sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Syyshaaste ja Kansallisteatterin kulisseissa


Kaimani ja syyssielunsiskoni Kirjojen kamarista muisti minua haasteella. Kiitos, haaste ilahdutti suuresti! Olen melko hyvä vastaamaan haasteisiin, mutta huono lähettämään niitä eteenpäin. Nyt haastan (ketään erikseen nimeämättä) mukaan kaikki ne, jotka ovat jo hieman joulumielellä. Katjan kysymykset ovat niin hyviä, että niihin voivat joulumielisetkin vastata.

1. Jos olisit kirjallisuuden henkilöhahmo, kuka olisit? Saat myös perustella mutta ei ole pakko.

Olisin varmasti Elinor Dashwood. Olen aiemminkin kertonut, että siskoni ja minä olemme jossain määrin kuin Marianne ja Elinor: siskoni menee tunteella kaikkeen, minä toimin isosiskomaisen järkevästi. Tämä ei tietenkään - todellakaan! - tarkoita sitä, ettenkö kokisi hyvinkin suuria tunteita, mutta olen ehdottomasti jossain määrin pidättyväinen ja järkevä Elinor.


2. Mikä oli lapsuusaikojesi lempikirja? Tai mitkä, saat sanoa useammankin. 
(Yhden valitseminen on usein kamalan vaikeaa.)

Valitseminen on vaikeaa, jos alan pohtia kaikkia lapsuuteni rakkaimpia lukukokemuksia. Lempikirja ylitse muiden oli ja on Astrid Lindgrenin Marikki - tai kaksi Marikki-kirjaa, Marikki ja Marikki ja Kesäkummun tuikku. Ruotsalainen huvilaidylli yhdistettynä vahvaan sosiaaliseen omatuntoon viehättää minua edelleen. Marikki opettaa paljon yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Lapsena olisin halunnut itselleni samanlaiset hiukset kuin Marikilla, nyt asuisin mielelläni nykyaikaistetussa Kesäkummussa - jos joku muu hoitaisi kaikki remonttihommat.




3. Kerro kolme kirjaa, jotka ovat jättäneet sinuun erityisen merkittävän jäljen.

Tämä on vaikea. Suurimman jäljen on jättänyt varmastikin Audrey Niffeneggerin sinänsä melko viihdyttävä lukuromaani Aikamatkustajan vaimo. Luin kirjan aikana jolloin toivuin yhdestä henkeäni uhanneesta tapahtumasta ja kirja oli osa omaa toipumisprosessiani. Sen vuoksi rakastan sitä kirjaa ja se on aina jonkinlainen sielukirjani. Mutta ne kaksi muuta, ai ai... Niitähän on vaikka kuinka! Mutta ehkäpä John Irvingin Kaikki isäni hotellit sen vuoksi, että se tutustutti minut Keltaiseen kirjastoon ja koukutti tarinankerronnallaan. Ja sitten - todella vaikeaa! - W.G. Sebaldin Austerlitz, jonka luin toissakesänä Münchenissä. Useista elämäntarinoista rakentuu eurooppalaisen mikrohistorian verkosto, romaani kantaa sivistystä, surua ja kokonaisen maanosan traumoja kauniisti. Sebaldin teksti avarataa mieltä.


4. Ja kolme kirjaa, joita et ole lukenut mutta jotka joskus haluaisit lukea.

Mihail Bulkagovin Saatana saapuu Moskovaan, jota moni on suositellut. Hilary Mantellin Susipalatsi, koska rakastan monia Isoon-Britanniaan liittyviä seikkoja ja kirjasta tehty tv-sarja oli kiinnostavalla tavalla unettava ja virkistävä. Kolmanneksi nostan Haruki Murakamin uusimman, koska Murakami nyt vaan kuuluu lukulistalleni.


5. Mikä on suomalainen suosikkiklassikkosi? Miksi? 
No joo, saat sanoa tähänkin kolme. Jos tahdot.

Juhani Ahon Papin tytär ja sen jatkokirja Papin rouva. Miten komeasti Aho liittää luonnon ja tunnetilat yhteen, kuinka onnistuneesti hän kuvaa naisen sielunelämää! Aho saa nyt riittää, vaikka nyökyttelen täällä toki muihinkin suuntiin (erityisesti Minna Canthin).



