tiistai 3. marraskuuta 2015

Mihail Šiškin: Neidonhius


Mihail Šiškin: Neidonhius
WSOY 2015
Alkuteos Venerin volos 2007
Suomentanut Vappu Orlov
Päällys Martti Ruokonen
568 sivua
Venäläinen romaani

KYSYMYS: Sanokaapa, mikä siellä on tärkeää?
VASTAUS: Mikä siellä on tärkeää? No se sama mikä täälläkin: perhe. Siellä näet elää kumminkin ihmisiä, sellaisia kuin minä, kuin te. Tärkeä on se maailman kolkka, jossa sinua odotetaan, jossa sinut halutaan nähdä.

Tulkki kuuntelee Sveitsiin saapuvien venäläispakolaisten tarinoita. Pakolaiseksi pyrkivien ihmisten raskaat kokemukset sekoittuvat historiaan ja myytteihin. Toisessa ajassa ja paikassa venäläisen laulajan Izabella "Bella" Jurjevan päiväkirjat muuttuvat tarinaksi, jota tulkki lukee. Bella kokee vallankumouksen vuodet ja elää erästä Euroopan murroskautta. Ja edelleen: on tarina kirjailijasta, selvästi tulkista itsestään, joka vaimo Isolde kaipaa auto-onnettomuudessa kuollutta Tristaniaan. Lopulta on kokonainen ihmisheimon kohtalo, vuodet siltana paikkojen ja tapahtumien välillä.

Näin tarinalinjat lomittuvat ja sekoittuvat Mihail Šiškinin suurromaanissa Neidonhius, joka on kulkenut kanssani viime keväästä saakka. Silloin näet kuuntelin Šiškiniä Helsinki Lit -tapahtumassa ja vaikutuin suuresti kirjailijan vangitsevasta esiintymisestä: sananvapauden puolustamisesta, kaunopuheisuudesta, melankolisesta huumorista. Aloin lukea Neidonhiusta miltei hetimiten, mutta romaani jäi jonnekin kesämielen alle ja palasin Neidonhiukseen hieman ennen Helsingin kirjamessuja. Nytkin lukeminen otti pari viikkoa. Pari hienoa, kirjallisesti intensiivistä viikkoa.

Neidonhius on pökerryttävä romaani. Se pökerryttää runsaudellaan: keskeistarinoita on paljon ja niiden sisällä on viittauksia moneen suuntaan. On nykypäivää ja historiaa, rakkaustarinoita, pakolaisten kokemuksia, on Venäjää, Sveitsiä, Italiaa, antiikin tarustoa, kirjallisuuden ja oopperan kuvastoa. On kansanuskoa, realismia, runoutta ja laulua: hirvi juoksee pitkin taivaankantta aurinko hampaissaan; sota jatkuu, mutta Bella laulaa tuottaakseen iloa maailmaa. On suuria ajatuksia, hiljaisia hetkiä, uskoa ja epätoivoa: on taas yksi lähettämätön postikortti; toisaalla rangaistus ei ehkä tulekaan kuoleman jälkeen vaan ennen sitä

Kaiken tämän Šiškin kokoaa fragmentaariseksi, mutta silti laveaksi, miltei eeposmaiseksi proosaksi. Yhtenäistä juonta on kokonaisuudesta tarpeetonta hakea, vaikka romaanin sisällä olevat kertomukset ja muistot alkunsa ja loppunsa saavatkin - jos saavat. On selvää, että Neidonhiuksen lukeminen on raskasta, mutta hitaasti avautuville romaaneille on paikkansa. On ylellistä, että lukeminen vaatii keskittymistä, sillä keskittyminen palkitsee lukijansa.

Myös eri tarinat avautuvat eri tavoin. Lopulta ne limittyvät ja sekoittuvat, aluksi niin irralliselta tuntuvat kertomukset ja pohdinnat kasvavat kuin saniainen, jota romaanin nimi tarkoittaa. Neidonhius on toisaalta intiimi kuin ihmismieli, toisaalta lavea kuin Euroopan historia. Keskiöön nousee kysymys muistamisesta: miten voimme toimia rauhan ehdoilla, jos emme muista menneitä? Ilman lämpöä ei mikään pysy elossa.

Šiškininin romaani on niitä kirjoja, jotka ansaisisivat parikin uudelleenluentaa. Neidonhiusta ei ehkä voi täysin ymmärtää, ehkei sitä tarvitsekaan ymmärtää täysin. Nimittäin se on paitsi laadukasta proosaa, myös lukijan pauloihinsa kietova tunnetila. Sellainen tunnetila, jonka soisi elävän kaikissa meissä paitsi tunteissa, myös teoissa: edellisten sukupolvien muistoa seuraaville kantava, ihmisyyden puolesta puhuva.

--
Neidonhiusta on moni lukenut. Minuun vaikutuksen tekivät muun muassa Ompun, Kaisa Reetan, Simon ja Kirsin Book Clubin Airin kirjoitukset.

18 kommenttia:

  1. Neidonhius oli tämän vuoden kirjani. En ole aikoihin kohdannut yhtä vaikuttavaa, intensiivistä, vangitsevaa ja -rehellisyyden nimissä - myös lukijansa sinnikkyyttä testaavaa lukukokemusta. Shishkin ei päästä lukijaa helpolla ja niin on hyvä...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tämä on kyllä upea. Minulla kirja vaatii sen verran sulatetta, etten uskalla sanoa vielä vuoden kirjakseni, mutta aika korkealle tämä kipuaa. Oli onni lukea tämä.

