maanantai 2. joulukuuta 2013

Craig Thompson: Blankets


Craig Thompson: Blankets
Kustantaja: Top Shelf Productions 2003
Mistä: Kirjastosta
Yhdysvaltalainen sarjakuvaromaani


Elämä Wisconsinin maaseudulla on näennäisen turvallista: ydinperhe on kunniassaan, Jumalaa pelätään ja nuoruutta voi viettää kristillisellä leirillä. Jos kuitenkin kasvaa erilaisena kuin muut, taiteellisena ja herkkänä pitkätukkapoikana, käy ilmapiiri helposti ahtaaksi. Craig on koulutoveriensa keskuudessa yksinäinen poika, joka asuu vähävaraisessa perheessä yhdessä pikkuveljensä sekä kiihkouskovaisten vanhempiensa kanssa. Kristittyjen nuorten talvileirillä Craig rakastuu Raina-nimiseen tyttöön.

Craig Thompsonin omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani Blankets on kasvukertomus, rakkaustarina, uskonnollisen ahdasmielisyyden ja eräänlaisen etsikkoajan kuvaus sekä ennen kaikkea autofiktio nuoren miehen sielunmaisemista ja lumesta.

Olen usein sanonut, että luen liian vähän sarjakuvaromaaneja. Myös Thompsonin tuotantoon tutustuminen olisi varmastikin jäänyt, jollen olisi keksinyt kysellä blogini lukijoiden lumikirjasuosikkeja. Siksi kiitänkin Sallaa kirjavinkistä. Samalla suosittelen lukemaan Sallan bloggauksen kirjasta. Huomasin lukiessani Blanketsia pohtiessani osin samankaltaisia omakohtaisia nuoruuden muistoja kuin Sallakin: 1970-luvulla syntyneenä pystyin samastumaan Thompsonin lapsuus- ja nuoruuskuvaukseen, pikkupaikkakuntalaiseen elämään - ja jossain määrin myös uskonnon läsnäoloon. Kasvoin kuitenkin ja onneksi riviluterilaisessa perheessä enkä koskaan ahdistunut uskonnosta, mutta uskontoa ei kasvuympäristössäni juurikaan kyseenalaistettu. Myös lumiset talvet ovat tuttuja, kuten varmasti kaikille suomalaisille. Blanketsissa onkin paljon tarttumapintaa.

Tarttumapinta ei kuitenkaan synny vain tuttuudesta, vaan myös siitä, että Thompson luo omaelämäkerrallisesta hahmostaan ja tämän kokemusmaailmasta niin onnistuneen. Lapsuudenkodin ahdistava tunnelma, kouluaikainen ulkopuolisuus, 1990-luvun alun populaarimusiikki, rakastuminen ja tie kohti aikuisuutta kuvataan hienosti niin kuvien kuin sanojenkin osalta. Uskonnollisuus on läsnä kaikkialla, muttei ristiriidattomasti tai helposti. Blankets onkin paitsi sarjakuva, myös ja ennen kaikkea ehjä romaani, jonka kaari kantaa niin ajallisesti, symbolisella tasolla, temaattisesti kuin rakenteellisestikin. En tunne sarjakuvan tyylikeinoja kovin hyvin, mutta kuvittelen että Thompson hallitsee ne täydellisesti. Hän käyttää erikokoista fonttia mielialoja kuvatessaan, hän piirtää laajoja kaaria ja pieniä yksityiskohtia, luo erilaisia kuvakulmia, jotka kuljettavat tarinaa. Sanat ja kuvat sovittuvat saumattomasti yhteen ja ainakin minä luin liki kuusisataasivuisen kirjan miltei ahmien.


Myös joulukuiseen lumisten kirjojen teemaani Blankets sopii paremmin kuin hyvin. Kirjassa moni asia tapahtuu talviaikaan, lunta sataa lempeästi, sitä tulee viimaisissa puuskissa, se on kylmää, lempeää, inhottavaa ja kaunista. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, Thompson osaa kuvittaa sekä lumen että sen keskellä elävät ihmiset.

