tiistai 3. helmikuuta 2015

John Williams: Stoner

John Williams: Stoner
Kustantaja: Bazar 2015
Alkuteos: Stoner 1965
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivuja: 306 (sis. John McGahernin kirjoittaman johdannon; ennakkokappale)
Yhdysvaltalainen romaani

Kun hän hioi vanhoja lautoja kirjahyllyä varten ja näki pinnan karheuden katoavan, harmaan roson hilseilevän pois ja paljaan puun ja lopulta syiden tulevan näkyviin, kun hän korjasi huonekalujaan ja järjesteli niitä huoneessa, hän hahmotteli hiljakseen itseään, laittoi itseään jonkinlaiseen järjestykseen, teki itseään mahdolliseksi.

William Stoner aloittaa opinnot Missourin yliopistossa vuonna 1910. Vanhempiensa sallimuksen ja toiveiden mukaisesti hän opiskelee ensin maatalousalaa, mutta löytää akateemisen kotinsa kirjallisuudesta. Yliopistosta tulee hänen paikkansa, vaikkei hän koskaan yllä apulaisprofessuuria korkeampaan virkaan. Stonerin elämä on hiljaista ja yksinäistäkin, vaikkei hän elä yksin. Vuodet vierivät, ihmiset tulevat, menevät ja pysyvät -- elämä koostuu tuokioista ja kaikesta siitä, mistä voi piitata tai olla piittaamatta.

Fiktiivinen elämäkerta. Se tulee ensimmäiseksi mieleeni John Williamsin romaanista Stoner, jonka ensijulkaisusta on tänä vuonna kulunut 50 vuotta. Laajempaa huomiota romaani sai vasta viime vuosikymmenellä. Romaanin ennakkokappaleen kansissa siteerataan muun muassa Ian McEwania, Julian Barnesia ja New York Timesia: "se on täydellinen romaani".  Ja sellaistahan lukija alkaa väistämättäkin odottaa.

Sellaisen hän myös kuta kuinkin saa, ainakin minä sain. On mielenkiintoista, miten näin lakonisesti ja vähäeleisesti kerrottu romaani voi näin säväyttää ja tehdä sopen sydämeen. Williams ei nimittäin heittäydy tunteikkaaksi ja kuvailevaksi, vaan kertoo asiat sellaisina kuin ne tässä fiktiossa ovat. Pidän siitä. Pidän myös siitä, ettei Stonerissa ole vauhtia, se on hidastempoinen kertomus miehestä, joka elää tavallista akateemista elämää, ei tee mitään suorastaan villiä, mutta osaa silti yllättää (itsensäkin). Stonerissa dramatiikka syntyy mikrotasolla, siitä mitä joku sanoo tai jättää sanomatta. 

Williams rakentaa Stonerin taidolla, hän luo elämän yhdelle romaanihenkilölle ja samalla koukuttaa lukijan kiinni tarinaan. Miten paljon voikaan kertoa niin vähäeleisesti! Miten pienestä ihmisen onni voikaan olla kiinni, miten vähästä voi syntyä se melankolia, jossa elää. Onni on ohikiitävää, se syntyy tuokioista. Joskus on hetkiä, jotka riittävät eikä tarvita mitään enempää. Sitten maailma hiipii kohti ja elämässä tuntuu surua, josta ei voi puhua. Stoner ei kuitenkaan ole pessimisti, jos ei optimistikaan: hän ottaa vastaan sen, minkä elämä antaa tai vie pois. Silti Stoner ei ole vailla haluja, vihaa, rakkautta tai omaa tahtoa, vaan ne -- sekä yliopistolaisuus -- kumpikin määrittävät hänen(kin) tapaansa olla.

Olen vaikuttunut, suorastaan lumoutunut. Periaatteessa Stoner on lähestulkoon raporttimainen romaani erään miehen elämästä. Ja se on kuitenkin kaikkea muuta. Se on melankolinen, muttei onneton. Se on hyvin akateeminen ja suorastaan ihmeellisen koukuttava. Se on komea romaani, joka on suomennoksensa ansainnut. Romaanin loppu pakahduttaa -- stonermaisella, vähäeleisellä ja kuitenkin niin kirkkaalla tavalla.

--
Lukekaa myös Maijan, Leenan, Lauran ja Ullan mietteet.

26 kommenttia:

  1. Wau. Jotenkin tämä alkoi kiinnostaa heti, kun kirjan katalogista bongasin. Ja nyt kiinnostaa vielä enemmän. Ehdottomasti täytyy luettavaksi hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, hanki ihmeessä, jotain kiehtovaa ja vangitsevaa tässä on.

      Poista
  2. Minä odotan tätä kirjaa NIIN innolla! <3 On nimittäin semmoinen tunne, että tähän ei voi olla rakastumatta ja se tunne vain syveni kun luin juttusi!

    Ihanaa iltaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, toivottavasti tunteesi on oikea. Minulla oli samanlainen ja niin kävi. Olen kovasti miettinyt, mikä tässä niin viehättää, ehkä juuri se, miten vähäeleisesti syntyy vahva tarina.