6. Minkä kirjan voisit lukea loputtoman monta kertaa?

Nyt vastaan useammalla kirjalla! Joel Haahtelan tuotannon ja L.M. Montgomeryn Annat. Molempia olen lukenutkin osin jo joitakin kertoja ja molemmista saan jokaisella lukukerralla jotain uutta irti. Haahtelan tekstissä miellyttää melankolisuuden takana oleva lempeys, tietty yleiseurooppalaisuus ja irrallisuus vailla juurettomuutta. Montgomeryssa taas Annan kasvaminen: Annaan voin aina kiinnittyä, Annat ovat lohtukirjoja parhaimmillaan.


7. Kuvaile kirjamieltymyksiäsi kolmella sanalla.

Ilmavuus, melankolisuus, omaperäisyys. (Ilmavuus tekstissä, täytyy olla tilaa lukuhengittää; melankolisuus tunnelmana, mutta valoa kantaen; omaperäisyys on itsestäänselvyys, kirjasta on hyvä saada jotain uutta.)


8. Mitä kirjoista kirjoittaminen sinulle merkitsee?

Rakasta harrastusta, bloggaaminen antaa paljon ja auttaa muistamaan luetut kirjat.


9. Onko sinulla kesken useampia kirjoja samaan kirjaan? 

Kyllä, aina. On bussikirja, yöpöytäromaani, ääneen luettava lastenkirja, sohvalla selailtava fiilistelykirja ja näiden lisäksi tietenkin liuta työkirjoja.




10. Jos sinussa olisi kannet, millaiset ne olisivat?

Reunoilta sumuiset, mutta keskellä olisi terävyyttä.


11. Aiotko toivoa Joulupukilta kirjoja? (Ai liian aikaista kysyä tätä? Eikä ole. Maassa on jo monena aamuna ollut kuuraa.)

Koskaan ei ole liian aikaista kysyä. Vastakysymys: mikä joulu se sellainen olisi, ettei lahjaksi tulisi yhtää kirjaa? ;)

Jouluinen kysymys sopii hyvin tähän marraskuun ensimmäiseen sunnuntaihin. En nimittäin mahda luonteelleni mitään ja aion juuri aloittaa joulutorttujen leipomisen. Ensimmäiset joulutalvivalotkin koristavat jo yhtä omenapuuta. Tästä se alkaa, blogi saa toki olla marrasrauhassa vielä muutaman viikon: tulevalla viikolla koetan ehtiä esitellä täällä muutaman kirjan, joissa ollaan toisenlaisissa tunnelmissa.



P.S. Eikö Kansallisteatterin kulisseissa näytäkin kiehtovalta? Tätä haastevastausta kuvittavat tiistaina kännykällä ottamani kuvat. Pääsin Bloggariklubin mukana kurkistamaan teatterin näyttämöiden taakse, kuulin talon historiasta ja muun muassa Nummisuutareiden lavastuksesta ja puvustamisesta. Kiitos Bloggariklubin järjestäjille!

(Ai niin, Cision julkaisi lokakuun lopussa listan kymmenestä suosituimmasta kirjablogista. Lumiomppukin on mukana listalla: ilahduttavaa ja toisaalta häkellyttävääkin.)

12 kommenttia:

  1. Oi!! Oletpa päässyt taivaalliseen paikkaan! En ole koskaan käynyt Kansallisteatterissa, saati sitten kulisseissa. Olisipa mahtava kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmioutunut, kierros siellä takahuoneissa oli aivan ihana! Käsittääkseni Kansallisteatterissa on joskus avoimia Kulissien takana -kierroksia, jonne voi ilmoittautua mukaan. Jos olet sellaisen aikaan Helsingissä, niin suosittelen! (Huomasin, että nytkin syksyllä jotkut järjestöt järjestävät niitä :) )

      Poista
  2. Ihania vastauksia ihana Elinor! Ihaninta on, että se tapahtuma päätyi toipumiseen Aikamatkustajan vaimon äärellä <3

    Ehkä arvaatkin, että nyökyttelen monen vastauksesi kohdalla samanmielisyyttäni: Kesäkumpu olisi kyllä ihana kotipesä... Aho ja Haahtela... Iki-ihanat Annat <3 Ja Susipalatsin minäkin haluaisin lukea, samoin tuon Saatana saapuu Moskovaan.

