keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Kustantaja: WSOY 2014
Kansi: Martti Ruokonen; Kuva: SA-Kuva
Sivuja: 334
Kustantamosta
Kotimainen romaani

Marian mielestä elämä on rakennus, kuin iso talo, jossa on monta kamaria ja salia ja jokaisessa monta ovea. Jokainen valitsee omat ovensa ja kulkee läpi keittiöiden ja kuistien ja etsii välikössä uudet ovet, eikä yksikään niistä ole oikea tai väärä, sillä ne ovat vain ovia.

1800-1900-lukujen vaihteessa Maria on nuori pitäjänkätilö, jonka on saavutettava ympäristönsä luottamus. Hän saakin arvostusta, muttei koskaan pääse irti omasta ikävästään. Marian tytär, aviottomana syntynyt Lahja uskoo Jumalaan ja haluaa aviomiehen ja ehjän perheen. Lahjan mies Onni on sotasankari, joka elää kielletystä. Myöhemmin Lahjan miniä Kaarina luo omaa kotiaan Lahjan ja Onnin tyhjään taloon. Suvun vaiettu historia avautuu, mutta voiko sitä rakentaa niistä murusista, joita annetaan? Mitä se auttaa ymmärtämään? Ja voiko kaiken kipeän ja vaietun nähnyt talo muuttua kodiksi?

Tommi Kinnusen esikoisromaani Neljäntienristeys on kirja, joka samalla kertaa vakuutti minut ja vei kuitenkin hukkaan. Kinnusen romaani vakuutti minut, koska se on taidokkaasti kirjoitettu, otteessaan pitävä, rakenteeltaan komea ja henkilöhahmojensa puolesta samastuttava ja koskettava. Se vei minut hukkaan, koska minulla on vierähtänyt jo pari viikkoa enkä vieläkään osaa pukea kirjan vaikutelmia sanoiksi. Se on minulle harvinaista, koska yleensä keksin kirjoittamista helposti. Nyt tuntuu, että sain kirjalta paljon, mutta en osaa tarttua kiinni mihinkään erityiseen. Neljäntienristeyksestä on lisäksi blogeissa kerrottu jo niin paljon, että ennakko-odotukseni Kinnusen romaania kohtaan olivat suuret: Kirsin mielestä Neljäntienristeys on harvinaisen kypsä ja tasokas esikoisromaani. Leena antautui tarinan vietäväksi. Arjan maailmaa kirja ei ravistellut, mutta hän antaa romaanille kuitenkin arvosanaksi eximian. Minna tuumaa hauskasti ja osuvasti, että harvassa kirjassa lämmitetään vettä yhtä paljon kuin Kinnusen romaanissa. Kaiken lisäksi Helsingin Sanomissa Antti Majander ilmoittaa Neljäntienristeyksen olevan niin hyvä esikoisteos, että sen veroisia ilmestyy vain pari vuosikymmenessä.

Heti kirjan luettuani minun oli helppoa uskoa tämä ja odotukseni täyttyivätkin. Nyt parin viikon jälkeen olen hieman varovaisempi, mutta sen tiedän, että vaikuttava ja vakuuttava romaani Neljäntienristeys on - niin esikoisena kuin kaunokirjallisuutena ylipäätään. Se on konstailematon ja vaivattomasti kirjoitettu, tarkkanäköinen ja koskettava. Nautin siitä, miten hienosti Kinnunen osaa kertoa naisen elämästä, kuinka traagisesti hän rakentaa Onnin hahmon sekä siitä, miten tarkkaan hän kuvailee elämää eri vuosikymmenillä: miten 1930-luvulla pelätään tuperkkeliä, kuinka Kaarina vuonna 1966 saa kauan toivomansa jääkaapin ja kuinka oman pikkulapsuuteni vuosina käännellään jo lämpöpattereita ja pannaan leivälle gotleria, kurkkusiivut siirretään sivuun, totta kai.

Vaikka Neljäntienristeyksessä on vahvaa arkikuvausta, ei kirjassa kyse ole kuitenkaan jääkaapista tai makkarasta, vaan ihmisen ikävästä, häpeästä, kunnianhimosta, kätketystä ja kielletystä sekä välittämisestä silloinkin, kun siihen on vaikea uskoa. Ja siitä, miten hiljaisessakin talossa voi kuulua askeleita. Kinnunen kasvattaa komean ja realistisen, yllättävän perinteisenkin sukutarinan pienistä paloista, joissa on paljon arkea ja piilotettuja tunteita. Hän kirjoittaa ihmisistä, jotka voisivat kuulua kenen tahansa lukijan sukuun ja rakentaa kaiken fragmenteista - juuri sellaisista, joista elämä ylipäätään koostuu.

