sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Alan Bennett: Epätavallinen lukija

Alan Bennett: Epätavallinen lukija
Kustantaja: Basam Books 2008
Alkuteos: The Uncommon Reader 2007
Suomentanut: Heikki Salojärvi
Kansi: Ina Kallis
Sivuja: 115

Tietenkään Forster ei voinut sanoa sitä hänelle suoraan, sen hän toki ymmärsi, mutta mitä pidemmälle hän luki sitä enemmän häntä harmitti että ihmiset pelkäsivät häntä, ja hän toivoi että erityisesti kirjailijoilla olisi rohkeutta sanoa ääneen se mitä he myöhemmin panivat paperille. Hän alkoi myös huomata kuinka yksi kirja johti toiseen, uusia ovia avautui kääntyi minne tahansa, eivätkä päivän tunnit enää tahtoneet riittää lukemiseen.

Kaikki alkaa Windsorista - ja koirista. Kuningatar Elisabeth kulkee Buckinghamin palatsin puistossa koiriensa (niiden walesincorgien, vaikkei rotua kirjassa muistaakseni mainitakaan) kanssa. Koirat haukkuvat jotain erityisen paljon. Haukuttava kohde avaa kuningattarelle ihan uuden elämän: kyseessä on Westminsterin kirjastoauto, jonka sisään kuningatar astuu ja päättää lainata kirjan. Kirjoja saisi lainata kaikkiaan kuusi, mutta kuningatar päätyy Ivy Compton-Burnettin teokseen, mistä alkaa hänen tiensä lukijana. Kuningatar on toki aiemminkin lukenut kirjoja, mutta lukeminen ei ole koskaan kiinnostanut häntä, vaan hän on asemansa vuoksi osoittanut kiinnostusta lukemiseen. Kirjat ja lukeminen vievät Elisabethin mennessään. Hän haluaa keskustella kirjallisuudesta, alkaa hoitaa työnsä huolimattomasti. Jotain on tehtävä, tuumii juonitteluun tottunut hoviväki.

Mitäpä sitä mielipidettään piilottelemaan. Erään kesäni tiiliskiven hengähdystaukona - tiiliskivi saa jatkua ensi viikolla - luin yhden koko blogiurani hauskimmista kirjoista. Luin kirjan, joka on fiksu ja raikkaalla tavalla hersyävä. Kyse on Alan Bennettin pienoisromaanista Epätavallinen lukija.

Epätavallinen lukija tarjosi minulle täydellisen välipalakirjan. Bennettin pieni romaani on ylistyslaulu lukemiselle ja kirjallisuudelle ja lisäksi se on niin huokailuttavan brittiläinen, että kaltaiseni (osa-aika-)anglofiili voi kieriskellä onnesta. Menen ensin brittiläisyyteen: tapakulttuuri, ajelua Mallilla, teetarjoilua vesikrassi-, kananmuna- ja kinkkuleipineen - ja tietenkin hovielämää aina Elisabethin isovanhempien muistamisesta lapsenlapsiin ja brittiläisen luokkayhteiskunnan kysymyksiin. Sitten kirjallisuuteen: luokkayhteiskunnan kysymykset ovat mielenkiintoisia niin lukemisen säätelijöinä kuin hovin kannalta. Kuinka paljon ihmisen sopii lukea? Kuinka paljon korkeassa asemassa olevan? Voiko lukemisesta seurata jotain pahaa? Vai pelkkää hyvää? Mitä kaikkea uppoutuminen ihmeellisiin maailmoihin aina Nancy Mitfordista E.M. Forsteriin ja vanhaan kaukoihastukseen Ted Hughesiin lukijalleen oikeastaan tuo? Bennett pohtii sitä, miten lukeminen voi olla ihanaa ja välttämätöntä, mutta myös vaarallista.

Bennettin romaani on samalla kertaa hauska, yhteiskunnallinen ja sivistävä. Se kertoo siitä, millaista kokonaisvaltainen lukeminen voi olla. Se on hyvin kirjoitettu ja kerronnalliselta kaareltaan ehjä pieni romaani. Se on nopealukuinen ja kepeä, muttei tyhjänpäiväinen. Oikeastaan Epätavallinen lukija on niin täydellinen pieni romaani, että sen voisi tiivistää kahteen seikkaan:

1. Elisabeth kirjoittaa muistiin viisauksia, kuten ihminen ei pane elämäänsä kirjoihin. Hän löytää sen niistä.
2. Se sisältää ovelan ja täydellisen lopetuksen, joka jättää lukijansa huulille kestohymyn ainakin pariksi päiväksi.

Tämä välipalakirja saattaa muuttua jos ei pääruuaksi, niin ainakin alkupaloiksi.