      <3

      Poista
  2. Nimi muistiin taas! (sanon itselleni). Tuntuupa olevan lukemisen arvoinen teos. Mutta surkeaa, kun aikaa lukemiseen on niin vähän. Yritän aina iltaisin ennen nukkumista. Joskus herään aamulla kirja vieressä. Mutta äkkiä ylös ja hommiin. Tämä kirja taitaa olla erikoistapaus. Mutta eiköhän sille aikaa myöten aikaa järjesty. Suren kaikkia kirjoja, joita en ole lukenut, niitäkin, joista en tiedä vielä mitään. Ajattelen, mitä kaikkea olen menettänyt. Nyyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, joo, on ikävää että lukuaikaa on vähänlaisesti. Kun saisi enemmän tunteja vuorokauteen! Minulla on se onni (vaikkei se aina onnelta tunnu), että työmatkani kestää yli tunnin suuntaansa. Kuljen bussilla, joten lukuaikaa on.

      Älä sure sitä, mitä olet menettänyt, vaan iloitse siitä mitä olet lukenut! :)

      Poista
  3. Katja, olin varma, että tämä on minun kirjani, mutta ei ja ei. Liika keskeistarinoita ja kaikkein vaikeinta minulle on lukea niitä 'roolituksia'. Olen aikanaan harrastanut näyttelimistä ja lukisin mielellni eräitä kuuluisia näytelmiä, mutta en jaksa lukea niitä kuulustelujaksoja.

    Olin niin rankkana itselleni, että luin kirjaa lopulta sieltä sun täältä, mutta ei mikään sytyttänyt. Sen sijaan odotan vain aikaa lukea uudelleen ja hitaasti Pelon Jokapäiväinen elämämme - sekä eräät venäläiset klassikot.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, aina ei kirja-aavistukset osu kohdalleen. Tässä roolitukset kyllä unohtavat, kun romaanin rakenteeseen pääsee sisälle. Upea romaani.

      Minullakin on venäläisiä klassikoita lukulistalla. Osa uudelleen luettavaksi, osa ensimmäistä kertaa.

      <3

      Poista
  4. Voi Katja, kylläpä taas hienosti tämän "tiivistit." Minusta - ja samaan tapaan olin lukevinani sinunkin tekstistäsi - Neidonhius haastaa myös lukemisen tapamme. Ne konventiot, joilla lukukokemus meissä rakentuu. Nyt a:sta ei seuraa b, vaan jotain muuta. Ja kyllä, yksi kerta ei mitenkään tämän kanssa ole tarpeeksi. Tunnetila. Kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kiitos, ihanasti sanoit, Neidonhius tosiaankin haastaa lukemisen tapaa. Ehkä siksi tämä voi jäädä kesken? Ja milllainen aarreaitta ja runsaudensarvi. Ihan mieletön kirja! Mielettömän hyvä, siis.

      Poista
  5. Juuri tällaista tunnetilaa kaipaisin. Neidonhius kuulostaa arvoitukselliselta ja tärkeältä kirjalta. Jospa tämän saisin luentaani ja jaksaisin lukeakin. Ihmisyyden puolesta puhuvia kirjoja tarvitaan aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, arvoituksellinen ja tärkeä tämä on. Sitten kun tämän käsiisi saat, varaa aikaa!

      Poista
  6. Olen ajatellut ostaa tämän itselleni joululahjaksi :). (Messuilta en jaksanut enää kantaa! Miten ne kirjat voikin painaa niin paljon? Messujen kasvot olivat kyllä tänä vuonna Siskinin kasvot ja siniset silmät!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, en ihmettele ettet jaksanut kantaa messuilta! Tämä voisi olla hyvä joulukirja - tai kirja sellaiseen aikaan, jolloin on aikaa pysähtyä tekstin äärelle. (Ja miten totta messuista: kyllä Siskin jäi mieleen.)

      Poista
  7. Taidan säästää tämän joululomalle. Kuulostaa, että se ansaitsee / vaatii aikaa keskittyä ja uppoutua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, kannattaa: siis varata aikaa, joulu on varmasti hyvä!

      Poista
  8. Minulla on ollut jo vähän aikaa sellainen tunne, että tähän kirjaan on pakko palata uudelleen. Vaikka ihan pieniä osia lukien. Etenkin alun osia haluan lukea uudelleen ilman, että yritän väkisin ymmärtää kaiken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo, osasen lukeminen sieltä täältä toisinaan kuulostaa järkevältä! Minäkin mietin, että alku voisi nyt aueta eri tavalla. Vaikuttava romaani.

      Poista
  9. Oi, tämä odottaa minua vielä... Hieno kirjoituksesi on kyllä taas yksi ihana töytäisy tätä kohti, mutta en pidä tämän kanssa kiirettä: haluan, että tämän ympärillä on riittävästi tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ei kannatakaan kiirehtiä, vaan lukea sitten kun tuntuu sopivalta. Aika ja tila on tämän kanssa valttia. <3

      Poista