sunnuntai 10. elokuuta 2014

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Kustantaja: Otava 2014
Sivuja: 285
Kustantamosta
Kotimainen romaani

Tapasin kissan baarissa. Eikä se ollut mikä tahansa kissa, joka piti leluhiiristä tai kiipeilypuista tai höyhenhuiskuista, ei alkuunkaan, vaan täysin toisenlainen kuin kissat, joita olin tavannut.
Huomasin kissan tanssilattian tuolla puolen jossakin kahden baaritiskin ja muutamien selkien takana. Se loikki tyytyväisenä paikasta toiseen ja rupatteli tuttavilleen pitääkseen sosiaalisen elämänsä sujuvassa tasapainossa.

Ja niin käy, että kissa, harvinaisen kaunis ja omapäinen kissa lähettää tekstiviestin Muutan sinne. Kosovolaissyntyinen Bekim on nuorukainen, joka hakee paikkaansa maailmassa ja omaa tapaansa elää. Hän tapailee miehiä, opiskelee ja ajelehtii, kunnes eräänä päivänä ostaa itselleen kuningasboan. Käärme kietoutuu kaikkialle, mutta tuntuu tarjoavan lohtua. Bekimin baarissa tapaama oikukas kissa saa Bekimin kohtaamaan menneisyytensä ja taustansa, mutta hakemaan myös uutta. Bekimin äiti, Emine, varttuu Jugoslavian maaseudulla, jossa sukupuoliroolit istuvat tiukassa. Emine menee nuorena naimisiin hyvää elämää lupailevan Bajramin kanssa: Mutta hän löi minua, vaikka hän käveli niin suoraselkäisesti, vaikka oli luvannut minulle onnellisen elämän. Jugoslavian levottomuudet ja maan hajoaminen muuttavat kaiken ja perhe päätyy Suomeen.

Tänä vuonna on ilmestynyt muutamia loistavia esikoisia. Talvella lumouduin Anni Kytömäen Kultarinnasta ja ihastelin myös Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen vaivatonta kerrontaa. Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia on jälleen yksi taidokas esikoinen. Se piti minut otteessaan, sai hengittämään päähenkilöidensä puolesta ja vakuutti miltei kaikin mahdollisin tavoin.

Ole kiltti äläkä kysy minulta kotimaastani, nimestäni tai äidinkielestäni. Kysy minulta, mitä haluan tehdä tai mitä kaikkea olen jo tehnyt, haaveistani tai peloistani, niin minä kerron.

Valitan usein, että monissa romaaneissa ja eritoten esikoisissa on toisinaan aineksia useampaankin kuin yhteen kirjaan. Pohdin, miten kirjasta voisi huoletta pudottaa jonkun teeman tai juonenaihion pois ja kuinka teos olisi siten jäntevämpi ja kiinnostavampi. Kissani Jugoslaviassakin teemoja on paljon: on maasta- ja maahanmuuttajuutta, ennakkoluuloja, irrallisuutta, lasten ja vanhempien suhteen kuvausta, homoseksualisuutta, kulttuurien ja uskontojen erilaisuutta, kapinaa sekä ripauksen maagisuutta tuovat käärme ja kissa, jonka lausahduksista heijastuu monenlaista. Kuitenkaan Statovcin romaanissa ei ole mitään liikaa eikä siinä ole juurikaan mitään turhaa. Se kertoo juurista ja juurettomuudesta, siitä millaista on elää eristyksissä kahdessa erilaisessa maailmassa, jotka jollain tavalla muistuttavat toisiaan, mutta joihin kumpaankaan eivät kuulu. Emine ja Bekim ovat kumpikin irtolaisia, ihmisiä vailla kotimaata.