Summaan lukukokemukseni toteamalla, että Thompsonin kirjapaksukainen on onnistunut niin sarjakuvana kuin romaanina: se kuvaa hyvin nuorukaisen kasvamista perheestä ja ulkopuolelta tulevien paineiden alla, sen henkilöiden tunnetiloihin voi samastua ja sen luvut rakentuvat hyvin. Blankets on upeasti piirretty ja taitavasti kirjoitettu tarina, joka suosittelen niin sarjakuvien ystäville kuin niitä vierastaville: lukekaa, voitte yllättyä! Olen lumoutunut: Thompsonin luminen romaani puhuttelee ja koskettaa sekä tarinallaan että sydäntalvisella tunnelmallaan.

--
Sallan lisäksi kirjan ovat lukeneet myös Norkku ja Mari A.

P.S. Olen ollut kaikenlaisten kiireiden vuoksi hieman laiska vastaamaan saamiini kommentteihin, mutta palaan niihin ihan pian!

Kansikuvan taustalla oleva kirja Vapahtajan jäljillä on isovanhempieni hyllystä peritty. Sopii mielestäni ainakin osin teemaan.

12 kommenttia:

  1. Tää oli aivan huippu! Muistan vieläkin, miten pääsin Thompsonin saloihin... hieno kerta kaikkiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, tämä on tosiaankin huikean hyvä. Pitää varmaan lukea myös Habibi.

      Poista
  2. Olipa ihana lukea tämä. Mahtavaa että tykkäsit! Hieno teos.

    VastaaPoista
  3. Pidin Habibista valtavasti, tämäkin pitänee lukea kyllä kun vain jostain kohdalle osuu!

    VastaaPoista
  4. Tämä on loistava! Ja lämmöllä suosittelen myös Habibia <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, niin on! Ja kiitos, aionkin lukea Habibin.

      Poista
  5. Minulla on jostain syystä jonkinlainen sarjakuvakammo enkä ole juuri ikinä lukenut muita sarjakuvia kuin ehkä pikku tyttönä jotain Aku Ankkoja (joista en edes mainittavasti pitänyt, luin vain ajankuluksi) sekä heppalehdissä olleita sarjakuvia. Niin, ja tietysti sanomanlehdestä piti katsoa muutamat tietyt sarjakuvat. Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt, että olisi kyllä hienoa laajentaa lukuharrastusta myös sarjakuvien maailmaan, en edes tiedä, miksi niitä olen niin onnistuneesti vältellyt.

    Tämä sarjakuva ainakin kuulostaa tosi kiinnostavalta, ja jännältä vaikuttaa myös tuo, kuinka kuvailet sarjakuvissa käytettäviä tyylikeinoja. Enpä ole ennen tullut ajatelleeksi tuota, että sarjakuvat ovat tosiaan aivan oma maailmansa, jossa käytössä aivan omanlaisensa tyylikeinot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna J., tuollainen sarjakuvakammo on ollut minullakin. Luin kyllä lapsena Aku Ankkaa, Asterixeja ja Lucky Lukeja innoissani, mutta aikuisten sarjakuvia tai sarjakuvaromaaneja olen lukenut vähän. Olen tosin pitänyt lukemistani, joten täytyy koettaa aina toisinaan muistaa lukea näitä enemmänkin.

      Tämä on tosiaankin kiinnostava ja moniulotteinen. Suosittelen!

      Poista
  6. Tämä on ollut lukulistalla jo pitkään. Visuaalinen tyyli on todella houkutteleva. Autofiktivinen sarjakuva lajina kiinnostaa myös. Sen parista on löytynyt monta helmeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Essielina, tässä on tosiaan upea visuaalinen / graafinen tyyli. Ja tarinakin on hieno. Lue tämä!

      Poista