torstai 21. syyskuuta 2017

Rosa Liksom: Everstinna


Rosa Liksom: Everstinna
Like 2017
190 sivua (äänikirjana 5 h 30 min)
Kotimainen romaani

Isä teki minusta valkosen Suomen tyttären, Eversti natsin. En häpeä kumpaakhaan.

Yksi yö, kokonainen elämä – tai neljä elämää. Yksi nainen, useita aikakausia. Ikääntynyt nainen elää muistoissaan kokemaansa: sotaan ajautuvaa Suomea, natsiaatetta ja eläinrakkautta itsessään, elämänsä miehiä ja kokemaansa sadistista parisuhdehelvettiä, kauheita loppuja ja uusia alkuja. Pohjoinen maisema on yhtä naisen kanssa, mutta hän on kokenut myös pääkaupungin kirjalliset salongit, antanut villavanttuunsa ripuloivalle sotavangille, kokenut valkoisen hurmoksen, tullut pahemmin kuin pieksetyksi ja muuttunut alistetusta itsenäiseksi naiseksi.

Sanotaan tärkein heti: Rosa Liksomin Everstinna on todella kovan luokan romaani. Kirjailija Annikki Kariniemen elämäntarinaa fiktiona kertova teos vie mukanaan, asettaa ihmisen pienuuden ja suuruuden vastakkain ja saa väistämättä lukijan asettumaan ristiriitaisen ihmisen nahkoihin silloinkin, kun keskeishenkilön aatemaailma ja kokemukset ovat kaukana omista. Tämä jos mikä kertoo Everstinnan voimasta.

On varmasti turha mainita, että rakastan lukemista ja innostun hyvistä kirjoista. Olen kuitenkin harvoin niin sanotusti suorastaan liekeissä lukemastani, vain muutaman kirjan vuodessa luen kuin kuumeessa. Everstinna on tällainen harvinainen poikkeus ja omalla kohdalla vielä harvinaisempaa on, että minä sekä kuuntelin että luin sitä. Aloin kuunnella kirjaa maanantaiaamuna töihin pyöräillessäni. 15 kilometrin mittaisella matkalla ehdin kuunnella jo hyvän pätkän ja palatessani kotiin toisen mokoman. Yleensä kuuntelen äänikirjoja ajatukset hieman harhaillen, mutta nyt pääsin heti kiinni kerrontaan, tunnelmaan ja tarinaan. En olisi halunnut lopettaa kuuntelemista! Siksi kotona jatkoin lukemista e-kirjana ja luin romaanin loppuun. Lukurupeamani oli intensiivinen, elin täysin Liksomin luoman naisen maailmassa.

Naista voi kutsua Liksomin luomaksi, vaikka romaanihenkilön esikuva onkin kirjailija Annikki Kariniemi, jonka elämän keskeiskäänteitä Everstinnassa kuvaillaan. Tässä suhteessa Liksomin tiivis romaani rinnastuu Joyce Carol Oatesin Blondiin. Kirjailijoiden tapa kirjoittaa ja heidän tapansa katsoa hahmojaan ovat tietenkin ihan erilaiset. Oates kertoo laajasti eri näkökulmista, Liksomin Everstinnassa näkökulma on yksinomaan päähenkilön, tämän sisäistä monologia. Mutta yhteistä – ja niin ihailtavaa – kummankin kirjailijan kohdalla on se, miten hyvin he pääsevät henkilöidensä pään sisälle. Miten heidän teoksissaan yhdistyy rankka ja likainen, inhottava ja julma, ja toisaalta karhea hellyys ja ajoittainen kauneuskin. Kummassakin romaanissa yhteiskunta kietoutuu osaksi yksilön elämää: toisessa viihdeteollisuus, toisessa aatteet.

Everstinna on natsi, ainakin osan elämästään. Fasismin nousu Suomessa on kylmäävää luettavaa, Liksom tavoittaa hyvin sen hurmoshengen, joka 1930- ja 40-lukujen taitteessa paikoin nousi, kun haluttiin Suur-Suomea. Everstinnan se saavutti osin oman lapsuuden kokemusten, mutta pääasiassa everstin vuoksi. Everstin myötä Everstinna, tuo Lapin tytär, päätyy piireihin, viettää iltoja yhtä lailla upseerien ja natsijohtajien kuin oikeistolaisten kirjailijoiden, muun muassa Maila Talvion, kanssa. Jos julkinen elämä on sekä säkenöivää että puistattavan aatteen täyttämää, niin yksityinen elämä on ajoittain silkkaa helvettiä, vaikka hetkensä silläkin on. Kaikkea sävyttää vahva ennakointi: kertojana toimina iäkäs Everstinna tietää, mitä tuleman pitää – yhtä lailla natsiaatteen kuin avioliiton suhteen. Parisuhteen kuvaus on piinaavaa luettavaa, sellaista julmuutta on vaikea käsittää. Teksti on suorasanaista, eritteistä, ketään tai mitään säästelemätöntä. Samalla lukija tietää, että tästäkin Everstinna selviytyy, mikä tuo valoa mustiin hetkiin. Selviytymistä seuraavat ajat eivät ole ristiriidattomia nekään.

