissa romaaneissa aina, mutta joku kirjassa vetosi minuun ihan valtavasti.

      Se blogi on kiinnostava. Alkaa tehdä mieli Alaskaan!

      Poista
  2. Olipa mukava lukea tarkemmat mietteesi kirjasta, nyökyttelin vain mukana tekstiäsi lukiessani! Sen nostan kuitenkin esiin, että minustakin realismin sekä maagisen realismin tasot sulautuivat tarinassa kitkattomasti yhteen. Lukijanakin päädyin lopulta niiden välimaastoon, mikä oli hyvä asia.

    Tämä on varmasti vuoden suosikkejani. Nyt täytyy vain jäädä odottamaan Iveyn seuraavaa kirjaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, vaikka olenkin realismin ystävä, olen samaa mieltä, että realismi ja maaginen realismi sulautuvat yhteen. Kirjaa voi lukea monin tavoin, mikä osoittaa Iveyn taitavuuden.

      Tämä kirja jää kyllä mieleen. <3

      Poista
  3. Kiitos vinkistä! Vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  4. Hidas kerronta on yllättävän usein ansioksi. Seuraavaa kirjaa, jonka postaan, kiitän juuri siitä.

    Taisin sinulle jo kertoakin, että tämä luminen nainen jättää nyt Lumilapsen väliin. Olen muutaman kerran sortunut liian satumaisiin aikuisten kirjoihin ja huomannut, että en ole sitä tyyppiä.

    Hyvä kirjoitus sinulta, kirjailijalta kaunis aihe ja kirjan nimi jo pitäisi palkita, mutta jätän tämän kirjan ihanuuden nyt muiden lumoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minä olen suuri hitaan kerronnan ystävä. On hienoa, että tarinoilla on tilaa kasvaa.

      Muuten, tämä ei ole ollenkaan sellainen aikuisten satu, josta kirjoittelimme. Minäkään en lue tai pidä sellaisista. Minulle aikuisten satu on yleensä kirja, jossa on ripaus maagista realismia. ;) Luulen, että Lumilapsi olisi sinun mieleesi, muta kaikkeen ei ole koskaan aikaa enkä sen vuoksi edes suosittele kirjaa.

      <3

      Poista
  5. Tämä oli todella satumainen ja taianomainen kirja! Muistan sen tunnelman vieläkin, vaikka lukemisesta on yli vuosi aikaa. Kirjan alku- ja keskiosa olivat tosiaan vaikuttavia, minä vain en pitänyt lopusta niin paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr, tämän tunnelma jää takuulla mieleen. Ja tarinakin. Monista kirjoista muistaa parhaiten tunnelman ja itse kertomus unohtuu, mutta Lumilapsen uskon muistavani. Loppupuolella on minunkin mielestäni jonkinlainen notkahdus muuhun kirjaan nähden, mutta lopussa olisi voinut tapahtua yksi asia, jolle olen liian herkkä. Koska sitä ei tapahtunut sellaisena kuin pelkäsin, olen tyytyväinen.

      Poista
  6. Olipa niin mielenkiintoinen ja erilainen tuttavuus että varmasti tartun tähän jossain vaiheessa, kenties joululomalla. Sitä ennen taitaa olla tarpeeksi luettavaa opiskelujen puolesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hietzu: Tämä sopisi hyvin joulukirjaksi. Minä itse asiassa harmittelen hieman sitä, että luin kirjan nyt lämpimänä syysaikana enkä kuuran tai lumen aikaan. :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Mai Laakso, toivottavasti sinäkin pidät tästä. :)

      Poista
  8. Mielenkiintoista, laitan heti varaukseen kirjastoon. Kirjassa tuntuvat yhdistyvän monet teemat ja asiat, joista minäkin pidän. Nyt elämä on ollut sen verran hektistä, että olisi varmasti ihana rauhoittua tällaisen kirjan äärellä. Jos saisikin sen mukaansa johonkin erämaamökkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, toivottavasti pidät. Tämä on rauhoittava ja verkkainen kirja. Ja jotenkin jännä, koska periaatteessa aika tavallinen lukuromaani ja silti minä lumouduin.

      Poista
  9. Tulin kyläilemään. Ihana kirjasyksy sinulla...Minulla on makuuhuoneen pöydällä aina jonkinlainen kirjapino, lisäilen ja poistan luettavia vähän fiiliksen mukaan.
    Hyvää viikonloppua ja syyslomaviikkoa(?)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, kiva että tulit. Syksy on ihanaa aikaa ja jotenkin tosiaankin niin kirjallista. Tai ainakin minun tekee syksyisin mieli kotoilla ja lukea enemmän kuin muulloin.

      Hyvää syyslomaa teille! Meillä lomaa on vain torstai ja perjantai, joita odotan innolla.

      Poista
  10. luin Hesarista tästä arvostelun ja kiinnostuin kovasti. Kiitos syventävästä jutusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, Hesarissa ollut arvio oli mielestäni oikein hyvä. Tässä kirjassa on lumovoimaa.

      Poista
  11. Aika samalla tavalla olemme tämän kirjan kokeneet. Minäkin lumouduin Lumilapsesta, verkkainen kerronta ja kaunis luontokuvaus ihastuttivat kovasti. Ja se ripaus mystiikkaa tietenkin. Loppupuoli oli tosiaan hienoinen pettymys upeaan alku- ja keskiosaan nähden, mutta silti kirja on kokonaisuutena hyvä. <3

    (Arvaa mitä, minulle kävi tätä kirjaa lukiessa vahinko... Olin lukenut kirjaa alle sata sivua, ja siirtelin sitä käsissäni kun se vahingossa aukesi loppupuoleltaan ja silmiini osui eräs ratkaiseva lause: Faina on... Ja, no niin, kyllä se ihan hieman pilasi lukunautintoa, kun tiesin erään ison asian joka tulee tapahtumaan. Höh. :P )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, niinpä meillä oli (taaskin! <3 ) samanlaiset kirja-ajatukset. Ihastuin Lumilapseen, vaikka loppu ei vastannut ihan alkua. Silti sellainen pitkään muistettava ja omalaatuinen kirja.

      Ja voi tuota vahinkoa. Sellaisia sattuu joskus. :)

      Poista
  12. Minä luin tämän juuri ja pidin kovasti. Minä pidin kirjan kokonaisuudesta paljon, jopa lopusta. Kirjoitat tästä hyvin ja paljon löytyy samoja ajatuksia, joita minullakin kirjasta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, jotain taikaa tässä kirjassa on. En yleensä viehäty tavallisista lukuromaaneista näin, mutta Ivey onnistuu koskettamaan ja luomaan sellaisen realismin ja sadun välillä tasapainottelevan tunnelman. Ihana kirja!

      Poista