Kissani Jugoslaviassa kaikki tuntuu olevan kohdillaan. Se ei uppoa omaan makuuni täysin siinä mielessä, että saisi aikaan Voi että! -huudahduksia. Mutta se on kaareltaan ehjä, kerronnaltaan etenevä ja hieman alle kolmesataasivuisena mitaltaankin sopiva. Se tarjoaa suvantoja ja kauneutta, mutta myös ahdistusta ja väärintekoja. Se pohtii sukupuolirooleja niin Jugoslaviassa kuin Suomessakin: Miltä tuntuu kun mies epäonnistuu? Täydellisyyttä tavoitteleva, mutta onneton Emine ja ailahtelevainen, konservatiivinen isä tai ainakin isän perintö näkyvät Bekimissäkin. Statovci luo uskottavia ja koskettavia henkilöhahmoja, joita on helppo rakastaa ja vihata, jopa sääliä. Vaikka mukana on maagisuutta lähentelevää symboliikkaa, olen Karoliinan kanssa samaa mieltä siitä, että pohjimmiltaan Kissani Jugoslavia on realistinen romaani. Kissan ja käärmeenhän voi tulkita monellakin tapaa niin suhteessa maahan, isään, rakastettuun kuin omaan itseenkin.

Statovivcin romaani on samalla kertaa realistinen kasvukertomus ja aavistuksen absurdi rakkaustarina, se on yhtä aikaa kaunis olematta imelä ja rujo vailla tarkoituksenhakuista roisiutta. Tiivistäen: Kissani Jugoslavia on esikoisromaaniksi ihan huikean hyvä, omaperäinen ja juuri oikeanlainen.

25 kommenttia:

  1. Oi tämä on lukulistalla ;) Hurmaava kissapehmo ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tämä on kyllä hyvä. Hyvä ylipäätään ja etenkin esikoiskirjana. Kissapehmo on isotätini vuosikymmeniä sitten tekemä. :)

      Poista
  2. Hmm, tämähän alkaa kiinnostaa. Luin tästä jo lehdestä ja arvelin, että kyseessä lienee kirja, josta tullaan puhumaan vielä paljon, mutta en välttämättä ajatellut lukevani sitä itse - kuten tiedämme, mielenkiintoista luettavaa on maailma pullollaan ja tiettyä priorisointia on pakko tehdä. Esikoisia on kuitenkin usein antoisaa lukea - ne ovat toisinaan mielenkiintoisia ovia johonkin aivan uuteen. Neljäntienristeys on minullakin jo luettuna, ja tuo Kultarintakin hyllyssä odottelee, ja ehkäpä sittenkin tulen jonakin hetkenä lukemaan myös tämän, kiitokset siis innostavasta kirjoituksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tänä vuonna on tullut huikeita esikoisia. Osin niissä on samoja teemoja, tässä ja Kinnusen kirjassa vaikkapa eri sukupolvet ja sukupuolisuuteen liittyvät kysymykset. Mutta lukemisen valitseminen vaatii aina priorisointia ja tiettyä, oikeaa fiilistä. Suosittelen tätä. Ja Kultarintaa myös, siihen melkein jo rakastuin.

      Poista
  3. Juuri tänään näin mainoksen tästä kirjasta ja ajattelin, että tuon haluan lukea. Kirjoituksesi vahvisti tätä ajatusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, tämä huikean hyvä. Jos haluat lainaan, niin saat täältä. :)

      Poista
  4. Tämä oli lukulistallani jo pelkästään nimen perusteella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, nimi kyllä herättää kiinnostuksen. Samoin kansi!

      Poista
  5. Lisäsin tämän jo aiemmin listalleni, jossa on syksyn kiinnostavia kirjoja. Nyt kiinnostaa entistä enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, tulossa on - taas kerran! - kiinnostava kirjasyksy. Tämä on varmasti yksi niistä, jotka kannattaa lukea.

      Poista
  6. Sinäpä ehdit tämänkin lukea ihan tuoreeltaan. Luin Hesarin arvostelun ja kiinnostuin tästä silloin ja nyt kiinnostuin vain entistä enemmän. Pitääpä siis lukea tämä kirja, koska sen teematkin ovat sellaisia, jotka tuntuvat läheisiltä. Minäkin luin äsken yhden esikoisen Henni Kitin Elävän näköiset, josta pidin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, tämä on lukemisen arvoinen. Teemoja on monta, mutta Statovci pitää ne hyvin kasassa. Henni Kitin kirja kiinnostaa minuakin, täytyy pitää silmät auki, jos se sattuisi jossain vastaan.

