tiistai 10. marraskuuta 2015

Anne Lise Marstrand-Jørgensen: Jos ei tiedä


Anne Lise Marstrand-Jørgensen: Jos ei tiedä
WSOY 2015
Hvad man ikke ved 2012
Suomentanut Kari Koski
Päällys Martti Ruokonen
Kustantamosta
Tanskalainen romaani


Alice tiesi varsin hyvin, että naiselta vaadittiin kaikenlaista, jotta hänen miehensä pysyisi uskollisena. Naisten oli pakko nähdä vaivaa, miehillä oli miesten tarpeet, se oli luonnonlaki, jota mitkään avioliittolupaukset, Kinseyn raportit tai allekirjoitetut kauppakirjat eivät pystyneet muuttamaan. Sekä koulussa että kotona heille oli tolkutettu että poikien kanssa täytyi pitää varansa, se ei ollut poikien omaa syytä, vaan murrosiästä saakka heitä ohjailijat kaikenlaiset himot.

Ja niin Lasisiiventiellä puhutaan suuria sanoja, annetaan lupauksia: Eric ei omien sanojensa mukaan halunnut rakastaa muita kuin Alicea, mutta hänen ruumiinsa haluaa enemmän, hän haluaa murtautua ulos tabujen yhteisöstä. Ennen pitkää Alice suostuu ja pariskunta osallistuu parinvaihtojuhliin. Ei vain kerran, vaan useamman. Ja sitten porvarillisesta parisuhteesta haaveillut Alice ei enää kestä: on vain aavekipu. On mykät, vaativat katseet, kun perheen lapset Flora, Marie-Louise ja Martin kasvavat oman perheen ja muuttuvan yhteiskunnan myllerryksissä.

Romaanissaan Jos ei tiedä Anne Lise Marstrand-Jørgensenin pureutuu 1960-70-lukujen, seksuaalisen vallankumouksen aikakauden, perhetragediaan hyvinvointivaltiossa.

Marstrand-Jørgensen on eittämättä tehnyt suurtyön taustoittaakseen romaaniaan: naisten asema (Pohjois-)Euroopassa, seksuaalinen vallankumous, lasten olot, kirjalliset ja kulttuuriset viitteet Rouva Bovarysta Jefferson Airplaneen on kaikki tarkkaan kuvattu ja perusteltu. Ajankuva kuvitteellisessa maassa (sillä Tanska maa ei ole, vaikka romaanin takakansitekstissä niin sanotaankin: pääkaupungiksi Marstrand-Jørgensen nimeää Farringin) on kohdallaan, samoin kotirouvakulttuurin valottaman esikaupungin ja radikaalin Christianiaa muistuttavan Paratiisin puitteet asunnoista lasten kampauksiin ja käytösnormeihin. Teksti keskittyy eri kertojien näkökulmiin sujuvasti. Suomentaja Kari Koski on tehnyt erinomaista työtä Marstrand-Jørgensenin romaanin parissa.

Sujuvuudesta huolimatta Jos ei tiedä on raskaslukuinen romaani. Se ei johdu vain romaanin tiiliskivimäisestä koosta tai kirjan aihepiirin synnyttämästä painosta, vaan kaiken runsaudesta ja - romaanin kontekstin puitteissa niin osuvasti - tietynlaisesta tahmeudesta. Kirjan lukuisat seksikohtaukset ja hävyn kuvailut alkoivat puuduttaa. Toisaalta tässä toisto ja runsaus tyylikeinoina toimivat ehkä siten kuin kirjailija on saattanut tarkoittaa: ei nimittäin ihme, että lukija väsyy naintikohtauksiin, koska etenkin Alice-paran ahdistus välittyy selvästi. Mutta jotain vaille jää myös Eric.

Myös henkilöhahmoja on paljon, mutta keskeishenkilönsä Alicen, Ericin ja Floran Marstrand-Jørgensen kuvaa juuri oikealla tavalla. Alice on etäinen, kuten hänen kuuluukin. Ericin itsekkyys raivostuttaa, mutta sitten toisaalta Ericin kamppailua moneenkin eri suuntaan seuraa mielenkiinnolla. Teini-ikäinen Flora hakee itseään juuri sillä herkkyydellä ja vimmalla kuin hänen kokemuksensa omaavan lapsen uskoisi tekevän. Kokonaisuus uuvuttaa, kiinnostaa ja koskettaa, loppuun pääsy on helpotus. Edit. Saamani blogikommentti auttoi minua ymmärtämään yhden keskeisen asian tästä: keskeistä on myös se, miten tässä romaanissa emansipaatioksi nimetään sellainen veruke, jonka avulla voi määrätä ja määrittää toista toimimaan tavalla, jota hän ei ole halua.

En voi ymmärtää, ettet tajua sitä itse. Jos ei tiedä on puuduttavuudessaankin puhutteleva kuvaus siitä, mitä tapahtuu kun vapaasta seksistä tulee vankila, kun luottamuksesta tulee pelinappula.