Romaanissa Everstinnan elämä on värikästä ja värikästä on myös kerronta ”loorineen” ja ”kläppeineen”. Liksom kirjoittaa murteella. Murreromaanit voivat olla uuvuttavaa luettavaa, mutta Everstinnan kerrontaan tottuu pian ja kielen rytmiä alkaa miltei hengittää. Tämä tekee tarinasta henkilökohtaisemman kuin jos kaikki kerrottaisiin yleiskielellä. Ylipäätään Liksom kirjoittaa huikean hyvin: vetävästi, monipuolisesti, suurta ja pientä yhteen sovittaen.

Pitääkö Everstinnaa ymmärtää hahmona? En tiedä pitääkö, mutta hänet voi ymmärtää. Hänen aatteitaan tai kaikkia tekojaan ei tarvitse hyväksyä (toisia, kuten eläinsuojelu, kyllä), mutta yhden ihmisen tarinana Everstinna on koskettava ja kiinnostava. Se luo erään naisen muotokuvan täyteläisesti, romaanina ehjästi ja taidolla, kauttaaltaan uskottavasti.

Voiko Everstinna olla koko kirjasyksyn paras romaani? Voi. Tällaisen julistamisessa on toki aina oma vaaransa, joten toteanpa vain kirjan sisältöön monimerkityksellisesti viitaten, että Liksomin romaani on ihan helvetin hyvä kirja.

27 kommenttia:

  1. No huh, odotinkin että tämä on hyvä mutta nyt kyllä laitoit lukusuunnitelmani uusiksi. Minulla on tuossa pianon päällä noin kahdenkymmenen kirjan pino sellaisia, jotka haluaisin lukea nyt heti eikä kohta. Jollain minullekin tuntemattomalla yhtälöllä siitä valitsen aina seuraavan. Tämä arviosi nosti Everstinnan mahdollisuuksia nousta pinon päällimmäiseksi :)

    Vierastan joskus murteella kirjoitettuja kirjoja, yhden Tampereen murteella kirjoitetun jätin kesken kun se ärsytti liikaa. Mutta Liksomin kohdalla tilanne on toinen. Häneltä melkein odotan murretta ja nautin sen lukemisesta. Toisaalta pohjoisen murteet ovatkin minulle tutumpia suvun kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, tosiaan! Toivottavasti en luonut liikaa odotuksia. Minä kuulin tästä kehuja eräältä ystävältä ja aloin sitten äänikirjana kuunnella. Tässä intensiteetti on niin huikea, kirja vangitsi kokonaan.

      Minulla on muuten samanlainen keino valita seuraava luettava. Ei mitään logiikkaa, joku fiilis vaan ohjaa ja hyvä niin. :)

      Murrekirjallisuus on usein ärsyttävää. Nytkin tulee mieleen vain pari hyvää viime vuosilta: tämä, Pihkatappi ja Lahtarit. Kahdessa viimeksi mainitussa tosin oli myös yleiskieltä, jos oikein muistan.

      Poista
  2. Tämä kyllä kuulostaa kiehtovan mielenkiintoisalta kirjalta, Kiitos esittelystä Katja.

    VastaaPoista
  3. Luin vain tuon viimeisen lauseesi Jaelille, sillä kirja odottaa yöpöydällä. Liksom on kyllä huippu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, todellakin on. Toivottavasti tykkäät Everstinnasta. ♥

      Poista
    2. En voi sanoa tykänneeni Everstinnasta, sillä en pysty ihannoimaan natsisaksaa ja perheväkivaltaa missään muodossa. Totuus on tässä kirjassa tarua pahempaa. Ilman Liksomin tekstiä, rehevää ja niin iholle kiinni käyvää tekstiä, joka nosti kirjan tarinaa ylöspäin kaikesta siitä saastasta ja mustuudesta, haki iloa, suorastaan kannatteli lukumatkaa, en pitäisi kirjasta. Liksom on vain niin huippulahjakas kirjailija, että tällainenkin todella ruma tarina, joka valuu verta, muuttuu hänen kirjoittamana luettavaksi kirjaksi. Liksomille pointsit.

      Poista
  4. Kiitos Katjan kirjan esittelystä. Itse lopetin tämän kirjan pari päivää sitten, ja edelleen elän kirjan tunnelmissa. Liksomin Everstinna on Naisten Pankin kiertueen kohde. Liksom kiertää ympäri Suomea esittelemässä kirjaansa ja varat tilaisuuksista tulevat Naisten Pankille. Joensuussa tämä tilaisuus on 11.10.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, tämä kirja jää kyllä mieleen. Huomasinkin, että Everstinnan olevan mukana Naisten Pankin kiertueella ja ajattelin heti sinua. Varmasti tulee kiinnostava ilta.

