perjantai 20. marraskuuta 2015

Jonathan Franzen: Purity




Jonathan Franzen: Purity
Siltala 2015
Suomentanut Raimo Salminen
Kansi Jonathan Pelham
600 sivua
Arvostelukappale
Yhdysvaltalainen romaani

Äiti nojautui äkisti takaisin tuoliinsa ja käänsi taas katseensa tyhjään ikkunaan. "Olet oikeassa", hän sanoi. "En tosiaan kerro mitään millä olisi merkitystä. Minulla on omat syyni, mutta niin se on."
"Sitten saat jättää minut rauhaan. Ei sinulla ole mitään oikeuksia minun suhteeni."
"Minulla on oikeus rakastaa sinua enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa".
"Eikä ole!" Pip parkaisi. "Ei ole! Ei ole!"

Pip Tyler on 24-vuotias nainen, joka vihaa oikeaa nimeään Purity ja jolla on taakkanaan 130 000 dollarin suuruinen opintolaina. Pipillä ei ole mitään tietoa isästään ja suhde äitiinkin on ongelmallinen osin äidistä johtuen. Pip asuu anarkistien valtaamassa talossa, jossa hän kohtaa saksalaisia rauhanliikeaktivisteja ja matkustaa Kolumbiaan. Kolumbiassa Sunlight-projektin johtajalla, entisellä itäsaksalaisella Andreas Wolfilla on karismaa ja taito paljastaa maailmanpoliittisia salaisuuksia Julian Assangen tapaan. Tom Aberrant on  Denver Independent -lehden toimittaja, joka on naimisissa alaisensa toimittaja Leila Heloun kanssa. Jokaisen mainitun henkilön elämänpolut kohtaavat idealismin, salaisuuksien ja yhteiskunnallisten kipukohtien risteytyessä.

Jonathan Franzenin Purity on kirjailijalle tyypillinen yhteiskunnallinen runsaudensarvi. Se on runsas kooltaan, siinä on useita keskeishenkilöitä (useita muitakin kuin mainitsemani), sen tapahtumapaikat yltävät Itä-Saksasta Kaliforniaan ja Kolumbiaan, se kulkee nykyhetkestä taaksepäin ja takaisin nykyisyyteen, temaattisesti siinä on ajankohtaisia ja lähihistoriallisia kysymyksiä, perheiden ja sukujen ongelmia, sukupuolisuutta ja tietenkin Purityn - niin henkilöhahmon kuin romaanin - nimen aikaansaamia kysymyksiä. Kaikki on tietenkin kirjoitettu fiksuja lukijoita miellyttäväksi lukupaketiksi. Huh! 

Franzenin kohdalla huh-huudahduksen voi unohtaa ainakin siinä mielessä, että Purity vetää mukaansa. Se on monenlaisia käänteitä sisältävä juoniromaani, jonka näkökulmat vaihtelevat kertojan mukaan. Purityssa on selkeämpi juoni kuin vaikkapa joitakin vuosia sitten ilmestyneessä, sinänsä paremmassa Vapaudessa, ja lukijan koukuttuminen on kuta kuinkin taattua. 

Maailmalla Purity on saanut enimmäkseen kehuvia, muttei suinkaan ristiriidattomia arvioita. Franzenia on kehuttu sujuvaksi ja älykkääksi kirjoittajaksi, mutta Purityn naiskuvaa on moitittu tylsäksi ja stereotyyppiseksi. Luin kirjan tietoisena näistä arvioista ja tietenkin ne osuvat oikeaan, mutta vain osin. Nimittäin myös Purityn miehet ovat melkoisia - noh, nyt tätä sanaa voi kerrankin käyttää - runkkareita eikä Franzen kuvaile heitäkään kovin mairittelevasti. Ohuita Franzenin romaanin päähenkilöt eivät ole, vaan pikemminkin kompleksisia ja ongelmissaan moniulotteisia. Franzen kuvaa taidokkaasti ihmisten pyristelyä niin omien halujensa ja toiveidensa kuin ulkopuolisten vaikutteiden määräämien olosuhteiden aallokossa.