15 kommenttia:

  1. Huh. Pelästyin jo, että tämä pitää lukea, mutta sitten tuli helpotus. Tämä ei kaiketi ole Marilyn Frenchin Naistenhuoneen veroinen, joka nyt tuli tuosta aikakaudesta mieleen. Siinäkin on kyllä puuduttavuutta jossain määrin, mutta toisaalta se oli lajissaan ensimmäisiä ja tärkeä siksikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, heh. Joskus kirjoitan vähän tahallanikin sellaisista kirjoista, jotka eivät niin innostaneet. Ajattelen jotenkin, että kun lukee tällaisia sinänsä hyviä, mutta pohjimmiltaan keskivertoja kirjoja, osaa arvostaa niitä huippuja senkin edestä. :) Frenchin kirjaa en ole lukenut, mutta tiedän kirjan ja sen merkityksen. Tässäkin on ihan kiinnostavia juttuja.

      Poista
    2. Katja, Marilyn Frenchin Naistenhuone on naisen must! Ompulta minun pitikin tätä kysyä yhden nasevan emansipaatiokeskustelun lomassa, mutta taisin unohtaa.

      Mieluusti voisin nyt lukea jonkun hyvin eroottisen opuksen, mutta tuo puuduttavuus ja tahmeus, ei, ei ja ei. Kiitos, että säästit aikaani, sillä olin jo melkein ryhtymässä tähän. Taidan lukea jonkun dekkarin, sillä nitä on rästissä ja paljon.

      <3

      Poista
    3. Leena, tiedätkö: kommenttisi sai minut hoksaamaan yhden keskeisjutun tässä kirjassa. Niin keskeisen, että lisään kohta yhden pätkän tekstiin.

      Tässä on aika eroottisia kohtauksia kyllä, mutta koska niissä osassa kokijana on Alice-parka, muuttuvat ne tahmeiksi.

      Minäkin haluaisin lukea nyt jonkun hyvän dekkarin.

      <3

      Poista
    4. Olipa osuva lisäys. Tuokin on niin totta...

      Outoa: Bessulla on tämä lainassa ja hän piti hyvänä, mutta vaikka meillä on dekkareissa sama maku, se ei aina toimi muissa kirjoissa. Laitan tämän avontaani ja siksi tulin lukemaan tekstisi, että edes tiedän, mitä muille tarjoan:)

      Luonnolisesti sinä olet lukenut Rouva Bovaryn, minulla on se myös flminä. Kohta on uusintakatselmus. Mutta miten ihmeessä sinä tunnet Jefferson Airplanen! Piti käydä heidän yksi levy ostamassa CD:nä, ja pari muutakin, kun vietin pyöreitäni, että saatiin tutulle porukalle samat fiilikset kuin meillä oli nuorina:)

      En tiedä, onko se dekkari, ei ehkä, mutta kohta luet Detroitia, näin minä ennustan!

      <3

      Poista
  2. Ihan uppo-outo kirjailja taas... Tanskalainen kirjallisuus on minulle leisesti ottaenkin vierasta maaperää.

    Ehkä jätän tämän kirjan suosiolla lukematta, puuduttavuus ei innosta nyt. Sinun tekstiäsi sen sijaan on aina yhtä ihanaa lukea!

    Mukavaa viikonjatkoa, Katja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kirjailija oli minullekin vieras, mutta takateksti houkutteli lukemaan. Tanskalaisista minäkään en ole tainnut lukea kuin Hoegia, Blixeniä ja tanskalaissyntyistä Kim Leineä. Kiinnostava kirjallinen maa, oikeastaan.

      Kiitos ihanasta kommentistasi ja samoin, mukavaa viikkoa! <3

      Poista
  3. Ihan uppo-outo kirjailja taas... Tanskalainen kirjallisuus on minulle leisesti ottaenkin vierasta maaperää.

    Ehkä jätän tämän kirjan suosiolla lukematta, puuduttavuus ei innosta nyt. Sinun tekstiäsi sen sijaan on aina yhtä ihanaa lukea!

    Mukavaa viikonjatkoa, Katja <3

    VastaaPoista
  4. No huh! Minullakin on tämä odottamassa vuoroaan, mutta en ole tutustunut kirjaan vielä ollenkaan - olen vain ihastellut sen todella viehättävää kantta. Mutta ei tämä kyllä kuulosta minun kirjaltani millään tapaa. Taitaapa jäädä lukematta, hmmm...

    Kiitos "esilukijuudesta", nyt tartun suosiolla ihan muihin, itselleni sopivampiin kirjoihin, kun haluan lukea käännöskirjallisuutta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, minunkin mielestäni tässä on ihastuttava kansi. Ja se kansi itse asiassa ohjasi lukuvalintaani. Tämä on hurjan kiinnostava kirja, mutta kuitenkin niin raskas.

      Ja eipä kestä. :) Nyt onkin ilmestynyt ihania kirjoja!

      Poista
  5. Ensimmäisen osan aikana ajattelin jo, että käsissäni on yksi vuoden parhaita käännösromaaneja. Sitten jännite särkyi enkä enää löytänyt samaa intensiteettiä. Hyvin romaani on joka tapauksessa kirjoitettu, ja mukana on monia kiinnostavia teemoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, aika samat ajatukset. Hyvin kirjoitettu kirja, mutta hajoaa liikaa. Kiinnostavaa ajankuvaa - ja fiktiivinen maa!

      Poista
  6. Pidin tästä kirjasta ja toivon saavani lukea lisää tältä tekijältä. Tuo ajatus mielessäni teki kirjasta hyvin kiinnostavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, hienoa että pidit. Kirjailija on minunkin mielestäni taitava, mutta romaanina tämä hajosi liikaa omaan makuuni.

      Poista