    Ja hih, melkein kai tässä pitäisi ryhtyä vastaamaan omiin kysymyksiini - mieleni on aika lailla jouluinen :) Joulutorttuja on syöty jo pariin kertaan ja se ensimmäinen piparisatsikin katosi jo jonnekin ;) Ihanaa hämyaikaa sinulle, kynttilöiden tuikahduksia <3

    Kiitos myös Kansallisteatterikierroksesta, ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä mukavasta haasteesta, kaimani <3

      Sen yhden tapahtuman myötä syntyi paljon muutakin hyvää, vaikka toipilasaika kesti hieman. Luulen, että pitäisi Aikamatkustajan vaimosta muutenkin. Mutta eikö vaan Kesäkumpu olisi ihana! Joel Haahtela muuten paikoin jatkaa Juhani Ahon kirjallista perintöä - ainakin Yksin-romaanin kaikuja on monissa haahteloissa. Anna on minulle se rakkain tyttökirjahahmo. Kenties kumpikin luemme samoja kirjoja samaan aikaan - toisistamme tietämättä. :)

      Minullakin on jouluinen mieli. Olen lueskellut vanhoja joululehtiäkin jo. Ja vähän miettinyt joululaulujakin. Ei tälle joulumielelle mitään voi - ja ehkei tarvitsekaan, onhan jo marraskuu.

      <3

      Poista
  3. Upeita kuvia Kansallisteatterista. Aina on ollut haaveena päästä käymään siellä. Sinä pääsit kurkistelemaan muuallekin kuin näyttämölle.

    Hieno haaste ja niin ovat vastauksetkin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos. Toivottavasti pääset joskus Kansalliseen - tai varmasti pääset, mennään yhdessä! <3

      Tunnelmallista marraskuun alkua sinne!

      Poista
  4. Hienot ja mielenkiintoiset kuvat kulisseista(minäkin olen siellä kerran käynyt mutta kauan ennen blogiaikaa...) .Ja kivat kysymyksest/vastaukset:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiva että sinäkin olet päässyt Kansallisteatterissa kulissien taakse. Antoisa ja kiinnostava kierros!

      Poista
  5. Ei voi kuin henkäillä ihastuksesta: miten kauniiseen, mystiseen ja upeaan paikkaan olette päässeet tutkimaan!! Kiitos nojatuolimatkasta Kansallisteatterin kulisseihin. <3 Minä en ole koskaan vielä päässyt koko paikkaan; ehkä vielä jonain päivänä.

    Vastauksesi numeroon kymppi; ihana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kyllä tuo Kansallisteatteri saikin henkäilemään ihastuksesta! Oli kiehtovaa kierrellä siellä. Toivottavasti - varmasti! - pääset joskus Kansallisteatteriin.

      Ja kiitos. <3

      Poista
  6. Bulkagovin Saatana saapuu Moskovaan on kysytty kirja. Varasin sen pari kuukautta sitten ja odotus jatkuu.

    Kansallisteatterin kulissit näyttävät kiehtovilta ja itse näyttämö parvineen ja aitioineen hyvin arvokkaalta. Monet upeat näytelmät ovat muistoissa ja lisää on tulossa. On helppo uskoa, että käynti oli mieluisa kokemus. Upeita kuvia!

    Katja, onnittelut hienosta Cision-sijoituksesta! Olet paikkasi ansainnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiva että sinullakin tulee Bulkagovia lukuun. Minä mietin, että jos ensi pääsiäiseksi. Samaa tosin mietin näköjään useana vuonna.:)

      Kansallisteatterissa, ja teatterissa ylipäätään, on ihana käydä.

      Ja kiitos! Mukavaa marraskuuta sinulle!

      Poista