24 kommenttia:

  1. Odotan niin kovin, että joku kertoisi, miksi tämä kirja eletystä elämästämme on niin koskettava. Mikä ihme tässä saa tuntumaan siltä, että nyt on luettu huippukirja. Tämä kosketti minua yllättävän paljon ja olin ihan suojaton. Olen vieläkin, sillä povaan tälle F-edhokkuutta ja tänään vein tämän kirjan omalle TOP50+ -listalleni.

    Sinä huomaat eletyt elämät, hiljaisen talon askeleet, ikävän, häpeän, kätketyn ja kielletyn, mutta onhan näitä teemoja ollut usein. Sinänsä siis ei varsinaisesti mitään uutta, mutta onko Kinnusen tarjoilussa, tyylissä jotain, jota ei sanotuksi saa, sen vain tuntee.

    En muuten ole vieläkään lukenut Majanderin juttua tästä. Olen hänen kanssaan yleensä eri linjoilla, Jukka Petäjän kanssa samoilla, joten ehkä se sitten jäi vain lukematta;) Hyvä,että sain kirjoittaa tietämättä, mitä mieltä muut tästä ovat. En edes valinnut tätä kirjaa, kirja valitsi minut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tämä on koskettava ja hyvä varmaan siksi, että Kinnunen kirjoittaa niin luontevasti. Romaani on kikkailematon ja se tuntuu niin hyvältä ja virkistävältä juuri nyt, luulen. Minäkin uskon, että tämä on sekä F- että HS-ehdokkaana.

      Kinnusen kirjassa on sekin jännää, ettei siinä ole mitään uutta ja silti se koskettaa ja vaikuttaa. Ihmeellinen, hieno kirja. Minäkään en tätä ns. valinnut, mutta heti Majanderin jutun luettuani tiesin, että luen tämän.

      Poista
  2. Luin arviosi Katja suurella mielenkiinnolla, koska lyhyen bloggariurani aikana olen alkanut kovasti pitämään sinun tavastasi kirjoittaa. Tästä kun on puhuttu niin paljon (mainostettu jopa TV:ssä!!!), että oma suhtautumiseni koko teokseen on alkanut muuttua aika ristiriitaiseksi.

    KIrjoituksesi vakuutti minut siitä, että jätän tämän lukemisen vähän tuonnemmaksi. Ehdottomasti kyllä luen jossain vaiheessa, mutta vasta sitten kun häly tämän ympärillä on hieman laskeutunut. Nyt on sellainen tunne, että tästä olisi pakko pitää ja siksi vähäinen epäröintisi tuntuu helpottavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, ihana kuulla! Tulin tosi iloiseksi. Koetan aina kirjoittaa kirjoista niin siitä, mikä ihastutti kuin siitä, mikä ei täysin vakuuttanut. Olen huomannut, että niissä parhaimmissakin on kumpaakin. :)

      Neljäntienristeys on ollut esille nyt niin paljon, että on varmasti hyvä antaa tälle aikaa.

      Poista
  3. Hyvin mielenkiintoinen kirjoitus. Kiinnostuin Neljäntienristeyksestä nyt niin paljon, että todellakin aion lukea sen lähiaikoina. Kiitos tästä blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, kiitos. :) Neljäntienristeys on jännä romaani, koska se on periaatteessa niin tavallinen kotimainen romaani ja sitten siinä on kuitenkin jotain vaikeasti määriteltävää erityisyyttä. Suosittelen!

      Poista
  4. Olen lukenut tästä niin paljon ylistyksiä, että luen tämän joskus, mutta annan pölyjen laantua ensin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, tämän päällä onkin nyt paljon lukijapölyä! Aikanaan sitten. :)

      Poista
  5. Kiitos esittelystä Katja. Tämä kirja on ollut hankintalistalla ja ilokseni huomasin, että se on Suomalaisen kirjakaupan tarjouksena joten saan sen luettavakseni.
    Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, mukavaa kuulla, että tämä kiinnostaa. Ja että kirjaa taas saa. Käsittääkseni ensimmäinen painos pääsi loppumaan. Toivottavasti pidät kirjasta, siinä on paljon puhuttelevaa.

      Poista
  6. Tämä alkoi nyt houkuttaa todella paljon juuri kikkailemattomuutensa ansiosta. Niin paljon tulee luetuksi kirjoja, joissa on tyylikokeiluja ym. uutta, mikä myös kiinnostaa, mutta sitten alkaakin kaivata raikasta peruskerrontaa.
    Kiitos esittelystä! Pääsin hyvälle sijalle kirjaston varausjonossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, olen aika varma, että tämä on sinun(kin) kirjasi. Koskaan ei voi toki tietää, joten jään innolla odottamaan, mitä tästä tuumaat.