Puritya voisi luonnehtia yhteiskunnalliseksi älykkösaippuaksi, niin kiemuraisia sen juonenkäänteet ovat. Purityssa on melkoinen tarina, joka leviää romaaniin yhteen teemaan sopivasti verkostomaiseksi osaksi kaikkien henkilöhahmojen elämää. Monipaikkaisuuskin toimii pääsääntöisesti hyvin. Eikä Franzen olisi Franzen, jos hän ei viittailisi ja paikoin leikittelisi eri suuntiin. Viittaus Dickensin Suuriin odotuksiin olisi miltei tarpeetonta nostaa esille, ellei Franzen itse osoittelisi sitä suorastaan sormella: Pipiä kohtaan on suuria odotuksia. Yhtä ironisesti, ja ehkä itsekorosteisesti romaanissa replikoidaan, että on kirjallisia Jonathaneja maanvaivaksi asti. Lukija huvittuu, ehkä kuivasti, mutta väistämättä - ja toisin paikoin lukija pakahtuu, hyvällä tavalla.

Purity on laatutyötä. Se on kieltämättä (ehkä tarkoituksellisenkin) itsetietoinen ja siinä on omat juonelliset kiemuransa. Mutta se on loistavasti kirjoitettu ja hyvin suomennettu teos: Purity on nautittavaa luettavaa: älyllinen juoniromaani, joka pitää otteessaan alusta loppuun saakka.

14 kommenttia:

  1. Kun lukee kirjasta, joka on saanut maailmalla kehuja, siinä on oma vaaransa eli se voi kääntyä lukijassa vastentahtoisuudeksi. Ei varmaankaan sinulla, joka osaat moisen eliminoida pois, mutta noin yleensä. Minulla liian monikin paljon hypetetty on jäänyt lukematta ja yksi heistä on Franzen. Nyt kun luin tekstisi, teidän, että sinä et olisi tätä minulle suositellut;) Tämä ei ole Suojelus, ei Kiuru ja Termiitti, ei Kunnes löydän sinut, ei Vieraan lapsi...

    ***
    Ensilumi tuli ja suli. Löysin muistivihostani lauseen, joka nyt Pariisin tapahtumien jälkeen sai toisen merkityksen, mutta voihan se olla aidosti vain lumenvalon kaipuuta, ensilumen ikävää:

    "Lumi:
    pimeän maan ainoa valo."

    - Bo Carpelan -
    suomennos Caj Westerberg

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, mitä sanoit, on ihan totta. Minullakin on mielessäni joitakin kovasti kehuttuja kirjailijoita, joiden tuotanto ei kiinnosta. Franzenin Vapaus oli min ulle melkoinen tapaus vuonna 2011. Nyt taas... No, pidin tästäkin ja nautin tämän lukemisesta. Hieno romaani. Mutta kirjasyksyni tapaukseksi tästä ei ole.

      **

      Ja voi, suliko lumi siellä? Kunpa, kunpa lunta nyt tulisi. Pariisin tapahtumat veivät kyllä olon niin sykkyrälle ja maailma on tuntunut aika raskaalta viimeisen viikon. Carpelan asetti sanansa aina hienosti, ja tuokin nyt laittamasi runo sopii niin moneen tilanteeseen. Se on kaunis!