      Poista
  5. Kaikki, myös tämä sinun innostunut arviosi, viittaa siihen, että hankin Everstinnan tuotapikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, en voi kuin suositella.

      Poista
  6. Everstinna on ihan pakko lukea jossain vaiheessa, vaikka tuo murteen käyttö vähän 'höryttääkin'; en nimittäin ole murteella kirjoitettujen romaanien diggari.

    Hieno tekstisi innosti täälläkin, kiitos! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, minäkään en yleensä välitä murrekerronnasta, mutta Everstinnaa olisi oikeastaan vaikea kuvitella ilman murretta. Tällaiseen monologiromaaniin se sopii.

      Poista
    2. Mulla on sama kuin Kaisa Reetalla, että murteen käyttö rasittaa, vain Kätilössä en tajunut edes murretta lukevani. Tämän kirjan aihe on ihan minua. Liksom taas on minulle kirjailijana ihan outo...Pakko tämä on sitten lukea, kun sinä et syty tuleen kuin niin harvoin:)

      <3

      Poista
  7. Tiedätkö että mitä ajattelin kirjan lukiessani? Että se on _helvetin hyvä_ kirja. Nyt kun sinäkin uskalsit sen näin sanoa, minäkään en pölkää yhtään: helvetin hyvä kirja. Syksyn kovin, kovimpia. Huhhuh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä että hyvä että myös luit. Uskon, että se oli sen väärti!

      Poista
    2. Bleue, hahaa! Samat ajatukset siis: tämä on juuri niin hyvin ja ehdottomasti syksyn kovimpia - ehkä koko vuoden.

      Poista
    3. Ehkä. Kotimaisista: hyvinkin.

      Poista
  8. Tätä juttuasi en uskalla lukea! Sain juuri kirjan, ja Helsingin kirjamessuilla olen Everstinnan lukupiirissa paikalla. Odotukset ovat kovat, Rosa Liksomin aiempien perusteella. Ja messujen lukupiirien myös: jos ketään lukijaa kiinnostaa, tervetuloa tapaamaan kirjailijaa! Torstaina 26.10. klo 16.30: kynnys ei ole korkea, kävele etuovelta (oikealle) toiseen kerrokseen. Siinä näet jo auditorion oven/kyltit, mihin mennä eli ihan viereen. Nähdään siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, sinulla onkin kiinnostavaa luvassa messuilla. Olisi mukava tulla seuraamaan lukupiiriä, mutta olen tuohon aikaan kiinni toisaalla. Pitääkin tsekata, esiintykö Liksom muuten messuilla ja mihin aikaan.

      Poista
  9. Kirjoitat tästä niin hyvin, ja tekstistä todella säkenöi se, kuinka innoissasi Everstinnasta olet! Minulla on kirja vielä vähän kesken, mutta innoissani olen minäkin. Jo pelkästään Liksomin kieli on tässä kirjassa niin...mykistävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, kiitos. Tämä romaani innosti kyllä. Olen usein niin väsynyt, että luen iltaisin jotain romaania vain luvun tai kaksi. Mutta tämä piti ahmia niin, että kuuntelin ja luin. Intensiivinen romaani.

      Poista
  10. Hieno teksti, huumaava liekittyminen! Tunnistan tunteesi tuoreesta lukukokemuksestani. Kirjan kerronta ja kieli nautituttavat kaikkine kauneuksineen ja kauheuksineen. On se vuoden hienoimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos! Tämä romaani tekee kyllä vaikutuksen. Kokonaisuus tulee niin liki, vaikkei aihepiirissä ole juuri mitään omaa elämää sivuavaa. Se kielii kirjailijan taituruudesta.

      Poista
  11. Oho oho! Pitäiskö kuitenkin ostaa kirja? Tähän mennessä olen fanittanut enemmän humoristi-Liksomia mutta vakavikko-Liksom näyttää olevan yhtä kovaa kamaa!

    VastaaPoista
  12. Oi ja voi, jälleen yksi kehuva arvio Everstinnasta! Minulla on ollut kova työ säästellä tämän lukemista ensi viikkoon lähemmäs Turun kirjamessuja: lauantaina messuilla on Rosa Liksom -lukupiiri, jossa olen bloggaajana ja haluan lukukokemuksen olevan tuoreena mielessä. Kirjan kuunteleminenkin houkuttelee, koska äänikirjan kesto on kohtuullinen ja murre herää varmasti eloon luettuna.

    VastaaPoista
  13. Liekeissä lukeminen kuvaa tosiaan hyvin tätä lukukokemusta ja kirjaa. Tarina, henkilö ja kerronta veivät mennessään. Murrefanina kieli kolahti erityisesti. Kyllä, tämä on yksi vuoden kovimmista, ellei jopa kovin.

    VastaaPoista