      Kiitos, samoin sinne. <3

      Poista
  3. Oih, odottelen tätä kirjaa kirjastosta... En millään malttanut olla kirjoitustasi silmäilemättä, vaikka kovasti koetan pitää itseni tietämättömänä... Uskoisin, että luvassa on ihana elämys <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämähän ilmestyy nyt helmikuun lopulla, toivottavasti kirjastossa ei ole pitkiä varausjonoj. Tämä on hieno. <3

      Poista
  4. Katja, täysin samaa mieltä <3 " Miten paljon voikaan kertoa niin vähäeleisesti! Miten pienestä ihmisen onni voikaan olla kiinni, miten vähästä voi syntyä se melankolia, jossa elää. Onni on ohikiitävää, se syntyy tuokioista. Joskus on hetkiä, jotka riittävät eikä tarvita mitään enempää. " Tuo vähäeleisyys on suorastaan kirjan tyyli! Ja Stonerin pienet onnenhetket, nekin olivat kuitenkin elettyä hyvää elämää.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, olit kyllä niin oikeassa, kun sanoit että tulen rakastamaan tätä kirjaa. Olen samaa mieltä, että Stoner eli hyvän elämän. Epätäydellisen ja surumielisenkin, mutta hyvän.

      <3

      Poista
  5. Stoner on kyllä arvoituksellisen hyvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, niin on. Miten onkin, ettei tässä ole mitään erikoista ja kuitenkin on kaikki?!

      Poista
  6. No nyt! Rupesi ihan ihoa kihelmöimään innostuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjatoukka, sanoako jee vai apua! On melkein pelottavaa suositella kirjaa näin voimakkaasti, mutta miksikäs ei. Toivottavasti pidät!

      Poista
  7. Tästä on nyt niin haltioituneita arvioita tullut, että menee ehdottomasti lukulistalle. Olisinkin jo ostanut tämän mutta eipäs olekaan vielä ilmestynyt :) Jotenkin on sellainen tunne, että tämän kirjan haluan ihan omaan hyllyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, tämä ilmestyy helmikuun lopussa. Minun mielestäni tämä on ihana kirja omistaa. Kannattaa lukea!

      Poista
  8. En nyt uskalla lukea, kun toiveissa on lukea tämä lähiaikoina. Palaillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, olisit vaan lukenut. Ja toivottavasti pidät kirjasta!

      Poista
    2. Ha-haa. Luin nyt sitten kuitenkin ja hyvä että luin. Kiinnostuin tästä teoksesta jotain vuosi sitten, kun tästä oli juttua ympäriinsä. En kuitenkaan saanut aikaan, että olisin lukenut. Nyt käännöksen myötä tämä on taas ollut paljon tapetilla.

      Kirjoituksestasi välittyy tämän teoksen tunnelmat hienosti. Minusta kerrassaan vaikuttaa siltä, että tämä on ns. sinun kirjasi. Nyt mietinkin, että siirrän tämän lukemista tuonnempas. On tässä viime aikoina tullut luettua useampia ns. hidastempoisia kirjoja (ja yhden niistä kanssa olen ihan jumissa), joten parempi ottaa tähän väliin myös vähän nopeampaa happea.

      Poista
    3. Hah! Muuten, vaikka tämä on hidas, niin tämä vetää tosi hyvin. Ei siis ole hyrymäisen tai haahtelamaisen tunnelmallinen ja siinä mielessä hidas. :)

      Poista
    4. Haahtelan kanssa viihdyn, mutta treffit Hyryn kanssa jätän väliin ainakin toistaiseksi. Ehkä sitten kun olen kasvanut isoksi (seuraavassa elämässä ?) alan ymmärtää myös Hyryn viehätyksen. :)

      Poista
  9. Olenkin ihmetellyt, mikä on tämä Stoner jota "kaikki kehuvat". Eivät ilmeisesti suotta, kuulostaa aika ihanalta kirjalta. Taidan laittaa teoksen kirjaston varauslistalle, hitaus ja vähäeleisyys houkuttelee. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, tällainen yksimielisyys on melkeinpä pelottavaa. Mutta kannattaa lukea. Minä viihdyin tässä lakonisessa, harmaassa ja silti kauniissa maailmassa.

      Poista
  10. Saa nähdä, mitä tulee, kun näin monta ylistävää blogia tästä kirjasta. Sinäkin, Katja...Olen kirjastojonossa sijalla kahdeksan ja odotan tekstaria Varaamanne kirja on saapunut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, minäkin! Hurja määrä ylistäviä blogijuttuja luo kyllä lukuodotuksia. Minä pidin tästä paljon. Toivottavasti saat kirjan pian luettavaksesi.

      Poista
  11. Sain viimein tämän huhtikuun ekana ja olen vaikuttunut paitsi kirjasta niin myöskin blogistasi, niin hyvin se kuvaa itse kirjaa! En pitänyt kirjaa masentavana, sehän oli elämää täynnä. Junnu Vainio lauloi: Suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elämä on, kaikille erilaista. Lopusta olen ihan samaa mieltä kanssasi, harvoin olen lukenut noin herkällä tavalla kirjoitettua lähestyvää kuolemaa.

    VastaaPoista