      <3

      Poista
  2. Voi huokaus. En oikein tiedä mitä ajatella tästä... Kuten ehkä muistat, inhosin syvästi Vapautta ja se jäi kesken, mutta siitä huolimatta tämä Purity jotenkin kiinnostaisi. Vapaudessa ärsytti sellainen kirjailijan jatkuvasti omaa älykkyyttään alleviivaava ote. Onko tässä sellaista? Mitä luulet - kun lukumakuni tunnet - voisiko tämä olla minun kirjani? Ehkäpä lainaan Purityn kirjastosta jos se sopivasti tulee vastaan, sillähän tuo selviää. :)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, jaa-a, mitähän osaisin sanoa... Tässä Purityssakin on enemmän kuin häivähdys franzenmaista itseriittoisuutta, mikä saattaa ärsyttää. Toisaalta tämä ei luennoi ihan niin paljon kuin Vapaus, vaan on selvästi juonellisempi. Kirjoittaahan Franzen osaa. Luulen, ettei tämä ole täysin sinun kirjasi, mutta suosittelen lainaamaan kirjastosta sitten joskus. Aina kannattaa kokeilla. :)

      <3

      Poista
  3. Minulla on ollut Franzenin Vapaus kesken jo syksystä lähtien, mutta romaani ei vain tunnu edistyvän. Aiheensa puolesta se on kiinnostava, joten en tiedä mättääkö kirjoitustyyli vai onko ajankohta vain yksinkertaisesti huono. Ja silti tämä Puritykin kiinnostaa. Mutta ensin rämmin Vapauden loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jassu, Franzenin kirjat ottavat kyllä oman aikansa. Tämä Purity vetää Vapautta paremmin, vaikka Franzenin kirjoitustyyli on omanlaisensa. Luulen, että siitä joko pitää tai sitten ei. Tsemppiä Vapauden kanssa, se on mielestäni hieno romaani!

      Poista
  4. Oi oi oi. Franzen on tämän hetken suuri rakkauteni! Olen lukenut sekä Vapauden että Muutoksia kuluneen vuoden aikana ja pakahtunut siitä, miten loistavia ne molemmat olivat. Purity odottaa lukuvuoroaan nyt - tekstisi perusteella uskon, että en tule pettymään tähänkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisku, no oi! Sitten sinun on ehdottomasti tämä luettava, ja niin aiot tehdäkin. Uskon, että pidät. Minusta Vapaus on hieman parempi, mutta nautin kyllä Puritystakin ja paljon.

      Poista
  5. Kiitos tästä esittelystä. Silmäilin Puritya jokin aika sitten kirjakaupassa, mutta en jotenkin saanut sellaista ahaa-elämystä. =D Franzenia en ole (vieläkään) lukenut, vaikka hän ollut mielessäni jo pitkään. Jokin on tökkinyt. Ehkä juuri tuo että minua alkaa helposti ärsyttää jos kirjailija alleviivaa omaa erinomaisuuttaan... =D Paras genremääritelmä muuten ever, tuo yhteiskunnallinen älykkösaippua! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kiitos. Joten tuo yhteiskunnallinen älykkösaippua tuli mieleeni, kun pohdin kirjan juonivetoisuutta ja kiemuraisia käänteitä ja samalla painavia teemoja. :D Lainaa joskus joku Franzenin kirja kirjastosta ja testaa, alkaako ärsyttää vai pidätkö. :)

      Poista
  6. Purity odottelee tuossa pöydällä. Ensi alkuun pelästyin: jälleen yksi tiiliskivi luettavaksi, mutta kirjaa selatessani huomasin, ettäFrnzenin teksti saattaa olla aika kevyttä ja nopeaa luettavaa. Palaan tähän! :)

    Ihanaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, mukavaa että tämä odotelee jo sinuakin. Tänä syksynä on ollutkin paljon tiiliskiviä. Purity on kokoonsa nähden nopealukuinen, mutta kevyttä luettavaa se ei ole. Nyt aloin miettiä sujuva- ja kepeälukuisuuden eroja... Sujuvalukuinen tämä siis on, mutta painavat teemat ja yhteiskunnalliset viittaukset tekevät tästä myös painokkaan.

      Ihanaa viikonlopun jatkoa! <3

      Poista
    2. Aah, ehkä tuo kepeydentunne oli ekojen sivujen harhaa. <3

      Poista
    3. No, kyllä Franzen kirjoittaa tavalla, jota on nopea lukea, mutta asia on painavaa. :) <3

      Poista