      Poista
    2. Elävän näköisten alkupuolta kesällä lukiessani olin aivan häkeltynyt: jo kolmas hieno esikoinen Neljäntienristeyksen ja Kultarinnan jälkeen. Ja nyt vielä tämä kissakirja! Kissani Jugoslavia vei minut vähitellen mennessään, ja kaikkein hienointa siinä on se, että se ei puhkiselitä, joten kirja jää elämään voimalla lukemisen jälkeen ja avutuu moneen suuntaan.

      Poista
  7. T'ämä on kirja, jonka ehdottomasti haluan lukea. Sen vuoksi en lukenut tekstiäsi nyt ollenkaan, mutta palaan asiaan myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, lue! Odotan mitä sitten kirjasta tuumaat. Uskon, että pidät.

      Poista
  8. Onpa kiinnostavan tuntuinen kirja ja kiinnostava arviointi. Lukulistalle siis - onneksi blogisi kautta löydän useita kirjavinkkejä, joksus kun pää lyö ihan tyhjää kirjaston hylyjen välissä. No, tämän tietenkin varaan, koska eipä taida löytyä kuin sattumoisin uutuushyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tie on kevyt, ihana kuulla, että löydät täältä lukuvinkkejä. Minäkin usein unohdan, mitä olin hakemassa silloin kun olen kirjastossa, mutta onneksi aina voi tehdä iloisia löytöjä. Tämä kannattaa kyllä varata.

      Poista
  9. Piti vielä tulla sanomaan, että hauska kuva ja sorry kirjoitusvirheet edellisessä (sormet kesälomalla...)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tie on kevyt, en edes huomannut kesälomalaisten sormiesi aikaansaannoksia. :D

      Poista
  10. Minäkin aion lukea tämän pian, joten silmäilin vain arviosi pikaisesti. Odotan kirjaa kovasti, sillä tässä on jo lähtökohtaisesti paljon sellaista joka kiinnostaa. :)

    Ihan hurjaa, miten huikeita esikoisia Suomessa jatkuvasti ilmestyy!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, hienoa, että tämä on sinunkin lukulistallasi. Tosi hyvä esikoinen - voisi tosiaan melkein sanoa, että taas. Aika mahtavaa.

      Poista
  11. Kiitos hyvästä esittelystä Katja! Otin talteen HS:n jutun, kirja alkoi heti kiinnostaa. Nyt kiinnostaa vielä enemmän.
    Miten hienoa, että meillä on alkanut ilmestyä maahanmuutajien kirjoittamaa kirjallisuutta!
    Söpö kuva, jossa kirjan lisäksi kaksi söpöliiniä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, HS:n juttu oli hyvä. Tämä on hieno romaani: hyvin kirjoitettu ja teemoiltaankin vahva.

      Söpöliinit kiittävät. :)

      Poista
  12. Kyllä se on varmaan uskottava, kun tätä on nyt niin moni kehunut. Minulla odottavat Kultarinta ja Neljäntienristeyskin vielä lukemista, mutta eiköhän sinne joukkoon yksi mainio esikoinen lisää mahdu. Teemoiltaan kirja kuulostaa kuitenkin kiinnostavalta eikä ainakaan näin äkkiseltään vaikuta turhan raskaalta luettavalta.

    VastaaPoista
  13. Tuo on hyvä huomio, kun sanot, että kirjassa on paljon teemoja, muttei kuitenkaan mitään liikaa. Ehkä se on taas yksi osoitus kirjailijan taidosta, saada kertomuksesta yhtenäinen vaikka sanottavaa onkin paljon.

    Rakenteen hallitsemisen lisäksi Statovci hallitsee minusta hienosti myös kielen, hän kirjoittaa voimakkaasti ja tyylikkäästi samanaikaisesti, ei ihan helppo yhdistelmä tuokaan.

    VastaaPoista