sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ilona Pietiläinen: Talven hopeiset hiutaleet


Hyvät joulutontut,

kirjoitan teille näin joulunalusaikaan, koska varsinaisia joululukemisia toivon sitten Joulupukilta eivätkä ne ole joulukirjoja, vaan kunnollisia romaaneja. Nyt marras-joulukuussa te, hyvät tontut, olette liikkeellä, kurkistelette ihmisten jouluvalmisteluja, seuraatte varmaan kaikkea. Täten tiedättekin, että me jouluihmiset emme voi olla selaamatta joulukirjoja, niitä koreakantisia, joissa virittäydytään joulutunnelmaan.

Myönnän, että minulla on hyllyssäni jo useita joulukirjoja ja -lehtiäkin, mutta joka vuosi on hankittava edes yksi uusi. Toivoisin, että saisin täydellisen joulukirjan, mutta sellaisia on vain harvassa. Haluaisin, että joulukirjassani olisi ripaus kuuran raikkautta, hieman lämpöä, jotain punaista, jotain perinteistä, aimo annos graafista linjakkuutta, yhtä paljon hyvää kieltä ja runsaasti tunnelmallisia, mutta tyylikkäitä valokuvia.

Jätän tämän toiveeni teille tänäkin vuonna, sillä luin taas yhden ihan kivan ja kertakaikkisen suloisen joulukirjan, mutta omaan makuuni se ei ollut ihan tarpeeksi linjakas eikä tyylikäs. En tietenkään valita, sillä tämäkin kirja saa paikkansa joulukirjojeni joukosta. Odottelen kuitenkin unelmieni joulukirjaa.
Joulunodotusterveisin

Lumiomenan Katja

--

Ilona Pietiläinen: Talven hopeiset hiutaleet
Docendo 2015
168 sivua
Arvostelukappale
Kotimainen joulukirja

Joulustelu - se on aivan parasta talven puuhaa!

Ilona Pietiläisen kirjan Talven hopeiset hiutaleet. Koti pukeutuu joulun tunnelmiin esipuheesta löytyvän lauseen kanssa on helppoa olla samaa mieltä. Olen nimittäin joulustellut aika tavalla jo nyt marraskuussa: omenapuussamme on jo joulutalvivalot (ei sanota niitä jouluvaloiksi, etteivät tapakouluttajat hermostu - ja meillä nuo valot ovat ikkunassa iloisesti vielä helmikuussakin), olen lämmittänyt glögiä ja leiponut jo kahdesti piparkakkuja. Rakkaat joulukirjanikin kaivoin esille jokunen aika sitten.

Pietiläisen tuore kirja on hyvä lisä niiden joukkoon, joskin joka vuosi sanon saman: Pietiläisen kirjat ovat makuuni osin turhankin imeliä, mutta silti niissä on jotain houkuttavaa. Ehkä houkutus on kirjojen tuttuudessa, Pietiläinen jatkaa tutulla linjallaan: kirjat ovat kookkaita, niissä on paljon kuvia ja roppakaupalla tunnelmaa. On vinkkejä ja vihjeitä: ruokaohjeita, lahjojen paketointia, kranssin tekemistä, Pietiläisen omia sekä muutaman suositun bloggaajan sisustusratkaisuja, joulukukkia ja paljon, paljon muuta.

Kaikkea on liikaakin, mutta joulu on runsauden aikaa. Talven hopeisia hiutaleita onkin paras lukea pieninä annoksina, vaikkapa glögikupposen seurana, toisen kupposen aikaan suussa alkaa maistua jo liiakin makealle.


Koska joulu on listausten aikaa - usein esimerkiksi lasten kirjeet Joulupukille ovat melkoisia toivelistoja -, laadin Talven hopeisten hiutaleiden plussat ja miinukset. Aloitan miinuksista, koska jätän mieluusti sokerin pohjalle:

- Kansi, jota on vaikea arvostella, koska lapsi on tietenkin suloinen ja ihana. Mutta: valkoisuus vetoaa varmasti moniin, mutta kirjan värikkääseen sisältöön nähden se on valju. Minulle sisustusaiheista eniten kylmiä väreitä aiheuttavat enkelit, joten ei voi mitään, kannen perusteella jättäisin kirjan kauppaan.
- Kaiken liiallisuus: kirja pursuilee liikaa, etenkin taittonsa puolesta. Yhdellä aukeamalla saattaa olla jopa 18 kuvaa (yleensä toki 3-8). Kuvat sinänsä ovat viehättäviä.
+- Maalaisromantiikka ja rustiikki, jota kirja viljelee. Pieninä annoksina jees pliis, isoina ei voi välttää ähkyä, selkeyttä alkaa väkisinkin kaivata. Talven hopeiset hiutaleet taiteilee vähän näillä rajoilla.
+ "Joulustelu", Pietiläisen itsensä käyttämä termi, joka sopii tähän kirjaan. Ja juuri joulustelun vuoksi annan anteeksi taiton runsaudenkin, sillä joulu jos mikä on runsauden aikaa.
+ Ohjeet ja vinkit. Ikkunakoriste marmeladikuulista! Kranssi callunoista! Hauskoja ideoita paketointiin ja kaikkea muuta. Ohjeissa on paljon sellaista, joita suunnittelen toteuttavani. Toteutus jää nähtäväksi.
+ Pietiläisen teksti ja kuvat: tekstistä välittyy aito innostus ja rakkaus joulun aikaa kohtaan. Kuvia on liikaa, mutta yksittäisinä melkein kaikki ovat vuodenaikakirjaan sopivia ja sellaisenaan tunnelmaa täynnä.

Pieninä annoksina Talven hopeiset hiutaleet asettuu jatkumoon muiden Pietiläisen kirjojen kanssa. Kokonaisuudessa on liikaa osasia, mutta Pietiläisen kirjojen selaaminen on minulle jo jonkinlainen joulunalusajan uusperinne: yksi väylä joulustella hieman lisää.

13 kommenttia:

  1. Katja, oikein kiva arvio, jonka jaan kanssasi, vaikka juuri tätä Ilonan kirjaa en olekaan ottanut lukuun, mutta ne kaikki muut olen.

    Koska olen piilosisustushullu, niin enhän voi jättää kommentointia tähän: Minustakin liika valkoisuus on aina liikaa, vaikka ne tietyt jutut pitääkin olla valkoiset, kuten vaikka pitkät valkoiset verhot, mutta on meillä jo kahdet pitkät muutakin väriä;) Minunkin on vaikea suhtautua enkeliaiheisiin ja myös madonnapatsaisiin. Mitä ne tekvät sisustuskirjassa ja olen jop anähnyt sisustuskuvia, joissa on noita isoja eneklinsiiiä makuuhuoneissa. Minulla on yksi enekli vuodessa ja se on Hannele Salmelan enkelikuva. Se riittää. Jotenkin en vain ymmärrä, sillä kun Meri sairastui pienenä vakavasti niin eräs ystävämme ennakoi ja sanoi: "Merihän onkin sellainen enkelilapsi, että..." Saan siis kauhun väreitä. mutta samalla myönnän, että olen pitänyt yhdestä Ilonan kirjan enkelistä ja se oli kirjassa Lumoava Joulu. Kuva on Joel Jyringin ottama, se on sivulla 15, mutta siinä kuvssa kaikkeus onkin pojan olemus siinä rapuilla, se pysähtynyt hetki ja ei ole valkoisia siipiä, vaan ruskeat, joten nehän voivat olla vaikka linnun siivet tai symboli sille, miten lapsi vain on suloinen kuin lintunen. Kaikki se muu enkelihomma, ei ja ei.

    Ilonan kirjat ovt runsaita ja se on todellakin sekä plussa että miinus niille. Minulle lukijat ovat valittaneet kirjan hankalasta koosta, sillä kaikilla ei ole erillistä hyllytilaa isoille sisustuskirjoille. En nyt sitten tiedä, onko tämä edelleen yhtä kookas...

    Ilona on Ilona ja aina yhtä innostunut;) Minä huilaan nyt vähän tästä aiheesta ja odottelen, mitä tuleman pitää.

    Katja, taisit saada ensimmäisen Pietiläisen sisustuskirjasi minulta...;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Katja, noita näppisvirheitä, kun en ehdi oikolukea...En jaksa mitenkään poistaa ja aloittaa alusta. Sorry ja koita kestää <3

      Poista
    2. Leena, niin sain sinulta sen Elämää valkoisessa puutalossa. ;) Ilahduin siitä niin ja se onkin hieno kirja. Pidän myös Talven taikaa- ja Hulivilin onnnenhetket -kirjoista. Viimeksi mainittu on kooltaankin niin passeli.