--
Bennettin kirja on esiintynyt blogeissa niin taajaan, etten linkitä muita kuin ihanan Hannan, jolta sain kirjan lainaan. Kiitos! Niin nappiin mennyt kirja, ja sellainen joka täytyy etsiä ihan omistettavaksi.

20 kommenttia:

  1. Kuulostaa mainiolta ja kaikessa brittiydessään varmasti täydellisesti sinun kirjasi. Voisinpa tämän itsekin lukaista "sitten joskus"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, suosittelen tätä jo aiemmin kuin sitten joskus. :) Tämä on mainio ja viisas satiiri lukemisesta, raikas ja hurmaava, muttei imelä.

      Poista
  2. Löysin tämän helmen viime vuoden kirjamessuilta ja ihastuin. Kerrassaan valloittava kirja, joka kaikessa ihanuudessaan sisältää myös purevaa kritiikkiä ja pohdintaa. Toivon kovasti, että Basam suomentaisi myös muuta Bennettin tuotantoa, koska Epätavallinen lukija taitaa tällä hetkellä olla tuotteliaan kirjailijan ainut suomennettu teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bookarino, minä aion löytää tämän omaan hyllyyni. Pidin hurjasti ja luulen, että tämän voisi lukea toistekin. Täytyy alkaa lukea Bennettiä englanniksi. :)

      Poista
  3. Kiitti vinkistä! Jotenkin tämä on jäänyt multa täysin huomioimatta, vaikka on ollut paljon esillä (ehkä just siksi?) ja mahtava kuva =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, minulla se että kirja oli joskus niin paljon esillä sai lykkäämään lukemista. Onneksi luin. Suosittelen!

      Poista
  4. Minäkin ostin tämän (muistaakseni eurolla) toissa vuoden kirjamessuilta ja pidin kovasti. Kerrankin välipalakirja, joka ei ole tyhjänpäiväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, olipa tätä myyty edullisesti! Täytyy alkaa kierrellä antikvariaatteja, jos vaikka löytyisi ihan omaksi.

      Poista
  5. Tämä oli kyllä mahtava :) Onneksi ostin tämän aikoinaan omaan hyllyyni, voin palata lukijakuningattaren maailmaan aina halutessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, niin oli! Lukijakuningattaren maailma on mielenkiintoinen.

      Poista
  6. Toi kuvassa oleva Elisabet on aika ihana. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Velma, eikö olekin! Se vilkuttaakin - ja ympäristöystävällisesti, koska sen laukussa on aurinkopaneeli. :)

      Poista
  7. Ihana Katja, tämä on varmaan maukas välipala, joka virkistää sopivasti, varustaa tiiliskiveä varten ja saa hymyilemään vielä seuraavana päivänäkin. Minulle tuli tällainen olo aikanaan pienestä välipalasta Kirjaston henget. Ihana kuningatar ja hänen corginsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ihana ja maukas tämä onkin! Ja fiksu, ylitys kirjoille, mutta samalla satiiri. Ja mullahan on heikkona kohtana melkein kaikki brittiläinen, joten sikälikin tämä oli minulle täysosuma. :)

      Poista
  8. Minäkin olen lukenut tämän joitakin vuosia sitten, ja kirja oli tosiaan aika mainio. Nyt vain vaivaa, kun en yhtään muista, millainen se ovela lopetus olisi ollut.

    Sinulle on blogissani muumi-haaste. Nappaa itsellesi, jos haluat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, nyt sinun pitää lukea tämä uudestaan! Kirjanhan lukee nopeasti ja loppukin palaa sitten mieleen. :)

      Kiitos haasteesta, nappaan sen kyllä.

      Poista
  9. Olen lukenut kirjan enkä ymmärtänyt, mikä siinä oli niin hienoa. Onnistuin näköjään kokonaan sivuuttamaan nostamasi kysymykset siitä, voiko lukeminen on vaarallista, kohtuutonta tai vaikkapa moraalitonta. Eikö romaanien lukemista ole aikaisempina vuosisatoina pidetty nimenomaan moraalia rappeuttavana toimintana? Ties mitä "vääriä" ajatuksia lukija saattaa kirjoista omaksua... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, erilaiset lukijat kokevat samatkin kirjat eri tavoin. :) Mielestäni tässä nuo kysymykset lukemisen vaarallisuudesta ja moraalittomuudestakin olivat ihan ytimessä, sillä Elisabethän oli unohtaa velvollisuutensa kirjojen keskellä.

      Poista
  10. Kylläpä kuulostaakin ihanalta! Täytyykin katsella tätä seuraavalla kirjastoreissulla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, katsele! Tämä pieni kirja on mahtava.

      Poista