      Poista
  7. Minä olen vähän vastarannankiiski pop-jutuissa mutta tämän kirjan olen nyt kirjastosta varannut ja odotusaika on huojentavan pitkä. Hyvä kirjoitus Katja, rehellinen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, vastarannankiiskeys on vähän sellainen uusi musta kirjabloggaajien joukossa. ;) Olen sitä itsekin joskus. Luin tämän jo joitakin viikkoja sitten, mutta kirjoitin vasta nyt ja luulen, että jos nyt saisin kirjan käsiini, antaisin minäkin sille hieman aikaa.

      Poista
  8. MInäkin vastarannankiiskeilen ja odotan vielä jonkin aikaa, ennen kuin tämän kirjan luen. Tosin siihen nyt vaikuttaa sekin, että varausjonot ovat meilläkin pitkät enkä voisi edes kirjaa heti saada, vaikka haluaisin. (En nimittäin raaski ostaa ihan uusia kirjoja.)

    Vaikuttaa erittäin hyvältä kirjalta ja kun moni luottolukija, sinun ohellasi, on kirjasta tykännyt, niin luotan siihen, että tämä kolahtaa mullekin. Erityisesti tuo konstailemattomuus sai entisestään innostumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkakummun Anna, sinäkin kiiskeilijä! <3 Mutta tosiaan, vastanrannankiiskeyttä on liikkeellä paljon. Itselleni sellainen tuli nyt mm. Varistyttöä kohtaan. Tosin alkuinnostuksen jälkeen kirja ei kiinnosta muutenkaan. Minun onneni on se, että olen hajamielinen arvioiden lukija ja en kauheasti välitä lukijapölystä. ;)

      Poista
  9. Olen kyllä tälle myyty. Olen niin onnellinen, että kirja tuli suoraan minulle ja sain tämän lukea, sillä minulle aika epätyypillisesti, vuodatin moneen kertaan kyyneliä tätä lukiessani! Minusta Kinnunen koskettaa meitä jokaista siksi, että hän luotaa suoraan meidän jokaisen sieluun ja ihmisyyteen. Hän saa kirjassaan avattua sen, mitä on olla ihminen kaikkine puolineen. Olemme hankalia ja rakastettavia, meillä on suuria salaisuuksia, mutta olemme silti avoimia ja haavoittuvia. Olen myyty, joko sen sanoin? ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, sinäkin! En ihmettele, sinulla on hyvä maku. Minäkään en yleensä kyynelehdi kirjaa lukiessani, tämä kyllä kosketti. Juuri tuo koskettavuus onkin tässä parasta. Ja rakenne, ihmiset... Hieno romaani!

      Poista
  10. Minä luen tätä parhaillani. Olen kyllä ihan myyty! Ja ilman kirjablogeja tämä hieno romaani olisi kyllä mennyt minulta ihan ohi. Palaan tarkemmin kunhan olen nautiskellut kirjan loppuun :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, en ihmettele, että sinäkin olet myyty. Minä bongasin kirjan Hesarin arviosta ja sitten alkoi tulla blogijuttujakin. Jään odottamaan, mitä sinä tästä kirjoitat. :)

      Poista
  11. Minä jo olin kirjakaupassa tätä hipelöimässä, mutta päätin sittenkin odottaa. Kirja on nyt niin framilla blogeissa ja muuallakin, että pieni hengähystuokio on minun lukutyylilleni paikallaan..

    Arviosi on niin hyvä, että odotan tältä kirjalta todella paljon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, on aina hyvä, että lukija tuntee itsensä. :) Pieni irtiotto suositusta kirjasta tekee usein hyvää - ja tätä kannattaa odottaa.

      Poista
  12. Ymmärrän hyvin tuon, että kirjasta on vaikea pukea ajatuksia sanoiksi, koska itsekin tavasin pitkään tekstiä tästä. Kirja on jotenkin niin tuttu, ja silti siinä on jotain niin uutta. Mutta mitä? Jaa'a. Jotain!

    Hieno ja vahva esikoisteos. Ei ehkä mullista kirjallista maailmaa, mutta näin hyvää kirjaa lukee silti mielellään ja suosittelee muille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, tämä on kyllä jotenkin jännä kirja. Periaatteessa ei mitään uutta ja sitten kuitenkin niin raikas, hyvä, mukaansa tempaava. Olen samaa mieltä, ettei kirja mullista maailmaa, mutta on silti huikean hyvä.

      Poista