      Enkelien ja Madonna-aiheiden suhteen olemmekin ihan samoilla linjoilla. Minusta niissä on jotain karseaa. Toki vanhanaikaiset enkelikiiltokuvat ovat viehättäviä, mutta viime vuosien enkelipatsasvillitystä en ymmärrä. Onneksi näissä Ilonan kirjoissa suoranaista imelyyttä on vähän: leikkisyyttäkin on. Mutta sitten on tämä kaiken paljous: vähemmän voisi olla enemmän. :)

      (Ja eipä blogikommentteja ehdi oikolukea, en minäkään! <3 )


      Poista
  2. Toivottavasti tontut olivat kuulolla ja tallensivat toiveesi muistiin :) Minulle kaikkein täydellisintä joululukemista ja -katselemista taitavat olla Astrid Lindgrenin jouluiset tarinat Ilon Wiklandin ihanilla kuvituksilla - nämä tällaiset sisustus- ja puuhastelukirjat jäävät tietystä suloisuudestaan huolimatta aina vähän höttöisiksi... Mutta Astrid ja Ilon - ah, pelkkää ihanaa jouluista täyteläisyyttä <3 Ihania joulunodotushetkiä sinulle kaimani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, toivotaan: ensi vuotta ajatellen. ;) Nämä jouluiset puuhakirjat ovat minulle marras-joulukuun taitteeseen kuuluvaa lukemista. Sitten lähempänä joulua luen mieluummin muuta. Lindgrenin kirjoista olen - tietenkin! - ihan samaa mieltä: ne ovat parhaimpia ikinä. Olenkin parina vuonna postannut niistä tänne blogiini.

      Kiitos samoin. <3

      Poista
  3. Ilonan kirjat ovat runsaita, mutta itselleni joulun aika on juuri sellaista: runsasta ja toisaalta imelääkin. Joulu on kerran vuodessa vain, joten otan siitä kaiken irti <3 Jouluihminen kun niin olen. Minulla on Ilonan viime joulun kirja, ja pistän sen tähän vuoden aikaan aina sohvapöydälle jotta sitä voin minä ja vieraat aina katsella ja ihastella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti tulla vielä korjaamaan, että siis Ilonan edellisjoulun kirja :)

      Poista
    2. Jenni, saman kirjan minäkin asetin esille jo pari viikkoa sitten;) Eikös se voittanut kansikisankin silloin...

      Poista
    3. Jenni, joulu on juuri tuollaista. Jos joskus saa olla rönsyilevä ja kuorruttaa maailmaa liialla sokerilla, niin juuri jouluna. Olen samoin jouluihminen, mikään muu juhla ei tuota samanlaista iloa.

      Edellisjoulun kirjan kansi on kyllä kauneimpia ikinä.

      Poista
  4. Minultakin löytyy jokunen Ilonan talvikirja, ja tähän vuodenaikaanhan se sopivat kuin nenä päähän♥ Ja erään joulukirjan olen voittanut myös sinun blogiarvonnastasi vuosia sitten, mutta mikähän se oli, en nyt jaksa kavuta yläkertaan sitä tarkistamaan :) Ja iso piparimuotti tuli myös, käytössä joka vuosi! Että kiitosta vaan edelleen, vaikka toivottavasti olen kiitostellut jo silloin aikanaankin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teija, kyllä, juuri tähän vuodenaikaan. Pitää vaan välttää liika-annostusta. :) Nyt muistakin, että voitit täältä jouluisen kirjan. Se oli muistaakseni kotimainen kirja, mutten enää muista tekijöitä. Ihana kuulla, että piparkakkumuotilla on käyttöä.

      Lumoavaa alkavaa joulunalusaikaa!

      Poista
  5. Mielenkiintoinen kirjoitus, katselin itsekin kirjaa ja jotenkin vierastan nykyään myös melkein kaikkia enkelijuttuja, paitsi jotain vanhoja maalauksia. Minähän joskus muutama vuosi sitten olin vielä ihan että madonnapatsaat ja enkelit, kyllä kiitos.. :D mutta ehkä se oli semmoinen vaihe..
    Ilonan kirjoissa on muutama helmi ja mahtavan tyylille uskollista menoa kaikissa. Mutta liika valkeus ja enkelinsiivet..ei oikein nappaa. Tässä kansi jotenkin vierastuttaa, vaikka onkin ihan omassa sarjassaan harmoninen ja kaunis. Nuo marmeladikuulat ei kyllä itsellä kauaa koristaisi kun alkaisi jo naru heilua ja mussutus kuulua... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akissfromthepast, kiva kuulla taas sinusta! :) Ja kiitos, vanhat maalaukset ovat ehdottoman ihania eivätkä ne kuulukaan tähän nykyiseen krääsäenkelien buumiin. Ja ehkä se madonnapatsasvaihe on pitänyt elää sekin? Olen iloinen, etten itse koskaan ehtinyt siihen villitykseen.

      Marmeladikuulat... Joo, meilläkin ne menisivät parempiin suihin kyllä. :D

      Poista